Kuinka kamppaan lannistavan ajatuksen?

Muksut ovat sairastelleet viime päivinä. Yöunet jäävät aika vähäisiksi, kun yksi- ja kolmivuotiaat heräilevät vuoron perään nokka vuotaen, kuumemittarin kellottaessa lähemmäs neljää kymppiä. On siis vähän väsyttänyt.

Väsyneenä elämä tuntuu joskus koko lailla konstikkaalta. Tuntuu helposti, että jokainen kirjoitettu lause törmää automaattisesti seinään. Kauppaan lähtiessä kengät kastuvat ensimmäiseen kuralätäkköön ja kuopus kitisee koko matkan Valintatalolle. Siinä ei paljoa naurata. Olo on kuin Aku Ankalla räntäsateessa.

Väsyneenä mieleen hiipii myös helposti lannistavia ajatuksia. Kun palaa kaupasta kotiin valuvin kengin ja hoksaa kotiovella unohtaneensa maidon ja ruisleivän, alkaa takaraivon pikkupirulainen piikitellä siitä, kuinka kehno otus sitä oikeastaan on. ”Etpä ole kummoinen isukki, kun ei kaupassakäyntikään suju. Katuojaan vaan tuollainen rahjus!”

Homman nimi on se, että jostakin syystä väsymys, stressi ja muut ruumista kurittavat olotilat pumppaavat voimat pois. Ja kun ei ole energiaa, saa negatiivinen ajattelu heti enemmän tilaa. Sekä positiivinen että negatiivinen ajattelu ovat tapoja kehittyä. Negatiivinen ajattelu vaan on paljon taloudellisempaa: vaatii huomattavasti vähemmän paukkuja sanoa, miten joku ei ole, kuin miten sen pitäisi olla. Niinpä silloin kun akku kitisee tyhjyyttään on ongelmatilanteissa luontevampaa turvautua negatiiviseen ajatteluun.

Negatiivinen ajattelu ei ole kuitenkaan kovin tehokasta. Se toimii joissakin tilanteissa kyllä hätäapuna, eräänlaisena mentaalisena laastarina. Mutta vasta positiivinen ajattelu synnyttää todellisia uusia ratkaisuja: vasta positiivinen ajatus rakentaa jotain uutta.

Kun väsyneenä itse kullakin on kuitenkin taipumus joutua negatiivisen ajatusarmeijan ristituleen, on kätevää, jos käsillä on niksi tai kaksi, joilla kehnouttamiskeloja voi kampata.

Erittäin toimiva tapa ottaa hankalat ajatukset päiviltä on ajatusten leimaaminen.

Ajatusten leimaaminen tarkoittaa sitä, että kun mieleesi juolahtaa negatiivinen ajatus, arvioit sen suhteessa muuhun olotilaasi. Jos olet ollut koko päivän pirteä kuin peipponen, kannattaa kritiikki, pelko tai ahdistus ottaa aika tosissaan. Mutta jos sen sijaan hormonitoimintasi on vetänyt pääsi pilveen väärällä jalalla herätystä aamusta alkaen, on kehnoon ajatukseen syytä lyödä väsyneen leima välittömästi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun vaikkapa väsyneenä päähän putkahtaa lannistunut ajatus, pyrit sitkeästi ajattelemaan: ”ahaa, tämä on taas yksi näitä väsyneitä ajatuksia.” Näin hankalan ajatuksen pauhu menettää pahimman teränsä ja parhaassa tapauksessa ajatus lannistuu ja poistuu tukkimasta huomiokanaviasi.

Seuraavan kerran kun olet väsynyt tai vaikkapa sairaana, ja mieleen ryömii masentava mietemato, koeta lannistaa se lyömällä jämäkästi sen otsaan leima ”väsynyt” tai ”sairas”. Näin ajatus muuttuu tunnistettavaksi olotilastasi johtuvaksi oireeksi, eikä enää pääse käsiksi itsetuntoosi tai viretilaasi. Tuloksena olotila kohenee silmiin nähden. Parhaassa tapauksessa voit vielä kirjoittaa ajatuksesi ylös vaikkapa päiväkirjaan. Paperille pyydystetty mietemato osoittautuu usein jo ensisilmäyksellä säälittäväksi toukanrääpäleeksi, vaikka se pääsi sisällä olisikin tuntunut varsinaiselta ajatusanakondalta. Leimaa siis hankalat ajatukset silloin, kun hoksaat, että ne johtuvat olotilastasi – ja huomaat viretilasi kohentuvan merkittävästi.

9 thoughts on “Kuinka kamppaan lannistavan ajatuksen?

  1. Jäin miettimään, että kuinka autonominen hermosto näyttelee roolia tossa, ja kuinka sen käyttäytymistä voi säädellä. Esim. toi ”tägääminen” oirenimilapulla voi toimia ihan hyvin saadakseen ns. hoivareaktion aikaiseksi, tai ainakin siihen tulisi pyrkiä.

    Väsyneenä ja kipeänä tuntemuksemme omasta tilastamme on usein kurjempi kuin se objektiivisesti onkaan. Autonominen hermosto vetää meidät ikään kuin suppuun niin pitkään, kun joudumme olemaan vastuussa itsestämme; tai, siihen asti kunnes joku ”puhaltaa ja laittaa laastarin sormeemme” / saamme lääkettä vaivaamme.

