Erilaiset kengät

Olympiajuoksija Oscar Pistorius kertoi taannoin haastattelussa, mistä hän on löytänyt itsevarmuutta pyrkiäkseen maailman nopeimpien juoksijoiden joukkoon. Pistoriuksen jalat amputoitiin kehitysvamman takia kun hän oli vasta 11 kuukautta vanha. Siitä huolimatta hän innostui jo pojasta pitäen urheilusta.

Pistoriuksen salaisuus on yksinkertainen: häntä ei pidetty kotonaan kehitysvammaisena. Kun isoveli Carl puki kenkiään jalkaan, hän ihmetteli miksi pikkuveli kiinnittää samalla mutkikkaat proteesit. Huippujuoksijan äiti totesi ykskantaan: ”Carl, sinä pistät kengät jalkaan, ja Oscar pistää proteesit jalkaan.” Asiasta ei sen koommin puhuttu. Pikku-Oscar kasvoi ajatellen, että hänellä on vaan vähän erilaiset kengät.

Vetovoima ei riipu pärstäkertoimesta

Hiljattain kakkoskaudelle pyörähtänyt supersuosittu Game of Thrones -sarja yllätti ensikaudellaan. Sarjan ylivoimaisesti suosituimmaksi hahmoksi nousi Emmy- ja Golden Globe -palkitun Peter Dinklagen esittämä Tyrion Lannister. Mielenkiintoiseksi asian tekee kaksi seikkaa. Ensinnäkin, Tyrion on huippukarismaattinen ja monitahoinen hahmo, joka voittaa katsojien sydämet puolelleen – ja peittoaa vetovoimassaan jopa superhurmuri Eddard Starkin ja huippumallin näköisen ritari Jaime Lannisterin. Toisekseen, Tyrionia esittävä Peter Dinklage on kääpiökasvuinen.

Vetovoima ei riipu pärstäkertoimesta.

Ihmisen viehättävyys ei riipu siitä, minkälaiset kasvojen luut on suotu, ei liioin vyötärön ympäryksestä tai edes pituudesta. Viehättävä ihminen on sellainen, joka on itsevarma, joka osaa ottaa toiset huomioon – ja joka tietää ennen kaikkea oman paikkansa maailmassa. Jos ihmisessä ei ole poskipäitä syvempää sisältöä, ei hän lopulta myöskään kiinnosta muita – vaikka ensivaikutelma voi toki olla tyrmäävä. Sen sijaan lyhyenläntä menninkäismäinen Björk tai kauneusihanteita uhmaava Adele hurmaavat varmuudellaan ja karismallaan tuosta vaan.

Joku voi tässä vaiheessa ajatella, että hyvähän tässä on nostaa tällaisia kuitenkin pohjimmiltaan nättejä esimerkkejä. Mutta entäs sitten tulipalossa kasvonsa tuhonnut superkarismaattinen professori Dan Ariely? Puhumattakaan Mr. Beanista, Rowan Atkinsonista? Kumpaakan tuskin löytyy Stockmannin vaatekatalogista. Mutta vetovoimaa piisaa silti rekkalasteittain.

Me haluamme kaikki tulla rakastetuiksi ja huomatuiksi. Tästä syystä naistenlehtien kasvonkohotusvinkit ja rasvamakkaroiden polttopatentit myyvät niin hyvin. Ulkonäkö vaikuttaa kyllä välittömään ensivaikutelmaan. Todellinen vetovoima nousee kuitenkin itsevarmuudesta ja ystävällisyydestä. Siinä ei pärstäkertoimella ole juuri enää väliä: muutaman sekunnin ensireaktion jälkeen puntarissa painavat ihan muut asiat – oli sitten kyse parinvalinnasta tai vaikkapa työpaikan saannista.

