Minä olen tätä mieltä, ja sillä sipuli!

Runsas viikko sitten kävin ystäväni kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Minähän olen tällainen tärähtänyt Apple-fani, ja innostuin taas kerran hehkuttamaan sitä, miten näpsäkästi Applen härpäkkeet mielestäni toimivat. Ystäväni totesi, ettei hänellä ole periaatteessa mitään Applea vastaan, mutta että hän ei voisi kuvitella käyttävänsä Applen tuotteita siksi, että firma toimii idässä niin epäeettisesti. Siksi hänen valintansa on Samsung.

Selvittelin asiaa. Kuten aiemmin kirjoitin, Appleen kohdistuvat syytökset Kiinan tehtaiden epäeettisestä toiminnasta koskevat itse asiassa koko länsimaista elektroniikka-alaa – Nokiat, Sonyt ja Samsungit mukaanlukien. Itse asiassa Apple liittyi hiljattain maailman ensimmäisenä elektroniikkayrityksenä Fair Labor Association:iin, joka on itsenäinen työntekijöiden olosuhteita tarkkaileva järjestö. Toisin sanoen, koko elektroniikkateollisuuteen liittyy tällä hetkellä eettisesti kyseenalaisia piirteitä. Mutta Apple toimii kaikista elektroniikka-alan yrityksistä tällä hetkellä vastuullisimmin!

Keskustelun tuloksena ystäväni ei kuitenkaan suinkaan pyörtänyt puheitaan. Sen sijaan hän totesi, että onhan se hienoa, että Apple toimii eettisesti, mutta ei hän voisi kuvitella vaihtavansa Samsungista, koska Applen ekosysteemi on suljettu, kun Samsung taas käyttää Googlen avointa Android-käyttöjärjestelmää.

Kun olemme kerran päättäneet olevamme jotain mieltä, pidämmme siitä usein kiinni perusteluista riippumatta.

Suuri osa mielipiteistämme perustuu intuitiivisiin ja tunnelatautuneisiin ennakko-oletuksiin. Ihmisen toimintaa ohjaa kuitenkin pyrkimys johdonmukaisuuteen. Sen tähden pyrimmekin löytämään perusteita niille uskomuksille, joihin olemme sitoutuneet – etenkin silloin, jos nämä uskomukset liittyvät läheisesti siihen, miten tarkastelemme itseämme. Toisin sanoen, usein päätämme ensin, mitä mieltä olemme – ja mietimme vasta sitten miksi.

Tämä sama ilmiö toistuu tällä hetkellä yhä uudestaan myös presidentinvaaleja koskevassa keskustelussa. Suurin osa ihmisistä on päättänyt oman ehdokkaansa jo kauan sitten. Jos pyydetyt perusteet osoittautuvat kestämättömiksi, ei tuloksena ole suinkaan kannan muutos, vaan uusien perusteiden etsiminen. On helpompaa keksiä, miksi on sitä mieltä kuin on, kuin vaihtaa mielipidettä – etenkin jos mielipide liittyy omaan identiteettiin, kuten puhelimen tai presidenttikandidaatin valinnassa on kyse.

Ihminen pyrkii välttämään ajatusmaailman ristiriitoja. Tästä syystä voimakkaasti tunnelatautuneet kannat pysyvät usein muuttumattomina. On helpompaa etsiä omalle kannalle uusia perusteita kuin luopua siitä. On toki syytä huomata, että usein intuitiivisesti määräytyneet näkemyksemme ovat myös meidän kannaltamme toimivimpia; intuitiivinen ajatuskapasiteettimme kun on rationaalista ajattelua huomattavasti laajempi. Intuitiot voivat kuitenkin myös johtaa harhaan. Siksi joskus voi olla hyvä ravistella pinttyneitä näkemyksiä irralleen ja katsoa, voisiko niiden alta löytyä vielä parempia vaihtoehtoja.

Miten piraatti selätetään?

Suomalainen tekijänoikeusrintama teki viime viikolla hämmästyttävän kömpelön liikkeen verkkopiratismia vastaan. Pitkän oikeustaistelun jälkeen tekijänoikeusjärjestöt saivat yhden suomalaisoperaattorin, Elisan, blokkaamaan tunnetun Pirate Bay -sivuston tilaajiltaan. Tämä onneton siirto kuvastaa hyvin, minkälainen sukupolvien kuilu tekijänoikeuskamppailussa vallitsee.

Pitkä ja kallis yhden verkko-osoitteen kaatamiseksi pystytetty oikeusjuttu kertoo nähdäkseni siitä, ettei tekijänoikeuksia puolustavilla tahoilla ole lainkaan realistista käsitystä siitä, miten verkko toimii. Elisan blokin kierto vaatii nimittäin muutaman sekunnin. Konstit löytyvät googlaamalla. Blokilla ei ole edes symboliarvoa: päin vastoin, tällaiset temput toimivat ilmaisena mainoksena piraattisivustolle.

Piratismi on kuitenkin merkittävä ongelma aineettomien tuotteiden
tekijöille.

