Mutta jotakin yhtenäistä ilmiökenttää Alaniksen esimerkit kuvaavat. Kaikki kuvaavat tilanteita, joissa sen oikean asian sijaan tapahtuu jotakin täysin päinvastaista. Mr. Play-it-safe pelkäsi lentämistä ja tietysti juuri sen ainoan kerran, kun hän lensi, kone tipahti. Tapaat elämäsi miehen – ja hänen upean vaimonsa. Englanniksi voidaan tässä kohtaa käyttää termiä ‘situational irony’, joka wikipedian mukaan tarkoittaa seuraavaa: “This is a relatively modern use of the term, and describes a discrepancy between the expected result and actual results in a certain situation.” Sinuun vetoavana esimerkkinä annetaan tupakointikieltomerkki Baker Streetin metroasemalla Lontoossa, jota ympäröivät kuvat Sherlockista piippu huulillaan.

Suomeksi emme kutsu tätä ironiaksi, mutta meillä itse asiassa on olemassa täsmällinen käsite noille Alanis Morrissetten antamille esimerkeille. Kyse on kohtalon ivasta.

Keskusteluissa argumentaation taustalla on siis osaltaan sosiaalinen järjestys ja sen hallitseminen. Tämä pätee etenkin poliittisiin keskusteluihin, mutta myös työpaikka- ja perhepuheeseen. Verkkokeskustelut vaikuttavat argumentoinnin ihmemaalta, koska niissä ei näy reaalimaailman jännitteitä, hierarkioita tai klikkejä. En kuitenkaan usko, että kukaan alkaisi arkisessa keskustelussa syyttämään vastapuolta ad hominem -argumentaatiovirheestä, tai siitä, että tämä vetoaa “perusteettomaan auktoriteettiin”.

Reaalimaailma on täynnä sosiaalisia järjestyksiä, niinpä yhden objektiivisen logiikan ajatus sopii siihen huonosti. Boltanskin ja Thévenot’n oikeuttamisteoriaa sopii käsitellä tässä yhteydessä, samoin Luhtakallion ja Ylä-Anttilan sen pohjalta rakentamaa julkisen oikeuttamisen analyysimenetelmää. Korostaakseni tätä “monijärjestykseisyyttä” voisinkin kysyä:

Kotiäiti sanoo, että kaupunginosan päiväkoti pitää säilyttää, koska lapset pitävät siitä ja se sijaitsee kävelymatkan päässä. Virkamies sanoo, että päiväkoti pitää lopettaa, koska vanhan rakennuksen ylläpito on liian kallista ja toiseen päiväkotiin on vain viidentoista minuutin ajomatka.

Kuka tässä tilanteessa argumentoi virheellisesti?

Vastaus: kysymys on harhaanjohtava, sillä osapuolten argumentaation taustalla on erilaiset arvomaailmat ja logiikat. Esim. kotiäidillä: “lyhyt tarhamatka -> lapsen turvallisuus”, ja virkamiehellä “vanha rakennus -> kallis ylläpito -> kaupungilla ei ole varaa” . Sen väittäminen, että jonkun argumentointi on sinällään “virheellistä” on vain osoitus pyrkimyksestä hallita diskurssia.

Mielestäni peli on hyvä sikäli, että siinä on ärsykkeitä, kannustimia ja apuvälineitä niin paljon, pelaajan pitää sitten päättää että mihin huomio kannattaa kulloinkin kiinnittää. Pelin tilanteesta ja etenemisestä riippuen kannattaa esimerkiksi vaihtaa aseluokkaa tarkkuuskivääriin, jos huomaa että suurin osa vihollisista tykkää sniputella.

Toisaalta samalla oppii käsittelemään epäonnistumista ja turhautumista. Pelin loppumetreillä tehty virhearvio johtaa häviöön, ja huonosti suojattu pommi pääsee räjähtämään. Kuoleminen monta kertaa peräkkäin samassa kohtaa kenttää opettaa tumpelommallekin, että kannattaa kokeilla jotain muuta strategiaa. Toisaalta tappion kohtaaminen opettaa zeniläistä asennetta: hermojen menettäminen ei ole tarpeen.

Mitä tästä mieltä? Tuntuu välillä, että olen ainoa joka tuota Aristotelesta lukee. Moni varmaan lukenut sen joskus, mutta tämän kirjan osalta minusta joskus ei riitä, se joskus on vain tunne osaamisesta. Itsellä tekee ainakin mieli palata kirjaan parin vuoden välein ja aina huomaan unohtaneeni joitain näkökohtia.

Olkiukoille on olemassa myös toinen hyvä strategia: olkiukon myöntäminen. Olkiukko toimii hyvin, koska se on suunnattu (tekaistua) heikointa argumenttia vastaan.

Riittävän suurista ihmisryhmistä (poliittinen puolue, minkä tahansa asian kannattajat, jne) löytyy kuitenkin mielipiteitä laidasta laitaan, jolloin keskustelukumppanin voi johdattaa tunnustamaan tosiasiat: tökeröimmillekin olkiukoille on melko helppo löytää vastine elävästä elämästä. Liian helppoja maaleja löytyy kummaltakin puolen ja heikoimman argumentin kumoaminen ei todista mitään.