Me olemme kaikki valtavan yksilöllisiä, ja jokainen omalla tavallamme ihan tavattoman kauniita. Kysymys on viime kädessä siinä, että osaamme tuoda sen oman kauniin puolemme esiin ja syleillä sitä. Vetovoima ei riipu siitä, kuinka symmetriset kasvosi ovat tai mitä puntari näyttää. Se riippuu siitä, että uskallat olla paras mahdollinen juuri siinä, mitä sinä omimmillasi olet.

Ole sellainen kuin oikeasti olet

Lihava ihminen ei ole koskaan kuullut latteampaa truismia, kuin tämä: ”Olisit vain tyytyväinen sellaisena kuin olet.” Joka ikinen vähänkään mallin mitoista poikkeava tietää, kuinka vaikeaa on olla tyytyväinen pömppömahaan samalla kun koko yhteiskunta huutaa kurkku putkella, että sinun pitäisi kuule kyllä olla täydellinen. Ja silti: naama irvessä yhteisön ideaaliin puristautuminenkaan ei tuota hyvinvointia kuin kovin harvoille.

Olennaista onkin keskittyä siihen, missä sinä olet parhaimmillasi.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Jokaisella on omat puutteensa: niin lihavilla kuin laihoillakin. Itsetunto ei itse asiassa edes riipu siitä, mitä sinulla on – vaan siitä, miten suhtaudut siihen, mitä sinulla on. Ennen kaikkea itsetunto riippuu siitä, että tiedät, mitä sinä haluat tehdä – ja teet juuri sitä. Siinä ei vyötärönympärys enää paljoa paina.

Brittilaulaja Adelea on viime aikoina kritisoitu kovaan ääneen hänen ylipainostaan. Adele vähät välittää kritiikistä. Hänen kutsumuksensa ei ole ohjannut häntä vaatemannekiinin uralle. Sen sijaan se on koulinut hänestä taivaallisen laulajan, jonka sydämeen käyvät levyt myyvät miljoonia ympäri maailmaa. Adele on löytänyt sen jutun, johon hän voi keskittyä niin, että hän on siinä maailman paras. Silloin eivät puutteet enää paljoa paina puntarissa. Tässä on hyvän itsetunnon ydin.

Professori Martin Seligmanin fantastinen käsialavahvuuksia mittaava testi perustuu siihen, että sen kautta saat selville, mitkä ovat juuri sinun vahvuuksiasi. Voit tehdä testin täältä. Ideana on se, että on ihan yksi lysti, mitä testin häntäpäähän jää. Valitse kolme isointa vahvuuttasi ja keskitä kaikki tarmosi niihin.

Samaten voit tutkia omia intohimon kohteitasi tekemällä kutsumuskartan. Sen avulla voit selvittää, minkälainen toiminta on juuri sinulle keskeistä. Usko pois, jos teet päivät pitkät sitä, mitä rakastat, ei ulkonäköpaineilla ole enää juuri väliä. Kysy vaikka Steve Jobsilta.

Itsetunto perustuu siihen, että voit käyttää päiväsi sellaisiin asioihin, joita rakastat – ei siihen, miltä näytät, tai mitä omistat. Usain Boltin ei tarvitse osata differentiaalikalkyylia. Stephen Hawkingin ei tarvitse juosta satasta nopeasti. Eikä Adelen tarvitse mahtua mikroskooppiseen kolttuun. Riittää, että hän laulaa näin.

Omissa nahoissa

Olin lapsena koulukiusattu pullukka. Kun teini-ikäisenä paino lähti urheiluharrastuksen myötä, jäi jäljelle kuitenkin kammo ylipainoa kohtaan. Jokaisen lapsemme kohdalla olen huomannut saman hirvittävän ilmiön: oma vatsani turpoaa vaimon kanssa samaa tahtia. Yhdeksän kuukauden kuluttua vaimo tekee jonkun ihme taikatempun, ja vatsa katoaa yhdessä yössä. Itse olen jäänyt ihmettelemään lisäkuorman kanssa.

