Tärkeitä huomioita!

Itselleni Csikszentmihalyin määritelmä tarjosi vastauksen liki 20 vuotta askarruttaneeseen kysymykseen: mikä on se lämmin tunne rintakehässä, joka syntyy silloin kun kaikki sujuu?

Flow-kokemukseen ei mielestäni liity mitään kauhean mystistä, vaikka se onkin helppo vetää yli new age -piireissä. Nähdäkseni kyse on vain eliön optimaalisesta toiminnasta suhteessa ympäristöönsä.

Olet täysin oikeassa siinä, että flow ei rajoitu vain huippusuoritukseen. Esimerkiksi omaa nukkuvaa lasta tuijotellessa tulee useinkin hyvin voimakas flow-kokemus.

Olen koittanut itsekin miettiä suomennosta käsitteelle. Mielestäni ‘hurmio’ menee ehkä hieman liian paatokselliseksi. Tyytyväisin olen ollut pelkistettyyn termiin ‘läsnäolo’, jos kohta sekin jättää jotakin puuttumaan. Siksi flow pysyy yhä käsitteistössäni kunnes selkeämpi suomennos ilmaantuu.

Mitä tulee toimistotyöhön, olen tässä kanssasi eri mieltä. Nähdäkseni siinä vaiheessa kun toiminta suuntautuu pääsääntöisesti itselle merkityksellisiin päämääriin, voivat mitä arkisimmatkin askareet synnyttää flow-kokemuksen. Itse olen kokenut tällaisia hetkiä suoraan suhteessa siihen, mitä selkeämmin arkiaskareet nivoutuvat osaksi jotakin merkittävämpiä elämänsuuntia ja päämääriä.

Nähdäkseni flow-tila on eräänlainen inhimillinen perustila, ja siihen takaisin oppiminen on saavutettavissa eliminoimalla turhat ja ulkoa tulevat motivaattorit elämässä ja mahdollistamalla oman intohimon kannattama kutsumuksellinen toiminta. Tällöin myös raskaasta ja arkisestakin työstä tulee mielekästä ja merkityksellistä, hetkessä virtaamista.

Keskeisintä tässä on nähdäkseni kahden tekijän kiteyttäminen: toiminnan suunnan ja toiminnan rakenteen. Tätä olen käsitellyt toisessa blogikirjoituksessa, jonka löydät täältä:

http://ajattelunammattilainen.fi/2010/02/24/nelja-ihmisen-perustyyppia/

Käsittääkseni flow on keskushermoston tila, joka ehkä parhaiten tunnistetaan minätietoisuuden lakkaamisena tai voimakkaana heikkenemisenä. Nykyään sen tuntevat parhaiten moottoriurheilijat, vuorikiipeilijät ja joidenkin muidenkin lajien harrastajat. Oleellista on keskittyminen suorittamaan tehtävää, jonka onnistuminen edellyttää niin intensiivistä suoritusta, että sitä on mahdoton tehdä muutoin kuin vaiston varaisesti — minätietoisuudesta on silloin vain haittaa.

Ilmiön voi kyllä kokea monessa muussakin yhteydessä, esimerkiksi yksinäisellä patikkaretkellä metsässä. Minätunteen häviämisestä syntyy todella miellyttävä, suorastaan ekstaattinen olo ja samalla tunne sulautumisesta ympäristöön. Vanha suomenkielen sana hurmio on ehkä tarkoittanut juuri tätä vanhastaan tunnettua, mutta harvoin selitettyä ilmiötä.

Käsittääkseni se taipuu aika huonosti nykyaikaisen toimistotyöläisen arkirutiinien edistämiseen. Ei flow-tilaa voi synnyttää sillä tavoin. Sitä voi korkeintaan käyttää jonkinlaisena metaforana kun pyritään keskittyneeseen, tehokkaaseen toimintaan.

Mutta hyvä yritys, ja ainahan se voi synnyttää keskustelua, kuten on käynytkin. Asiasta kannattaisi messuta enemmänkin, sillä ilmiöhän on todella mielenkiintoinen — varsinkin kun se ulotetaan ‘elämänkatsomusosastolle’.

Hyvä huomio! Johdin raamatullisen “autuaita ovat lapset ja mielenvikaiset” -lausahduksen tekstiini kenties hieman hätiköiden. En suinkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi skitsofreeniset tai vaikkapa vakavasti masentuneet olisivat flow-tilassa. Kenties joidenkin autistien kohdalla näin voi toki ollakin. Sen sijaan pienet lapset ovat ainakin oman kokemukseni mukaan niin usein flow-tilassa, että olen aika vakuuttunut siitä, että se on itse asiassa ihmisenä olemisen perustila.

Olen kanssasi puoliksi samaa mieltä niksien suhteen: jos joku pääsee luontaisen intuitiivisesti flow-tilaan, ei niksejä tarvita. Mutta esimerkiksi itselleni ja monelle muulle toimivat metodit tarjoavat loistavan mahdollisuuden koulia omaa ajattelua sellaiseen suuntaan, että tuloksena on flow-tila.

Flow-tila on vastaava kuin hiljaistumien (zen-meditaatio). Kun ihminen elää Flow:ssa, hänen ei tarvitse miettiä ulkopuolisia ärsykkeitä, koska hänen huomionsa (tarkkaavaisuutensa) sulkee ne automaattisesti pois.

Mielestäni Flow-tilaan ei tarvita niksejä (sukkahousujen kanssa tai ilman), riittää, että elää oman itsensä joka hetki. Ja työ sujuu kuin rock’n'roll, yes!!!

Kiitos linkistä! Tutustun materiaaliin pikimmiten. Oulasvirta vaikuttaa muuten aika mielenkiintoiselta tapaukselta muutenkin.

linkistä löytää tietoa: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/psyko/vk/oulasvirta/tiiviste.html

Vinkkisi korvatulppien käyttämisestä on oivallinen. Huomiokanavia eivät tietenkään tuki ainoastaan omassa päässä kytevät ajatusprosessit, vaan niiltä varaavat kaistaa myös kaikenlaiset ulkoiset ärsykkeet. Erityisesti juuri äänet tuntuvat katkaisevan flow-tilassa tapahtuvan työskentelyn jatkuvasti.

Lukisin mieluusti mainitsemasi jutun staattisesta kohinasta ja työmuistista – jos löydät sen, laita ihmeessä linkki tulemaan.

Mitä tulee maailmanparantamiseen, olen pohjimmiltaan kanssasi samaa mieltä: viime kädessä ihmisen päämääränä tulisi olla pyrkimys *kaikkien* hyvinvointiin – jos tuollaisesta päämäärästä vain saa kiinni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että monelle voi olla aluksi olennaisempaa ratkaista oman elinpiirin polttavia ongelmia, ennen kuin pystyy operoimaan globaalilla tasolla. Jos oma pesä käryää, ei kannata tähyillä sammutettavaa naapurimaassa.

Tarkoitin huomautuksellani ennen kaikkea sitä, ettei kaikessa arkitoiminnassa tarvitse tähdätä näin pitkälle pystyäkseen voimaan hyvin – riittää, että toiminnalla on merkitys itselleen asianmukaisessa viitekehyksessä.