Olen samaa mieltä johtopäätöksestäsi. Mitä tulee luovuuteen, tämän voi ilmaista myös niin, että huippusuoritukset edellyttävät sekä divergenttiä eli hajottavaa että konvergenttia eli kokoavaa ajattelua. Divergentti ajattelu voi sitten olla luovaa (tarkoituksenmukaista) tai hullua (epätarkoituksenmukaista). Mutta jos vaan heitellään ideoita pöydälle ilman, että seulotaan jyvät akanoista, jää tuskin tulokseksi mitään kovin merkittävää.

Koska älykkyyskin selviää arkielämässä vain aikaansaamiemme tulosten kautta, edellyttänee siis myös älykkyys erilaisten taitojen yhteispeliä.

“Älykkyytenä pidetään usein kyvykkyyttä loogis-analyyttiseen ja matemaattiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja kenties myös luovaan ajatteluun.”

Jos älykkyyttä on eri “ulottuvuuksia”, se miten noita voidaan soveltaa käytännössä saattaisi monesti riippu juuri siitä, miten nämä eri ulottuvuudet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Eli miten niitä käytetään ja miten ne kontribuoivat suhteessa toisiinsa.

Tästä esimerkkinä:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14498785

Eli jos taipumus luovuuteen (ja hulluuteen) on läsnä yhdessä korkean älykkyyden kanssa (ottamatta kantaa siitä, mistä nämä kyvyt tulevat), saadaan aikaan huippusuorituksia.