Ensimmäisten kahden lapsen kohdalla sain palautettua itseni normaaliin kuntoon aika radikaaleilla keinoilla. Esikoisen jälkeen treenasin maratonkuntoon. Kakkosen kohdalla vedin vuoden verran superfood-dieetillä. Paino putosi kyllä. Mutta viime kesänä saimme taas uuden lapsen. Hemmetti.

Kolmannen lapsemme kohdalla aloin aluksi miettiä, että pitäisikö tällä kertaa treenata vaikkapa triathlonille. Oikeasti. Mutta samalla aloin myös miettiä sitä, miksi otan niin suuret pultit pienestä ylipainosta. Olen yli kolmekymppinen mies. Onko se niin tavatonta, jos vatsa vähän pullottaa?

Miksi ihmeessä ihmisen pitää ylipäätään olla hoikka?

Puolet suomalaisnaisista laihduttaa – ja jopa kolmannes miehistäkin. Ymmärrän toki, että jos kysymys on sairaalloisesta ylipainosta, on kyseessä ihan terveyden kannalta tärkeä asia. Mutta nyt tarkoitan tällaista ihan tavallista suomalaista miestä tai naista, jolla joku paikka ehkä vähän roikkuu tai pullottaa. Mikä funktio tällä fitness-vimmalla oikeastaan on normaalin ihmisen elämässä?

Luin taannoin tutkimuksesta, jossa todettiin, että itse asiassa vyötärölihavuus ei olekaan terveysriski – vaan liikunnan puute. Jos verenkierto ja hengityselimistö ovat kunnossa, ei pieni pömppövatsa altistakaan terveyshaitoille. Läski ei siis tapa, kunhan sitä käyttää kohtuudella.

Tosiasia on, että nykyaikaiselle ihmiselle on aika harvoin todellista merkitystä tai hyötyä huippumallin mitoista. Mallin ja urheilijan toki tarvitsee pysyä kunnossa ihan työnsä puolesta – ja siksi heidän kannattaakin pitää itsestään huolta. Mutta jos päivät kuluvat toimistolla, ei silloin tarvita pyykkilautavatsaa tai piukkaa habaa.

Ehkä koko laihuusvimma onkin suurimmalle osalle meistä täysin hyödytön harha. Edes itsetunto ei riipu siitä, minkä näköinen olet – vaan siitä, miten suhtaudut siihen, minkä näköinen olet. Laihuusvouhotus vie myös aikaa ja energiaa sellaisilta aktiviteeteilta, jotka voivat olla oman hyvinvointisi kannalta paljon keskeisemmässä roolissa. En siis tarkoita sitä, että pitäisi ruveta sohvaperunaksi tai ahmia lounaaksi suklaata ja sipsejä: kohtuudella harrastettu urheilu ja terveellinen ruokavalio ovat käsittääkseni keskeinen osa inhimillistä hyvinvointia.

Tarkoitan sitä, että pelkän porkkanan pureminen tai hampaat irvessä kuusi kertaa viikossa uupumukseen saakka treenaaminen saavat kyllä vatsan näyttämään hyvältä – mutta vievät helposti voimat niistä jutuista, jotka ovat juuri sinulle keskeisimpiä. Kun energia ei sen sijaan kulu turhanaikaisten ulkonäkötraumojen kanssa kamppailuun, sen voi kuluttaa järkevämpiin asioihin – vaikkapa kirjoittamiseen tai Immanuel Kantin lähikukuun.

Ostin tuumakokoa isommat farkut. On mukavaa olla omissa nahoissa.

Löytyykö onni kauniista kasvoista?

Sain taannoiseen itsetuntoa käsittelevään blogipostaukseen vastauksen, jossa kommentoija pohti itsetunnon ja ulkonäön suhdetta. Hänen mukaansa ruman ihmisen on vaikeaa saavuttaa hyvää itsetuntoa. On totta, että tutkimusten mukaan kauniilla ihmisillä on monella tavalla helpompaa elämässään. Nähdäkseni kauneuden ja hyvinvoinnin suhde on kuitenkin harha, jota esimerkiksi iltapäivälehdistö tekee valitettavasti parhaansa pönkittääkseen.

