Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?

Ikiaikainen inhimillinen mysteeri kuuluu näin: ”Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?” Isaiah Berlin esittää esseessään ”The Hedgehog and the Fox”, että ihmisiä on kahdenlaisia. On siilejä, ja on kettuja. Jaottelu perustuu kreikkalaisrunoilija Arkhilokhoksen toteamaan: ”Kettu tietää monia asioita. Siili tietää yhden ison asian.”

Kettua nälättää ja se vaanii siiliä. Se keksii toinen toistaan nokkelampia juonia siilin pään menoksi. Se piiloutuu puskaan ja hyökkää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se vaanii kalliolla ja hyppää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se raahaa pieniä marjoja polulle siilin syötäviksi ja kaivaa kuopan, jossa odottaa. Siilin siinä marjoja mutustaessa kettu ponkaisee kimppuun – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi.

Nykyaikana valtava enemmistö meistä on kettuja: osaamme yhtä sun toista, mutta emme ole mestareita missään. Lisäksi iso osa hääräämisestämme perustuu ulkoa tuleviin paineisiin ja vaatimuksiin. Tällöin kettuus edesauttaa omaa hyvinvointiamme vain välivaiheena kohti omaa siilikonseptia.

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et tiedä, mitä tarkkaan haluat, kokeile kaikenlaista. Mutta kun alat saada kiinni siitä, mitkä asiat ajavat juuri sinun elämääsi eteenpäin, laita itsesi juuri niihin likoon. Tässä auttaa siilikonsepti.

Jim Collins esittelee siilikonseptin periaatteet kirjassaan Good to Great. Siilikonseptisi sijaitsee kolmen tärkeän osa-alueen risteyskohdassa. Ensinnäkin, se on jotain, jossa olet taitava. Toisekseen, se on jotain, josta on hyötyä muille. Aristoteleen sanotaan sanoneen näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet.” Kolmanneksi, se on jotain, jota haluat tehdä intohimoisesti. Näistä kolmas on ehdottomasti tärkein.

Jos tunnistat oman intohimosi kohteen, olet jo puolimatkassa kohti siilikonseptia. Kun tiedät, mitä haluat, ja teet sitä päivittäin, tulee siilikonseptin viimeisestä osasta itse asiassa ensimmäisen perusta. Kun teet jotakin intohimoisesti vuodesta toiseen, harjaannut siinä väistämättä lopulta riittävän taitavaksi.

Anders Ericssonin 1993 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että joka ikinen maailman huipulla hääräävä tieteilijä, taiteilija tai urheilija oli harjoitellut vähintään 10 000 tuntia. Näin Aristoteleen lausahdus muuntuu maksiimiksi: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.”

Kun tiedät, mitä haluat tehdä, ja olet tehnyt sitä riittävän pitkään, tarvitsee sinun vielä keksiä yksi asia: mitä hyötyä osaamisestasi on muille. Kun osaamisesi täyttää todellisen tarpeen, löydät automaattisesti paikan yhteiskunnassamme ja saat palkkaa siitä, mitä haluat tehdä kaikkein eniten maailmassa.

Tässä avuksi on ennen kaikkea avoimuus ja uteliaisuus. Pidä silmällä, mistä muut ihmiset ovat kiinnostuneita. Tee muistiinpanoja, lue laajalti kirjallisuutta ja pistä merkille sellaiset ammatinvalinnat, jotka istuvat intohimosi kanssa yksiin. Ja jos unelma-ammattiasi ei ole vielä olemassa, voit kartoittaa mahdollisuuksiasi esimerkiksi yrittäjänä. Ammatillinen valinta-avaruus on loppumaton. Kun pidät silmäsi auki, löydät ennen pitkää varmasti sen työn, jossa pääset toteuttamaan siilikonseptiasi – kunhan ensin tiedät, mikä sinua ajaa eteenpäin.

Kun löydät siilikonseptisi, teet päivittäin vain sellaisia asioita, jotka palkitsevat ja jotka kumpuavat omasta ytimestäsi. Siilikonseptisi onkin yksi onnellisen elämän keskeisiä kulmakiviä.

PS. Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin ilmoittautuminen päättyy tänään. Ilmoittaudu seminaariin osoitteessa kesaseminaari@filosofianakatemia.fi. Lataa esite ja lisätietoja täältä.

18 thoughts on “Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?