Viime kädessä kaikkien etua palvelee löytää ratkaisu aineettoman pääoman lailliseen digitaaliseen jakeluun – myös piraattien. Jos kukaan ei maksa muusikolle tai filmintekijälle palkkaa, ei mitään piratoitavaakaan liiku aalloilla. Hämmentävää tilanteessa on kuitenkin se, että samalla kun tekijänoikeusjärjestöt käyvät toivotonta sotaansa tuulimyllyjä vastaan, on ratkaisu jo olemassa.

Ratkaisu on simppeli, ja se on sama, jota kaikki verkkotoiminnasta jotain tietävät ovat rummuttaneet jo vuosia: toimivan kaupallisen palvelun kehittäminen. Ihmiset maksavat mielellään sellaisesta palvelusta, johon he luottavat ja jota on mukava ja helppo käyttää.

Apple on tehnyt tällä alalla pioneerin työtä jo vuosia. Onkin hämmentävää, että samalla kun tekijänoikeusjärjestöt RIAA ja IFPI kaatavat miljoonia täysin yhdentekeviin oikeusjuttuihin, kuittaa Apple 4 miljardin dollarin vuosivoitot myymällä aineetonta pääomaa digitaalisesti. Samalla Applen iTunes- ja App Store -verkkokaupat tuottavat oikeudenomistajille hulppeat 8 miljardin dollarin vuosituotot – ja kasvukäyrä on vielä jyrkässä nousussa. iTunesin kasvu oli viime vuonna yli 30%. Ja Applen ohjelmistokauppa App Storen vuosikasvu oli alustavien arvioiden mukaan viime vuonna lähes 400%, ponkaisten $1.5 miljardista yli $7 miljardiin. Tässä ei ole kyse enää nappikaupasta.

Googlen Android-verkkokauppa on myös onnistunut kopioimaan Applen konseptin menestyksekkäästi ja tuottaa vielä noin neljänneksen lisää liikevaihtoa markkinoille. Lisäksi Spotify, Voddler, Comixology, Youtube, Hulu, Netflix ja lukuisat muut palveluntarjojat raivaavat tietä aineettomien tuotteiden lailliselle jakelulle. Silti, esimerkiksi Suomessa on yhä mahdotonta vuokrata haluamansa elokuva tai seurata reaaliaikaisesti amerikkalaisia TV-sarjoja laillisesti verkon kautta. Samalla kun tekijänoikeusjärjestöt jahtaavat kuviteltuja taloudellisia menetyksiään, heidän oikeudenomistajansa menettävät ihan oikeita miljardeja niiden vuokraamattomien ja ostamattomien filmien muodossa, jotka toimiva globaali mediajakelu toisi kuluttajien ulottuville.

Piraattia ei selätetä pystyttämällä estoja tai jahtaamalla tiedostonjakajia. Piraatti selätetään tarjoamalla halukkaille asiakkaille toimiva tapa maksaa tuotteistaan. Kuten Apple, Google ja muut ovat osoittaneet, tätä taistelua ei voiteta keskittymällä ongelmaan – vaan keksimällä uusia ratkaisuja. Viime kädessä on yksi lysti, kuinka moni luukuttaa musiikkinsa Pirate Baysta, kunhan riittävän moni on valmis maksamaan siitä. Silloin kun tarjolla on toimiva palvelu, jota on helppo ja hauska käyttää, ihmiset maksavat mielellään. Mutta tästä lisää keskiviikon kirjoituksessa.

Mahdotonta!

Kun alkuperäistä Macintosh-tietokonetta kehitettiin 1980-luvun alussa, eräällä prototyypillä kesti todella pitkään käynnistyä. Steve Jobs kysyi tietokonetta kehittävältä insinööriltä, saisiko hän höylättyä 10 sekuntia pois käynnistysajasta.

“Mahdotonta!” totesi insinööri. Fysiikan lait ovat mitä ovat, eikä niitä noin vain kierretä.

Jobs kysyi tällöin yllättäen, voisiko insinööri edes yrittää, jos ihmishenkiä olisi kyseessä. Hieman kiemurrellen insinööri sanoi, että kai hän silloin voisi yrittää.

Jobs nappasi tussin ja alkoi kirjoittaa valkotaululle. Jos Macintosheja myytäisiin viisi miljoonaa kappaletta, ja käynnistäminen veisi joka päivä kymmenen sekuntia vähemmän, tarkoittaisi ajansäästö suurin piirtein viiden miljoonan tunnin säästöä vuodessa. Se tarkoittaisi sitä, että vajaa kymmenen ihmiselämää säästyisi vuodessa. Kymmenessä vuodessa ihmishenkiä säästyisi lähes sata.

Pari viikkoa myöhemmin kone käynnistyi kaksikymmentä kahdeksan sekuntia nopeammin.

Paha, paha Omena

Steve Jobs kuoli viime viikolla. Ei kestänyt montaakaan tuntia, kun korppikotkat jo löysivät haaskan. Samalla kun verkko täyttyi surunvalittelusta, säntäsivät bloggaajat ja toimittajat nostamaan esiin myös Applen “pimeän puolen”.

