Kiitos linkistä, ja etenkin tuosta videosta, en ollut nähnyt sitä aiemmin. Se avasi kyllä uudenlaisia näkökulmia Wolfram Alphaan.

WA oli pitkään mukana mahdollisena osana laajennetun mielen metodologiaa. Koska olennaista kehittämässäni systeemissä on kuitenkin saada vasteajat mahdollisimman alhaisiksi, ei WA toimi siinä kovin hyvin. Liian moni haku osoittautui ainakin viime syksynä, kun kävin eri hakukoneita läpi, Wolframille liian vaikeaksi tulkita – ja usein samalla haulla sai Googlesta tuloksen hetkessä.

WA lieneekin todella käyttökelpoinen ennen kaikkea paljon numeerisen datan kanssa työskentelevälle, mutta yleisempään hakumetodologiaan se on nähdäkseni ainakin toistaiseksi liian rajallinen.

Harkitsin myös erilaisten vastaustietokantojen, esim. Yahoo Answersin sisällyttämistä laajennetun mielen metodologiaan, mutta lopulta päädyin pelkistämään sitä mahdollisimman paljon, jotta käytettävyys olisi mahdollisimman suuri, ja oppimiskynnys pieni.

Jos numeerinen data kiinnostaa, niin suosittelen kurkkaamaan myös tätä:

http://stats.oecd.org/oecdfactbook/

Ref:
http://www.wolframalpha.com/
http://www.wolframalpha.com/screencast/introducingwolframalpha.html

Kiitos huomiosta! Olet tietysti aivan oikeassa.

Alunperin kirjoitin tuohon lisäykseksi, että käsitys hippokampuksen roolista on toki kovin kiistanalainen. Mutta se jarrutti tekstiä mielestäni liikaa, joten ajattelin ottaa taiteellisen vapauden ja yksinkertaistaa vähän .

On tosin sanottava, että olen kuullut, että esimerkiksi Lontoon taksikuskitutkimuksista on myös tehty sellaisia tulkintoja, että taksikuskien suurentuneet hippokampukset johtuisivat “niihin tallennetuista kartoista”. Itse koen tuon aika epäuskottavana, mutta se osoittaa sen, että suuntaan toiseen hippokampuksen roolista ei vallinne suurta konsensusta.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että informaatio on tosi asiassa hyvinkin laajalti systeemistä jo alkuaan. Tällöin laajennettu mieli tuo vain näkyville sen tyyppistä dynamiikkaa, mikä syntyy sosiaalisesta vuorovaikutuksesta luonnostaan.

Laajennetun mielen kannalta olennaista on kuitenkin se, että voimme korvata natiiveja aivotoiminnan osa-alueita ulkoisilla komponenteilla. Ja jos voimme tehdä tämän niin, että vasteajat pysyvät verrannollisina, ei itse ajatusprosessin luonne muutu.

Jos siis voimme syöttää ajatusprosessiin informaatiota ulkoisesta lähteestä yhtä ketterästi, kuin miten se on assimiloitu omaan osaamiseemme – oli informaation “sijainti” sitten ontologisesti mikä tahansa – on käytännön kannalta yhdentekevää, missä informaatio sijaitsee.

Neurotieteen tämänhetkisen käsityksen mukaan ihmisen pitkäkestoiset muistot eivät tallennu hippokampukseen, vaan hippokampuksen on päätelty / osin todennettukin olevan keskeisessä asemassa mieleenpainamisprosessissa. Eli se vastaa todennäköisesti isolta osin mieleenpainamisesta, ei mielessä säilyttämisestä.

Itse säilytyksen kovimman polven reduktionistit katsovat tapahtuvan ympäri aivoja monimutkaisissa hermoverkostoissa, tai kovasti yksinkertaistaen nk. assosiaatioalueilla. Asiaa hieman laajemmin (systeemisemmin) tarkastelevat tosin viittaavat luultavasti kintaalla koko lokalisaatioajattelulle, mutta tästä voisit kirjoittaa vaikka jossain kirjoituksessa tarkemmin?