  1. Muuten hyvä, mutta tuo korostettu hyödyn tavoittelu tässä vähän arveluttaa. Vähän suuruudenhulluudelta haiskahtaa myös tuo ”mieti mitä hyötyä tästä on ihmiskunnalle”.

    Harvassa ovat ihmiskunnan todelliset onnellistuttajat tai hyödyttäjät. Mitä nerokas eurooppalainen kehittelikään kiinalaisten ihanista ilotulitteista? Miten imiskunta hyödynsikään niin Einsteinin kuin atomin ytimen särkijöiden intohimoista työtä?

    Olen sis tyytyväinen pieniin intohimoihini.

  2. Olen ruvennut suhtautumaan intohimoon vähän skeptisesti. Kirjoitinkin tästä sattumalta eilen. Minusta motivaatiota pitäisi etsiä jostain ei puhtaasti tunteellisesta asiasta. Ehkä puhdas järki ei motivoi, mutta minusta monet muut asiat motivoivat. Mainitsin esimerkkeinä mielihyvän, viisauden ja oikeudenmukaisuuden.

    En tiedä vielä miten intohimon käsite pitäisi korvata tai pitäisikö sitä yleensä korvata millään, mutta ajattelen jotenkin niin, että se on tavallaan ylimääräinen asia. Jos vaikka verrataan ilmaisuja ”intohimoinen jalkapalloilija” ja ”jalkapalloilija”, mitä se intohimo tuo lisää? Eikö jo ”pelkkä” jalkapalloilija ole vahvasti sitoutunut työhönsä (tai harrastukseensa) ja koe sitä motivoivaksi, sillä muutenhan tuntuisi väärältä edes kutsua häntä jalkapalloilijaksi?

    Tämä pisti silmään: ”Kun osaamisesi täyttää todellisen tarpeen, löydät automaattisesti paikan yhteiskunnassamme [...].” Minusta tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Ihmiset eivät välttämättä ole tietoisia todellisista tarpeistaan. Kuvittele vaikka syvästi uskonnollinen yhteisö, joka kieltäytyy välttämättömästä lääkärihoidosta uskonnollisin perustein. Joskus yhteisön jäsenet kuitenkin todella tarvitsevat lääkärihoitoa. Minusta ei myöskään ole lääkärin asia yrittää vakuuttaa tällaista yhteisöä sen todellisista tarpeista. Ennemminkin puhuisin siis todellisten tarpeiden sijaan tiedostetuista tarpeista, haluista tai jopa himoista. Tiedostamattomiin tarpeisiin vastaamiseen pelkkä oma motivaatio ja osaaminen ei riitä vaan tarvitaan myös esimerkiksi karismaa ja retorista taitoa.

  3. Jatkoin tämän asian ajattelua, mikä on tietenkin hyvän blogikirjoituksen merkki. Minua mietityttävät edelleen nuo tarpeet.

    Ajattele vaikka esimerkiksi Arto Paasilinnaa tai Stephen Kingiä. Heille kirjoittaminen on jonkinlainen kutsumus, mutta ei ole helppo ymmärtää, minkälaisiin tarpeisiin he pyrkivät vastaamaan. Heidän kirjansa tuottavat ihmisille epäilemättä iloa, mutta tarvitaanko niitä kuitenkaan? Olisiko maailmassa enemmän puutetta, jos Paasilinna ja King olisivat valinneet jonkin muun ammatin? Minusta ehkä ei.

    Minulle tuli heti mieleen se vastaväite, että vaikka ihmiset eivät tarvitsekaan Paasilinnan ja Kingin romaaneja, kustantajat kyllä tarvitsevat, sillä ilman myytävää ne joutuisivat lopettamaan toimintansa. Mutta kustantajien tarve on hankala määritellä. On paljon helpompi puhua siitä mitä ihmiset haluavat lukea, ja se on nimenomaan halu.

    En tiedä kuinka relevantteja nämä kommenttini ovat, koska en osaa arvioida kuinka moni lopulta elää tyydyttämällä toisten tarpeita ja kuinka moni tyydyttämällä toisten haluja. Kuitenkin olemme mielestäni siirtymässä yhä kauemmas tarpeiden tyydyttämisestä. Rikkaissa länsimaissa ihmisillä yleensä on jo kaikki tarvittava. Siitä huolimatta he haluavat jatkuvasti uusia asioita.