Suosituin argumentti on väittää, että Apple riistää kiinalaisia työntekijöitä Foxconn-tuotantolaitoksessaan, jossa työläiset ovat päätyneet jopa itsemurhaan epäinhimillisten olosuhteiden takia. Tämä argumentti on tosi: Foxconnissa työolosuhteet ovat tutkimusten mukaan kaameat. Samalla se on kuitenkin myös täyttä hölynpölyä.

Ensinnäkin, Foxconn ei ole Applen tuotantolaitos. Se on monikansallinen yritys, jolle ovat Applen ohella ulkoistaneet tuotantonsa myös muiden ohella Microsoft, Nintendo, Intel, Amazon – ja Nokia. Toisekseen, kun katsotaan Foxconnin itsemurhatilastoja, ne ovat itse asiassa pienemmät kuin Kiinan valtaväestön. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin “pedofiilipappien” tapauksessa: kun tarkastellaan pientä otosta ilman suhdelukua suurempaan väestöön, näyttävät siinä tapahtuvat poikkeamat korostuvan.

Mutta kolmanneksi – ja tämä kohta on nähdäkseni tärkein – tämä argumentaatio sivuuttaa kokonaan tosiseikan, josta eivät ole vastuussa vain suuryritykset, vaan joka ikinen meistä.

Länsimainen kulttuuri perustuu yhä orjatyölle.

Joka ikinen yritys, joka on ulkoistanut tuotantonsa itään perustuu käytännössä ihan samanlaiseen toimintamalliin, kuin se, johon turvautui Afrikan tulokkaita puuvillaplantaaseillaan riistänyt etelävaltiolaisen ketku. Ja käytännössä tämä tarkoittaa joka ikistä yritystä, joka tuottaa mitään fyysisiä tuotteita. Jopa lempilenkkarivalmistajani Karhu siirsi taannoin tuotantonsa Virosta Kiinaan.

Idässä työolosuhteet ovat pitkälti samanlaiset kuin 1800-luvun orjilla. Me olemmekin kätevästi ulkoistaneet koko orjuuden, jotta se ei rumentaisi meidän omaa maisemaamme. Kun se tapahtuu jossain kaukana, sitä ei tarvitse ajatella.

Mutta Apple-argumentaatiolla on vielä pimeämpi puoli kuin se, että menestyjää nyt pitää vaan päästä tavalla tai toisella nokkimaan. Suurin ongelma tässä on se, että kun lehdet kirjoittavat siitä, miten elektroniikkajätti riistää työläisiään, me saamme kätevästi syyllisen. Kun voimme ajatella, että “kyllähän Applen pitäisi tehdä asialle jotain”, meidän ei tarvitse. Kun voimme osoittaa jotakuta sormella, meidän ei tarvitse enää tuntea tunnontuskia kaukoidän riistämisestä.

Tosi asiassa joka ikinen meistä on syyllinen Foxconnin tapahtumiin. Vaikka et omistaisi ainuttakaan elektronista härpäkettä, elät kuitenkin kulttuurissa, jonka koko infrastruktuuri perustuu näille rakenteille. Pakoon pääsee vain tekemällä Linkolat: muuttamalla metsän keskelle ja kaatamalla ja keräämällä oman lounaansa.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tästä asiasta pitäisi puhua – ja etenkin, etteikö sille pitäisi tehdä jotain. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei meidän kannata haaskata aikaa syyllisten etsimiseen. Ennemminkin meidän kannattaa pysähtyä miettimään, mitä me voisimme tehdä, jotta Foxconnin ja muiden idän tuotantolaitosten olosuhteita saataisiin kohenemaan.

Erityisesti meidän kannattaisi miettiä, olisimmeko sittenkin valmiit maksamaan iPhonestamme tuhatkunta euroa – tai Nokian peruskännykästä pari sataa. 1990-luvun lopussa Apple oli viimeisiä amerikkalaisia elektroniikkavalmistajia, jotka siirsivät tuotantonsa USA:sta itään. Eettiset ja laadulliset standardit eivät kestäneet siinä vaiheessa, kun hintatasollaan itsensä marginaaliin ajanut yritys oli menossa konkurssiin.

Älä tyydy vähempään

Applen toimitusjohtaja Steve Jobs totesi Stanfordin yliopiston vuoden 2005 valmistujaisissa pitämässään puheessa näin:

Työsi on suuri osa elämääsi, ja ainoa tapa olla todella tyytyväinen työhösi on tehdä upeaa työtä. Ainoa tapa tehdä upeaa työtä on tehdä työtä, jota rakastat. Jos et ole löytänyt sitä vielä, jatka etsimistä – äläkä tyydy vähempään. Kuten kaikissa sydämen asioissa, tiedät heti, kun löydät sen. Ja kuten kaikissa upeissa suhteissa, tämäkin vain paranee vanhetessaan. Jatka siis etsimistä – älä tyydy vähempään, kuin mitä juuri sinä ansaitset.