    Se, että tiedostaa noissa negatiivisissa tunnetiloissa olevan runsaasti ”ilmaa” voi auttaa meitä saamaan aikaiseksi ”laastariefektin” ihan vain ajattelemalla, ja lisäämään staminaamme arkisten haasteiden edessä.

    Autonominen hermosto reagoi jossain määrin suggestioihin (esim. huippu-urheilijat tietävät tämän). Väsyneenä on tapana ajatella ”Mä en jaksa!”, mikä auttaa toki pumppaamaan stressihormonitasoa ylös. Tämä on hyvä, jos olet primitiivisessä taistele-tai-pakene -tilanteessa, mutta useimmiten et ole. Sen sijaan, jos ajattelee väsyneenä ”Oon tosi väsynyt, mutta mä jaksan kyllä!”, tulee vähennettyä stressivastetta ja valjastettua liikeneviä rationaalisen ajattelun resursseja ongelmanratkaisuun.

    Ihmisellä on valtavat luontaiset resurssit sietää kipua, tuskaa, väsymystä ja turhautumista. Ollaan kuitenkin pohjimmiltaan savannien villi-ihmisiä, vaikka se näyttöpäätteen äärellä joskus unohtuukin. Jos sen tiedostaa, että ne todelliset fyysisen sietokyvyn rajat ovat kuitenkin vielä todella kaukana, voi ehkä lakata psyykkaamasta itseään huonompaan kuosiin kuin missä todellisuudessa on.

  2. Markus,

    Kiitos kommentista! Mielenkiintoisia ja avartavia huomioita. Tuon negatiivisen ajattelun ja stressihormonien suhde on kiinnostava. Onko negatiivinen ajattelu siis taloudellista juuri siksi, että se edesauttaa nopeaa toimintaa siivittävää hormonituotantoa? Täytyypä tutkiskella tätä asiaa.

  3. Päivitysilmoitus: 5 tehokasta tapaa huoltaa mieltäsi « Ajattelun ammattilainen

  4. Mielenkiintoinen idea, tätä pitää kokeilla! :-)

    Olen toki itsekin huomannut, että vireys- ja terveystila vaikuttaa mielialaan. Aivot myös helposti jää väärässä mielentilassa ”vapaalle”. On oikeasti parempi fokusoida aivot johonkin, niin mielikin on usein parempi. Ja siinä vaiheessa kun ei jaksa keskittyä enää mihinkään mielenkiintoiseen voi sitten hyvällä omallatunnolla tuijotella vaikka jotain englantilaista sarjaa, joka vaikuttaa lähinnä tunnepuolelle eikä vaadi niinkään aktiivista ongelmanratkomista.

  5. Susanna,

    Mielenkiintoinen huomio! Mielen fokusointi tosiaan edesauttaa yleensä myös hyvinvointia. Väsyneen pään lepuuttamiseen toimii brittisarjan ohella myös ihan puhdas mietiskely – silloin käynnissä olevat prosessit löytävät usein jonkinlaisen päätepisteen ja mielikin rauhoittuu.

    • Susanna,

      Hauska juttu. Olen perusajatuksesta täysin samaa mieltä. Mutta mielestäni positiivinen ajattelu oli rajattu hyvin tarkoitushakuisesti; itse olisin taipuvainen kutsumaan myös Raon kantaa positiiviseksi ajatteluksi. Nähdäkseni yksi olennainen tapa ajatella positiivisesti on juurikin pyrkiä näkemään elämäntapahtumat hyvässä valossa. Sitä mielestäni kuvastaa melko hyvin hiljattain bloggaamani anekdootti kiinalaismiehestä:

      http://ajattelunammattilainen.fi/2010/03/31/onni-onnettomuudessa/

      Lisäksi mieleeni tuli Michael Michalkon loistavasta Thinkertoys-kirjasta löytyvä harjoitus, jolla Raon esittämän tyyppistä ajattelua voi harjoittaa intuitiivisesti. Harjoituksen nimi on Tick-Tock, eli Tik-Tak. Ensin kirjoitetaan Tik-kategoriaan kaikki tämänhetkiset pelot ja negatiiviset ajatukset. Sitten kirjoitetaan Tak-kategoriaan niitä vastaavat positiiviset ja voimaannuttavat ajatukset. Esimerkiksi ”Riittävätköhän rahat syksyyn asti” Tik-kategoriaan ja ”Asiat ovat järjestyneet vuosikausia ennenkin, aivan turha stressata nytkään” Tak-kategoriaan. Näin mieli oppii hissukseen kääntämään heti voimaannuttavan ja positiivisen puolen esiin vastaan tulevista haasteista.

      Mutta kiitokset vielä loistavasta linkistä, juttu oli mitä mielenkiintoisin!

  6. Heip,

    hyvää keskustelua ja mielenkiintoinen blogi.

    Tykkään leimausajatuksesta. Itse olen opetellut suhtautumaan vähän samaan tyyliin eli näin: negatiiviset ajatukset ovat vain merkki siitä, että katson maailmaa väärin.

    Toinen hyvä tapa suhtautua on kysyä katastrofin keskellä: kenelle annan vallan hyvinvoinnistani? Tälle kuralätäkölle joka kastelee jalkani – vai itselleni?

  7. Samuraikettu,

    Loistava huomio! Omalla asenteella voi tehdä ihmeitä elämän ”vastoinkäymisten” kohdatessa. Tosin joskus voi olla, että moinen zen-asenne on vähän kiven alla. Silloin on nähdäkseni hyvä, että on myös muutama ajattelun leimaamisen tapainen niksi hihassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s