Tieteen avoimuus ja internet

Tieteen ideaali on tuottaa avoimia tuloksia. Tästä huolimatta tieteen tuloksia julkaisevat lehdet repivät artikkeleistaan kosmisia kiskurihintoja. Ongelma on merkittävä akateemiselle maailmalle, puhumattakaan siitä, että monet tieteelliset tulokset ovat yliopistojen ulkopuolella toimivien ei-akateemisten maailmantutkijoiden ulottumattomissa. Ratkaisua haetaan open access -julkaisuista, joihin tieteilijät voivat – maksua vastaan – tarjota tuloksiaan muiden luettaviksi. Toistaiseksi tämä vaihtoehto ei ole kuitenkaan ottanut oikein tuulta siipiinsä.

Toinen vaihtoehto löytyy piratismista. Hiljattain Aaron Swartz onnistui lataamaan hulppeat 4.8 miljoonaa akateemista artikkelia suositusta JSTOR-palvelusta. Seurauksia puidaan oikeussalissa. Tieteen Pirate Bayta odotellessa on internetiin onneksi noussut myös lukuisia uusia tiedon saarekkeita, joilta tuoreinta tietoa saa ihan laillisesti, kiikuttamatta silti viimeisiä pennosiaan ahneiden lehtitalojen taskuun.

Huippuyliopistot Cambridgesta Yaleen, Berkeleysta Stanfordiin ovat alkaneet julkaista luentosarjojaan ilmaiseksi verkossa. Applen sponsoroimasta loistavasta iTunesU-palvelusta voit ladata maksutta kokonaisia vuosikursseja haluamastasi aiheesta. Periaatteessa voit ottaa omatoimisesti haltuun vaikkapa kokonaisen Stanfordin tai Berkeleyn tutkinnon oppiaineksen. Tämä on todellista tiedon demokratiaa.

Myös Academic Earth -palvelu tarjoaa lukuisia tasokkaita luentoja ja luentosarjoja, joiden avulla voit laajentaa tietojasi ja osaamistasi. Samaan aikaan kuulut TED-videot levittävät kansantajuisessa muodossa huipputieteilijöiden upouusia tutkimustuloksia parinkymmnenen minuutin lennokkaissa videoluennoissa. TED-videoiden avulla voit tutustua niin taloustieteeseen kuin kvanttimekaniikkaankin.

Yksittäiset tieteentekijät julkaisevat myös nykyään niin sanotun itsearkistointiklausuulin nojalla omia papereitaan: on tosin jotenkin tragikoomista, että vasta nyt on saatu tapeltua pystyyn pykälä, jonka nojalla ilmaiseksi oman hengentuotteensa lehtitalolle luovuttanut tutkija saa jakaa sitä myös itse ilman oikeussalin pelkoa. Samaten nettiin on ilmestynyt lukuisia kokoomasivustoja, jotka niputtavat yhteen valtavan määrän merkittäviä tekijänoikeuden ulkopuolelle jääneitä läpimurtoartikkeleita. Esimerkiksi Christopher Greenin Classics in the History of Psychology on kerrassaan lyömätön tiedonlähde.

Myös Stanfordin yliopiston ylläpitämä Stanford Encyclopedia of Philosophy kokoaa yhteen varsinaisen filosofisen tiedon aarreaitan. Ensyklopediaan on valikoitu maailman huippuosaajien tarkkanäköisiä papereita laajalti eri filosofian osa-alueilta – ja kaikki ilmaiseksi.

Lopuksi, monet läpimurrot tulevat ilmi ensimmäistä kertaa sosiaalisen median kautta. Yliopistojen ja tieteentekijöiden Twitter-syötteistä käy ilmi läpimurtotuloksia jo kauan ennen kuin ne löytävät tiensä lehden sivuille. Ja tiedeblogit ja -portaalit kokoavat yhteen päivittäin uudet ilmestyneet tulokset.

Vaikka pääsy itse alkuperäisartikkeleihin onkin yhä ajoittain hankalaa, alkavat tieteen tulokset olla viimein aidosti avoimia. Tulokset ovat yhä useammin kaikkien saatavilla, ja mikä parasta, vieläpä yhä useammin sellaisessa muodossa, ettei niitä ymmärtääkseen tarvitse olla triplatohtori. Internet on tuonut todellisen tieteellisen avoimuuden askeleen lähemmäs todellisuutta.