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua – paitsi jos hän ei halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Jos tiedät, mitä haluat, laita itsesi täysillä likoon. Ja jos et ole vielä löytänyt intohimoasi, älä anna periksi. Kokeile uusia juttuja: opiskele, matkusta, harrasta. Jatka etsimistä – äläkä tyydy vähempään.

Ihmiset eivät ole koneita

Nalle Wahlroos esitti viime viikolla jälleen aika erikoisia julkisia huomioita. Valtakunnanpohatan mukaan ihmiset eivät ensinnäkään tee tarpeeksi töitä. Toiseksi, pitäisipä peräti vapaa-aikakin panna verolle, jotta laiskurit saataisiin paimennettua takaisin sorvin ääreen.

Helsingin Sanomien viime perjantain (19.8.2011) lehden mielipidepalstalla Väinö Lahtinen nosti esiin mielenkiintoisen seikan. Itse Nallen isä, Bror Wahlroos, oli nimittäin aikanaan esittänyt juuri päinvastaisen lausunnon: ei töihin käytetyllä ajalla ole mitään merkitystä, kunhan työajalla saadaan aikaiseksi halutut tulokset.

Kiinteän työajan käsite onkin reliikki ajalta, jolloin valtaosa työstä oli nimenomaan aikaan sidottua: tehdastyötä ja peltotyötä.

Tällöin tunnissa ehti asentaa niin ja niin monta hilavitkutinta, ja niinpä valmiiden hilavitkuttimien määrä oli ennustettavissa käytettyjen työtuntien mukaan. Toisin sanoen, tehtaan tuottama tulos oli suoraan riippuvainen siitä, kuinka ahkerasti työläiset tehdashalleissa ahersivat.

Toisin on nykyaikaisen tietotyöläisen kohdalla. Konttorityössä työtunnit eivät tosiaankaan käänny tuloksiksi. Päin vastoin, kuten amerikkalainen bisnesguru Tony Schwartz on osoittanut, ihmisen kyky tulokselliseen aivotyöhön kyykkää jo muutaman tunnin jälkeen. Sallimalla tunnin pituiset nokkaunet keskellä työpäivää – kyllä! maksullisella työajalla! – ovat Schwartzin kouluttamien suuryritysten työntekijät Applesta Googleen nostaneet työtehoaan radikaalisti. Ihmisen aivot kun eivät ole tehdaskoje, vaan orgaaninen elin, jonka toimintateho alkaa laskea jo 90 minuutin suorituksen jälkeen.

Jos tampuurimajuri tuijottaa tuimasti vain käytettyä aikaa, ei voita kukaan. Työntekijät keikkuvat burn-outin partaalla. Esimiehet kamppailevat asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja eniten häviää Nalle Wahlroosin asemassa oleva omistaja ja osakkeenomistaja: kun työntekijät eivät tee tulosta, ei sitä tee yrityskään.

Jos työntekijät sen sijaan toimivat levänneinä ja tekevät riittävän lyhyttä päivää, nousevat aivotyön tulokset radikaalisti. Tuloksellinen työ motivoi myös enemmän ja johtaa näin positiiviseen kierteeseen. Kaikki voittavat: työntekijän on hyvä olla. Ja kun työntekijät työskentelevät energisesti ja tehokkaasti, myös firman tuottavuus kasvaa kohisten. Ihmiset kun eivät ole koneita.

Erään Vistan tarina

Asensin viime viikolla työkoneeseeni rinnakkaisasennuksena Windows Vistan ja Outlook 2010 -ohjelman. En ole työskennellyt Windows-koneiden kanssa yli viiteen vuoteen. Samalla muistin, miksi en ole myöskään turhautunut tietokoneen käyttöön yli viiteen vuoteen.

Itse käyttöjärjestelmä asentui yllättävän mallikkaasti. Huolimatta siitä, etten edelleenkään ymmärrä, miksi käyttäjän pitää istua passissa käynnistelemässä konetta uudelleen puolen tusinan kertaa asennuksen aikana, meni tunnin kestävä asennus aika mukavasti. Lisäksi Parallels-ohjelma huolehti tarvittavien ajurien asennuksesta, joten en joutunut käymään läpi menneisyydestä tuttua ajurisotaa saadakseni käyttöjärjestelmän juttelemaan koneen kanssa.

Mutta sitten alkoi vanha tuttu Microsoft-savotta. Kun olin raahannut Outlook-asennusohjelman Windowsin työpöydälle, ilmoitti käyttöjärjestelmä, ettei ohjelmaa voi asentaa, ennen kuin Service Pack 1 on asennettu. Google ohjasi nopeasti Microsoftin asennussivulle. Sivulla suositeltiin Windows Updatea, joten otin neuvosta vaarin.

Avasin Windows Updaten. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen Windows Update ilmoitti, että Windows Update pitää päivittää, ennen kuin voin asentaa muita päivityksiä. Varttia myöhemmin Windows Update oli päivitetty. Toisen vartin päästä se oli arponut esiin saatavilla olevat päivitykset. Niitä oli yhteensä 108 kappaletta. Valitettavasti yksikään niistä ei ollut Service Pack 1.

