Itse hangoittelin monta vuotta iPodia vastaan juuri mainitsemistasi syistä. Pidin kovasti monta sataa levyä käsittäneestä kokoelmastani, sen sisustuksellisuudesta, levynkansien pläräämisestä ja levjen käsittelystä. Mutta kun vihdoin ostin ensimmäisen (muistaakseni neljännen sukupolven) iPodini, tajusin vuotta myöhemmin, etten ollut koskenutkaan levyihini. Pari vuotta sitten myinkin pois viimeisen levyni, ja musiikkikokoelma asustaa nykyään iPhonessa.

Aidon kirjan fiilistä ei varmastikaan voi korvata digitaalisella laitteella. Mutta jos on tapana ottaa kolmesta viiteen kirjaa laukkuun viikon reissulle, niin kuin allekirjoittaneella, on jo selän hyvinvoinnin kannalta fantastista, jos keksitään ratkaisu, jolla kirjat saa mukaan digitaalisesti. Kokousreissulle saattaa vielä lähteä toiset puoli tusinaa opusta lähdemateriaalia ja pari kiloa artikkeleita .

Loppujen lopuksi elämänlaatuni ei kärsinyt lainkaan levykokoelmasta luovuttuani, päin vastoin. Luulen, että kirjahyllyn kanssa päätöksenteko on hiukkasen nopeampaa, kunhan markkinoille vain ilmaantuu riittävän käyttökelpoinen apparaatti.

Juuri tästä on kyse. Puuttuvista ominaisuuksista voi valittaa loputtomiin. Itse asiassahan jokainen markkinoilla oleva apparaatti on puutteellinen. 13-tuumaisessa ei ole tarpeeksi isoa näyttöä, 17-tuumainen on taas liian iso, Noksulla ei voi surffata ja iPhonessa on kökkö kamera, surkea äänenlaatu eikä edes moniajoa.

Asian voi kuitenkin nähdä myös niin, että 13-tuumainen on ihanan kevyt kantaa mukana, 17-tuumaisessa on häikäisevän kokoinen näyttö läppäriksi, Nokia on puhelimena ylivoimainen ja toimii hyvin taskukokoisena toimistona, kun taas iPhonella nettisurffaaminen on yhtä juhlaa.

Mikähän muuten selittää sen loputtoman valittamisen tarpeen, joka liittyy uusien teknologiatuotteiden julkaisuun? Odottavatko ihmiset ihan oikeasti, että jonain päivänä joku laitevalmistaja tosiaan julkaisee sen jäännöksettä täydellisen värkin? Hmmm.