  4. Pelkästä kaupankäynnistähän usein on kyse. Se, että kustantaja kauppaa Kingin tai Paasilinnan romaaneja ei tietenkään todista sitä, että King ta Paasilinna eivät olisi luovia, vaikka heidä kirjojaan ilman voitaisiin aivan hyvin elää. Se, että ihmiset pitävät näistä kirjoista on todiste ihmisen tarpeesta lukea, elää kertomuksia, käyttää mielikuvitusta. Ja tämä on huomattava halu ja tarve. Eikö ihminen tarvitse iloa enmmän kuin jotain uutta kännykkämallia?

    Mailma tulee Kingin ja Paasilinna teosksillakin jopa paremmaksi. Aina kun ihminen kuuntelee toista ihmista vaikka kirjojen tai muiden taideteosten välityksellä maailma tulee paremmaksi. Näitä taideteoksia on tietenkin monen tasoisia mutta kaikkia niitä tarvitaan.

    ”Rikkaiden” länsimaiden ihmiset eivät tarvitsekaan tavaroita, ihmiset tarvitseva juuri nota asoista ( kirja on tavara mutta lukeminen ja sen herättämät ajatukset ovat asioita).

  5. Asiaa!

    Sanoisin, että noissa maailman tarpeissa puhutaan siitä, että pitää tehdä jotain sellaista, joka on muille ihmisille arvokasta.

    Onnellisuus tulee siitä, että tekee sellaisia juttuja, joista tykkää. Menestys tulee siitä, että tekee sellaisia juttuja, jotka ovat arvokkaita muille.

    tammikuu44: hyödyn ihmiskunnalle ei tarvitsekaan olla mitään valtavaa ja suuruudenhullua. Jos parantaa yhden ihmisen päivän, eikö se ole hyötyä ihmiskunnalle.

  6. Tuo ”yhden ihmisen päivän parantaminen ” tuntuu hiukan uskoon tulleen mannekiinin lausahdukselta naistenlehden henkilöhaastattelussa. Se on kuitenkin helposti ymmärrettävissä, että pienen ihmisen ihmiskunnalle tekemä hyöty on tietenkin pientä – mutta tärkeää. Arvokasta lienee se, että ihmiset kunnioittavat toisiaan ja ottavat toiminnassaan huomioon sellaisiakin ihmisiä, joista itselle ei välittömästi ole hyötyä.

    Nyt en yritä viisastella tai ilkeillä: anna joku esimerkki, jutusta jonka ihminen tekee ja se on arvokas muille!

  7. En edelleenkään ole täysin vakuuttunut, että kukaan oikeasti tarvitsisi Paasilinnan ja Kingin romaaneja.

    Minusta ”tarve” on hyvin painava sana. Täysin kiistattomia tarpeita ihmisellä ei ole kovin paljon muita kuin jonkinlainen makuualusta ja jotain syötävää ja juotavaa. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän haluja, vaikka halut voivatkin olla voimakkaita.

    Tästä voidaan tietenkin olla eri mieltä ja sanoa, että ihminen todella tarvitsee muutakin, kuten ystäviä, vapautta ja muuta sellaista. Mutta sanoisin, että Paasilinnan ja Kingin kirjat ovat kuitenkin vielä aika kaukana näistä asioista. Tulisivatko ihmiset, jotka lukevat Kingiä ja Paasilinnaa, toimeen vaikka John Grishamin ja Kari Hotakaisen romaaneilla? Minusta todennäköisesti tulisivat. Tämä tietenkin olettaen, että King ja Paasilinna eivät olisi koskaan kirjoittaneet mitään, eikä siis kenellekään olisi muodostunut lukijasuhdetta heihin.

    Touko, tuo tarkennuksesi minusta vaarantaa Laurin (ja Aristoteleen) alkuperäisen väitteen. Tiedostetut tarpeet ja arvo ovat erilaisia asioita. On helppo nähdä, että jos pystyy vastaamaan ihmisten tiedostettuihin tarpeisiin, tulee pärjäämään hyvin. Mutta jos tekee ”vain” jotain arvokasta, on aivan mahdollista, että tätä arvoa ei lainkaan tunnisteta. On paljon esimerkkejä kirjailijoista, taiteilijoista ja neroista, jotka kyllä tekivät arvokkaita asioita, mutta he eivät silti saaneet minkäänlaista tunnustusta tai korvausta työstään, koska heidän työnsä arvo on huomattu vasta myöhemmin.