Ei muuta kuin takaisin Microsoftin sivuille. Sivuilta löytyi onneksi myös manuaalisesti ladattavat päivitykset. Valitettavasti niitä oli kaksi kappaletta. Päivitysten nimet olivat x86 ja x64. Oli siis ilmeisen selvää, kumman lataisin.

Klikkasin auki päivityksen x64. Kävi ilmi, että kyseessä oli 64-bittisen Windowsin päivitys. Koska asennukseni oli 32-bittinen Windows, palasin edelliselle sivulle. Muita vaihtoehtoja ei ollut, joten avasin x86-päivityksen sivun. Kuinka ollakaan, se oli tarkoitettu 32-bittiselle Windowsille. Täysin loogista.

Olin jo aikeissa ladata tarjotun paketin, mutta hämähäkkivaisto varoitti. Samassa huomasin, että 500 megan paketissa oli vain viisi kielivaihtoehtoa. Suomi ei kuulunut joukkoon. Viime hetkellä peruutin latauksen ja etsin sivun alalaidan valikkoviidakosta oikean version, joka sisälsi kaikki kielivaihtoehdot. Sivumennen sanoen, paketin koko oli prikulleen sama 500 megaa kuin rajoitetuilla kielivaihtoehdoillakin.

Puolen tunnin lataamisen jälkeen asennusohjelma ilmoitti, ettei kovalevytila riitä asennukseen. 500 megan Windowsin lisäosa tarvitsi nimittäin 7 gigatavua asentuakseen. Ei hätä tämän näköinen, tuumasin, ja suljin Windowsin. Säädin Parallels-ohjelmaan lisää kovalevytilaa ja buuttasin Microsoftin käyttiksen uudelleen. Nyt kovalevytilaa riitti yllin kyllin. Harmi vaan, että asennusohjelma oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Puolen tunnin uudelleen lataamisen jälkeen päivitys lähti viimein asentumaan. Tunnin asennuksen jälkeen kello läheni jo puolta yötä, mutta sain viimein Outlook-ohjelmankin asennettua. Vihdoin huokaisin helpotuksesta. Ajattelin, että pääsen viimein nukkumaan. Suljin Windowsin. Mutta kuinka ollakaan, Windows ei suostunutkaan menemään kiinni. Sen sijaan se ilmoitti: “Asennetaan automaattisia päivityksiä, osa 1/4.” Vasta kolme varttia myöhemmin pääsin viimein nukkumaan.

Tarinan moraali? Applen OSX-käyttöjärjestelmä asennetaan näin: laita levy asemaan, käynnistä asennusohjelma, puuhaa jotain mukavaa tunti, syötä tietosi käyttöjärjestelmään ja ala käyttää sitä. OSX-ohjelmisto asennetaan näin: laita levy asemaan, siirrä ohjelma Ohjelmat-kansioon ja poista levy asemasta.

Olin suloisesti unohtanut, minkälaista säätämistä Windowsin kanssa painiminen on. Jos et ole tietotekniikkainsinööri, suosittelen tutustumaan Mac-maailmaan. Takaisin ei ole tulemista.

Pieni omenakauppa

Olipa kerran kylä. Kylässä oli kaksi kauppaa, jotka myivät omenoita: Teknor ja Huuma. Pieni suuripäinen poika halusi omenan. Teknor sijaitsi keskellä kylää paraatipaikalla, kun taas Huumaan oli otettava muutama lisäaskel. Poika käveli siis Teknoriin ja osti omenan. 

Ovesta ulos kävellessään hänen mieleensä tuli tyhmä kysymys. Poika palasi kauppaan. Kysymyksen esitettyään hän tajusi ostaneensa vääränlaisen omenan. Tyhmälle kysymykselle tirskuneet myyntitykit katsoivat kuitenkin, ettei kyseessä ollut heidän ongelmansa: kauppahan oli jo tehty. Pieni suuripäinen poika poistui väärän omenan kanssa kotiinsa pettyneenä.

Myöhemmin pieni suuripäinen poika halusi ostaa uuden omenan. Edellinen kokemus kirveli yhä muistissa. Niinpä hän ryhdistäytyi ja otti muutaman ylimääräisen askeleen kilpailevaan omenakauppaan. Huuman myyjät pitivät pientä suuripäistä poikaa kuin kukkaa kämmenellään. Tyhmiin kysymyksiin vastattiin ylenkatsomatta. Pojasta tuntui hyvältä, kun häntä kuunneltiin. Hän käveli omenakaupasta kotiin leveä hymy kasvoillaan, tällä kertaa prikulleen oikeanlainen omena kädessään.

