Premsonilta en kuullut yhtikäs mitään.

Octave Illusion -testi on kyllä tullut tehtyä. Oli mielenkiintoinen.

http://volyymi.wordpress.com/2010/02/07/kuuletko-harhoja/

Kuuntelin pätkän tuota Kojikia, ja se on kyllä vaikuttavan kuuloista musiikkia. Täytyy tutustua siihen rauhassa ajan kanssa.

Varsinaisia vaihekikkailuja en ole harrastanut levyllä, mutta kyllä kaikissa raidoissa on muistaakseni käytetty jonkinlaisia stereolevittimiä, vaihelevitettyjä phasereita ja flangereita, joilla stereokuva kasvaa kaiutinlinjan ulkopuolelle. Mutta studiokikkailu on ollut tällä levyllä varmaankin vähäisintä verrattuna aikaisempiin tekemisiini.

Jos muuten 3D-soundit kiinnostavat, niin holofoniikka voi kolahtaa. Nämä ovat mielestäni hurjan vaikuttavia, tosin toimivat vain kuulokkeet päässä:

http://premson.net/sounds.htm

Ascension on kanssa kaunis veto. Kuuntelin aikanaan Hooked on Classicsia ja Ascension on samantyyppistä; “klassista” rumpukoneen kera. En ole vielä päässyt levyä kuuntelemaan stereoiden kautta. Kiinnostaa tietää onko siinä 3D-vaihekikkailuja? Illuusiojuttuja tarkoitan, ääniä jotka tuntuvat tulevan muualta kuin kaiuttimista?

Kiitos kommentista! Hauskoja mielleyhtymiä . Levy liikkuu tosiaankin tukevasti new age -maastossa. Itselleni Kitaron musiikki ei ole kovin tuttua, mutta Jarret ja Vangelisit tuli kyllä kuunneltua nuoruudessani puhki. Kitaro liikkuu käsittääkseni paljolti samanlaisessa maastossa?

Jos albumi hukkui jonnekin, saat tästä linkistä ladattua sen suoraan koneellesi:

http://bit.ly/dvDmO2