  8. tammikuu44: Mä varmaan olen sellainen hiukan uskoon tullut mannekiini. Ajattelin nimenomaan sellaista ajattelumallia että vilpittömästi haluaa auttaa muita ihmisiä odottamatta mitään vastikkeena.

    Omasta elämästäni tulee mieleen tällainen esimerkki: tykkään istua koneen ääressä ja kaivaa tietoa asioista. Siskoni oli hankkimassa uutta kameraa, joten etsin hänelle erilaisia vaihtoehtoja, joista valita.

    Tietysti se, mikä on arvokasta minulle ei välttämättä ole arvokasta muille. Tässä tuleekin se haaste, että mistä sen voi tietää. Eikä sitä todella voikaan tietää, mutta voi esittää valistuneita arvauksia. Jotkut ymmärtävät aidon kiinnostuksen sarkasmina ja toiset ymmärtävät sarkasmin loukkauksena. Itse näen että intentio on tärkein.

    Timo: Hyvä pointti. Ehkä en ymmärtänyt asiaa samalla tavalla. Toin vain esille, mitä itse ajattelin asiasta.

    Näkisin, että ratkaiseva juttu on juurikin tuo, että arvo on huomattu vasta myöhemmin. Merkityksellistä tässä on tuo, että mitä muut näkevät arvokkaaksi. Itse tarkoitin arvolla tässä sitä, mitä maailma (muut ihmiset) näkevät arvokkaaksi. Jos tarve on liian vahva sana, niin puhutaan sitten halusta.

    Itselleni sanat sinänsä eivät ole tärkeitä. Helposti unohtuu, että muille ne voivat tarkoittaa jotain muuta.

  9. Tammikuu44, Timo, Touko,

    Kiitokset kaikille erinomaisista pohdinnoista!

    Muutama huomio:

    Kirjoittaessani tarpeista en suinkaan tarkoittanut vain perustarpeita. Olisi kenties kannattanut kiinnittää paremmin huomiota sanavalintaan. Kantavana ajatuksena on tässä pitkälti Toukon esiin nostama loistava huomio: ”Onnellisuus tulee siitä, että tekee sellaisia juttuja, joista tykkää. Menestys tulee siitä, että tekee juttuja, jotka ovat arvokkaita muille.”

    Nähdäkseni siilikonseptin yhtälön ratkaisu edellyttää kahta asiaa, joihin kumpaankin on tarjolla lähestulkoon ääretön valinta-avaruus:

    1) Keksi, mitä oikeasti haluat tehdä.
    2) Keksi, mitä hyötyä/iloa/arvoa/apua tekemästäsi on muille.

    Mielestäni esimerkiksi van Goghin työn merkitystä ei olisi vähentänyt pätkääkään se, että joku olisi keksinyt, miten taiteilijaneron teokset saadaan kaupaksi jo hänen eläessään. Van Goghilla olisi tosin voinut olla kivempaa.

    Lopuksi, mitä tulee ihmiskunnan onnistuttajiin, sellaisia löytyy nähdäkseni joka päivä arjen tiimellyksessä. Ilon ja arvon tuottaminen ei vaadi äiti Teresan tai Stephen Kingin tasoista vaikuttamista. Ihan pienilläkin jutuilla voi toisen ihmisen elämää tehdä paremmaksi. Kutsumuksellinen sushikokki tai kahvilan tarjoilijatar voi toimia aivan samalla tavoin yhteisen arvon tuottajana kuin huippukirjailijakin.

  10. Päivitysilmoitus: Asiaa itsetunnosta, osa 2/2: Miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon? « Ajattelun ammattilainen

  11. Päivitysilmoitus: 5 yksinkertaista askelta hyvään elämään « Ajattelun ammattilainen

  12. Päivitysilmoitus: Missä on sinun läpimurtosi? « Ajattelun ammattilainen

  13. Päivitysilmoitus: 4 askelta tehokkaaseen priorisointiin « Ajattelun ammattilainen

  14. Päivitysilmoitus: 5 yksinkertaista askelta tavoitteesi saavuttamiseen | Ajattelun ammattilainen

  15. Päivitysilmoitus: 3 antoisan elämän kulmakiveä uudelle vuodelle | Ajattelun ammattilainen

  16. Päivitysilmoitus: Siilipuolustus ja kettu « Sekalaista höpinää II

  17. Päivitysilmoitus: Siilipuolustus ja kettu

  18. Päivitysilmoitus: Siilipuolustus ja kettu | Sekalaista höpinää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s