Tulevaisuudessa pieni suuripäinen poika sai sekä Teknorilta että Huumalta vaihtelevasti hyvää ja huonoa palvelua. Siitä huolimatta aina isoja omenahankintoja tehdessään hän otti suosiolla lisäaskeleet ja asioi Huumassa. Yksi ainoa ylimielinen asiakaspalvelija oli riittänyt leimaamaan Teknorin. Ja yksi ainoa ystävällinen asiakaspalvelija oli synnyttänyt myönteisen mielikuvan Huumasta. Enempää ei tarvittu.

10 syytä siihen, miksi iPhone ei ole puhelin

Sain värkättyä viime viikolla valmiiksi veikeän Lego-animaation. Koko filminpätkä on kuvattu alusta loppuun iPhonella. Kun filmi alkoi valmistua, aloin miettiä, miten vähän apparaatilla on loppujen lopuksi edes tekemistä puhelimen kanssa. Itse asiassa iPhone on kaikkea muuta kuin puhelin. Tässä 10 syytä miksi.

1. iPhone on kotitietokone

iPhonella onnistuu surffaaminen, mailien lukeminen ja kirjoittaminen, tekstien kirjoittaminen ja Excel-taulukoiden plärääminen siinä, missä läppärilläkin. Erityisesti verkkosurffauksessa ihmeräpylä loistaa: iPhone oli aikanaan uraauurtava juuri siinä, että se oli ensimmäinen mobiililaite, jolla internetiä pystyi oikeasti käyttämään myös tien päällä.

2. iPhone on musiikkisoitin

iPhonen ytimessä on Applen supersuosittu iPod. Sen avulla kannat mukanasi koko musiikkikirjastosi, teet tuhansista levyistä soittolistoja tai annat iPodin Genius-toiminnon tarjota sinulle mielentilaasi soveliasta musiikkia sattumanvaraisesti. iPod on musiikkisoitinmarkkinoiden ylivoimainen ykkönen. iPuhelimen sisuskaluista löytyy täysmittainen iPod.

3. iPhone on kotiteatteri

Apparaatilla katsot Youtubea, TED-videoita tai vaikka YLE Areenaa. Valtakunnankanavia seuraat puolestaan näppärästi TV-Kaistaa pitkin. Hämmentävintä iPhonen käytössä videosoittimena on se, kuinka nopeasti pikkiriikkiseen näyttöön tottuu. Täyspitkän elokuvan kanssa saattaa kyllä silmä vielä väsyä, mutta pari-kolmekymmenminuuttinen TED-video tai TV-sarjan jakso hujahtaa iPhonen näytöllä tuosta vain.

4. iPhone on musiikkistudio

iPhonen avulla sävellät kappaleita käyttämällä jotakin lukuisista tarjolla olevista kotistudio-ohjelmista. iPhonelle löytyy täysmittainen neliraituri, erilaisia soitinsoftia, ja jopa kymmenissä hittibiiseissä soinut loistava softasyna Rebirth. Suosittelen myös kurkkaamaan Akain inspiroivaa SynthStation -kotistudiosoftaa. Amatöörimuusikko loihtii puolestaan sulosointuja jostakin lukuisista App Storesta löytyvistä matrix-syntetisaattoreista, esimerkiksi MusicPad:sta. On vain ajan kysymys, milloin markkinoille ilmestyy ensimmäinen täysin iPhonella tehty äänilevy.

5. iPhone on elokuvastudio

iPhonen videokameran avulla kuvaat haluamaasi raakamateriaalia. iMovien avulla leikkaat elokuvanpätkistä haluamasi kokonaisuuden ja liität siihen ääniraidan iPod-kirjastosta.  Stop Motion -ohjelman avulla teet käden käänteessänukkeanimaatioita, jotka voit lopuksi siirtää iMovieen leikattaviksi. iMovien avulla voit koostaa vaikkapa koko illan elokuvan, jos kärsivällisyyttä riittää. Toistan itseäni, mutta on vain ajan kysymys, milloin markkinoille ilmestyy ensimmäinen täysin iPhonella tehty elokuva.

6. iPhone on pelikonsoli

Ihmepuhelin toimii myös täyspainoisena kannettavana pelikonsolina. Värkissä pyörivät tietysti angrybirdsit ja muut suosikkipelit – mutta yhtä lailla iPhonella voit hakata myös takavuosien suosikkeja Doomia ja Mystiä. iVärkki haukkaa jatkuvasti yhä suuremman markkinaosuuden Sonyn ja Nintendon kilpailevilta käsikonsoleilta, ja sitä voidaan jo nyt pitää Playstation Portablen ja Nintendo DS:n merkittävimpänä kilpailijana.

7. iPhone on autonavigaattori

Jos sinulla on iPhone, voit jättää Tom Tomin Anttilan hyllylle. iPhoneen saat kaikkien suurinten navigaattorivalmistajien ohjelmistot, jotka eivät jää rautasisarilleen kakkosiksi. Ja jos raha on tiukalla, löytyy jo runsaan kympin hintaan täysverinen navigaattori nimeltä Navv. Jos sen sijaan haluat hifistellä, löytyy Tom Tomilta iPhonelle myös autoteline, jolla loihdit apparaatista lähes identtisen marketin hyllyltä löytyvän suunnannäyttäjän kanssa.

8. iPhone kertoo, missä olet – ja minne menet

iPhonen GPS-toiminnot tarjoavat autonavigaattorin lisäksi myös hurjan laajan kattauksen erilaisia paikannusohjelmia. Mukana tuleva Google Maps nyt toimii vähän niin ja näin. Suomalainen ReittiGPS on sen sijaan lyömätön apuväline pääkaupunkiseudulla liikkuessa. Se katsoo satelliitista sijaintisi ja kertoo, miten pääset julkisilla nopeiten päämäärääsi. Katsot vain kartasta suunnan ja teet niin kuin softa sanoo, niin löydät vaikka Kontulasta Kannelmäkeen tuossa tuokiossa.

9. iPhone on valokuvausstudio

iPhonen kamera pesee jo monet markkinoilla olevat kompaktikamerat kuvanlaadussa. Lisäksi saatavilla on roppakaupalla ohjelmia, joiden avulla voit parantaa kuvanlaatua entisestään, sekä käsitellä kuviasi mieluisiksi. Hipstamaticilla taiot tuossa tuokiossa trendikkään hämyisiä retrokuvia. Adoben Photoshop Express tarjoaa puolestaan aimo annoksen ammattimaisia kuvankäsittelytoimintoja.

10. iPhone on turkasen huono puhelin

iPhonella pystyy tekemään käsittämättömän paljon sellaisia asioita, joihin on aiemmin vaadittu täysverinen kotitietokone – ja myös paljon sellaista, jota ei ennen ihmepuhelinta voinut tehdä laisinkaan. Puheluiden puhuminen sillä onnistuu kuitenkin vain joten kuten. Puhelimen äänenlaatu on Nokialaisiin verrattuna surkea, ja nelosmallissa on mukana ikävä “kuolemanote”: jos pidät värkkiä tietyllä tavalla kädessäsi, se hukkaa kentät ja katkaisee puhelun.

iPhone ei ole puhelin. Mutta on silti mukavaa, että Apple on ollut niin huomaavainen, että on lisännyt tämän tasoiseen kannettavaan tietokoneeseen edes jonkinlaisen puhelinominaisuuden. Kyllä sillä joskus tulee soitettuakin.

5 syytä siihen, miksi Nokian ja Microsoftin liitto voi oikeasti toimia

Teknologian maailma on sitten ihmeellinen. Aina kun kentällä tapahtuu jokin merkittävä käänne, on enemmistön ensimmäinen reaktio jyrkän negatiivinen. iPhonen ja iPadin ensijulkistuksessa nettifoorumit täyttyivät toinen toistaan varmemmista ennustuksista siitä, kuinka tällaisella härpäkkeellä ei voi olla mitään tulevaisuutta. Toisin kävi.

Sama ilmiö käynnistyi perjantaiaamuna, kun Nokia julkisti ennakoidun yhteistyönsä Microsoftin kanssa. Kahdesta rumasta naakasta ei tule joutsenta, ovat kärkkäimmät rientäneet julistamaan.

On valtavan helppoa sanoa uudesta asiasta, mitä se ei ole. Paljon vaikeampaa on nähdä sen tarjoamat uudet mahdollisuudet. Nähdäkseni Nokian ja Microsoftin avioliitto ei petaa pelkkää perheriitaa. Tässä viisi syytä, miksi näin voi käydä.

1. Stephen Elop on (ehkä) oikeasti hyvä johtaja

Nokian kokoisessa talossa on elintärkeää, että puikoissa on ihminen, joka ymmärtää ihmisiä – ei vain teknologiaa. Elopin synnyttämä ensivaikutelma on ollut hurjan positiivinen niin mediassa, kuin talon sisälläkin. Monien nokialaisten aiempi murheen alho on vaihtunut taianomaisesti optimistiseen tulevaisuususkoon, kun toimitusjohtaja vastailee kiireidensä keskellä alaistensa sähköpostiin, ja laskeutuu jalustaltaan tunnustaen Obama-tyyliin, että hänellä ei ole – vielä – kaikkia ratkaisuja omissa käsissään. Tämä täytyy siis ratkoa yhdessä tuumin.

Elop on nopeasti synnyttänyt vaikutelman helposti lähestyttävästä ja ihmisläheisestä johtajasta. Ja se jos jokin on, mitä Nokia on pitkään kaivannut. Sihteeriarmadan suojiin linnoittuneista johtajista käyttöliittymiin, jotka vaativat vähintään diplomi-insinöörin tutkinnon, Nokia ei tosiaankaan ole synnyttänyt mielikuvaa yrityksestä, joka yhdistää ihmisiä. Aika näyttää, mutta Elop saattaa hyvinkin olla se muuttuja, joka kääntää kelkan Keilaniemen konkareiden hyväksi.

2. Microsoftin orastavat oivalluksen tuulet

Microsoft ja oivaltaminen eivät ole mielleyhtymä, joka putkahtaisi ensimmäisenä mieleen. Päin vastoin, Redmondin teknokeisarit ovat vuodesta toiseen puurtaneet samaa varmaksi havaittua ja markkinajohtajuuden turvin suojattua latua. Uusia läpimurtoja ei Windowsin ja Wordin suojissa operoivalta koljatilta juuri nähty.

Paitsi nyt. Jotain talossa on täytynyt tapahtua, jotta markkinoille on saatu tuotettua Kinectin kaltainen läpimurtotuote. Todellisuutta ja videopeliä videokameroin yhdistävä Xbox-pelikonsolin jatke on pelaamiselle samanlainen loikka, kuin Nintendon Wii oli muutama vuosi sitten. Kinectin nerokkuus valaa uskoa siihen, että kenties Bill Gatesin haamu alkaa jo hellittää, ja Microsoftilla aletaan vihdoinkin uskaltaa tuottaa jotakin kokonaan uutta.

3. Nokian rautaosaaminen

Myönnettävä se on: iPhone nyt vaan on turkasen huono puhelin. Verrattuna mihin tahansa Nokian räpylään, Applen ihmepuhelimen äänenlaatu ja signaalin vahvuus ovat surkeita. Omppu katkoo puheluja harva se päivä, ja olipa viimeisimpään malliin lisätty vielä “kuolemanote”, jolla puhelut saa varmasti katkaistua pitämällä puhelinta normaalisti kädessään. Tunnustan tämän siis intohimoisena iPhone-fanaatikkona, joka ei (ainakaan vielä) vaihtaisi omaa Omppuaan muuhun kapulaan.

iPhonessa on osuttu kymppiin siinä asiassa joka viime kädessä ratkaisee: käytettävyydessä. Siitä huolimatta Nokia pesee Applen ja muut konkarit mennen tullen raudan laadussa. Saapastehtaan ongelmana onkin viime vuosina ollut liika usko raudan ylivertaisuuteen. Harva ihminen ostaa kuitenkaan käyttöesinettä sen sisuskalujen takia, vaan sen käytettävyyden takia. Mutta jos Nokian rautaan saadaan vihdoinkin ujutettua järkevä ja toimiva käyttöjärjestelmä, voisi raudan lujuus kääntyä taas kilpailueduksi.

4. Windows Phone 7

Microsoftin käyttöliittymät ovat sanalla sanoen kaameita. Windowsin epävarmuus, tietoturvaongelmat, ja yleinen epäloogisuus ovat kerrassaan käsittämättömiä verrattuna Mac:in eleganssiin. Sama epäsuhta on vallinnut myös puhelinpuolella. Paitsi nyt.

Päivittyessään versioon 7, Windows-puhelimelle on tapahtunut jotakin ihmeellistä. En tosin ole vielä päässyt moista kapulaa hypistelemään, mutta arvioiden ja nettivideoiden perusteella kyseessä ei ole ainakaan mikään kännykkään tuikattu Windows XP.

Tällä hetkellä lähes kaikki markkinoilla olevat älypuhelimet ajavat enemmän tai vähemmän hiilikopioita Applen iOS-käyttöjärjestelmästä. Jopa Android, joka on ihan oikeasti toimiva käyttöliittymä, on kuitenkin pohjimmiltaan tuunattu versio Applen oivalluksista.

Tästä syystä olinkin vallan vaikuttunut siitä, että Windows Phonessa tätä iPhone-tuntua ei ole juuri lainkaan. Olen aivan varma siitä, että jos joku haluaa laittaa Applelle hanttiin, se onnistuu vain löytämällä ihan uusi tulokulma käyttöliittymän ja ekosysteemin suunnitteluun. Onko Windows Phonen tiili-liittymä juuri se juttu? En tiedä. Mutta ainakin se kertoo rohkeudesta kokeilla jotakin aivan uutta. Ja jos joku haluaa Applen haastaa, on rohkeus avainasemassa.

5. Kriisin tunnustaminen

Vaikuttavassa puheessaan vuodelta 2005 Steve Jobs totesi, että parasta, mitä hänelle on tapahtunut, oli saada potkut Applelta 1980-luvun puolessa välissä. Sen sijaan, että hän olisi joutunut toimimaan menestyjän raskaan viitan taakan alla, Jobs pystyi nyt aloittamaan puhtaalta pöydältä. Seurauksena hän perusti Pixarin ja NeXT:n. Ensimmäisestä tuli maailman menestynein animaatiostudio. Jälkimmäinen pelasti Applen vuosituhannen taitteessa konkurssilta.

Nokialla ei mene hyvin. Markkinajohtajana mediassa pullistelu ei johda kuin väistämättömään syöksykierteeseen, kuten esimerkiksi Jim Collins on tutkimuksissaan osoittanut. Tunnustamalla kriisin, hyväksymällä altavastaajan aseman ja ottamalla taas tulokkaan tuoreen otteluasennon, Nokia ja Microsoft saattavat kuin saattavatkin olla se yhdistelmä, joka yllättää markkinat. Kuka tietää – ehkä parista naakasta löytyykin joutsenelle vastusta.