Ulkonäkö on resurssi siinä, missä rahakin.

Resursseilla on tiettyyn pisteeseen asti vaikutusta: jos on koko ajan nälkä, on konstikasta voida hyvin. Pelkät resurssit eivät kuitenkaan sinänsä takaa vielä hyvinvointia – ja resurssien puutetta voi paikata monella tavalla. Jos hyvä ulkonäkö olisi tae hyvästä itsetunnosta, ei Amy Winehousen tai Megan Foxin tapaisia läpeensä epävarmoja kaunottaria pitäisi olla olemassa. Ja samaten, jos ulkonäön puute johtaisi suoraan huonoon itsetuntoon, ei pitäisi olla olemassa Stephen Hawkingin, Danny de Viton tai vaikkapa Peter Dinklagen kaltaisia ilmeisen itsevarmoja tapauksia.

Hyvä itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on – oli sitten kyse rahasta, ammatista tai ulkonäöstä – vaan siihen, mitä teet. Arjen laatu määrää elämän laadun – ei se, kuinka paljon rahaa on pankkitilillä, tai kuinka kaunis naama tuijottaa peilistä takaisin.

Kyse ei tietenkään ole asiasta, joka kannattaisi jättää kokonaan huomiotta. Omaan ulkonäköön voi myös vaikuttaa. Esimerkiksi urheilemalla säännöllisesti, pukeutumalla siististi ja pitämällä huolta henkilökohtaisesta hygieniastasi voit kehittää omaa ulkoista olemustasi merkittävästi. Siisti ulkoasu yhdistettynä karismaattiseen ja itsevarmaan olemukseen tekee varmasti vaikutuksen kanssaihmisiin, vaikkeivät kasvojen muodot olisivatkaan aivan matemaattisen symmetriset.

Loppukaneettina, kun katsotaan maailmalla menestyneitä ja itseensä tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät täytä mallin mittoja, nousee nopeasti haastattelujen ja elämänkertojen kautta esiin ajatus siitä, että ratkaisu huonon itsetunnon ongelmaan on juurikin löytää se, mitä osaa ja kehittyä siinä taitavaksi. Esimerkiksi kääpiökasvuinen Hollywood-tähti Peter Dinklage ei lopulta jäänyt surkuttelemaan geneettistä kohtaloaan, vaan katsoi intohimonsa löytyvän näyttämötaiteen parista. Nykyään Dinklage on arvostettu Hollywood-näyttelijä, joka esiintyy monissa menestyselokuvissa. Löytääpä hänet jopa uuden Game of Thrones -sarjan läpeensä karismaattisen Tyrion Lannisterin roolista.

20 pientä ajatusta

1. Kieli on järjen aviopuoliso.
2. Isot asiat kasvavat pienistä asioista ja pienet asiat kasvavat tehdyistä asioista.
3. Ainoa asia, jota emme varmuudella pysty tekemään on se, jota emme ole vielä ajatelleet; ja sitä voimme ajatella seuraavaksi.
4. Asiat eivät useimmiten ole niin kiireisiä tai niin tärkeitä kuin luulet.
5. Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on; se liittyy siihen, mitä sinä teet.
6. Ihmisen ei tulisi tehdä mitään, mitä hän ei halua, paitsi jos hän ei halua tehdä mitään, hänen tulisi tehdä kaikkea.
7. Savenvalaja ei tarvitse rahaa; savenvalaja tarvitsee savea.
8. Ei vaadi suurta lahjakkuutta sanoa, mitä jokin ei ole; on nähtävä kauas, jotta voi sanoa, mitä jokin on.
9. Järki kertoo sen, mitä on jo osattu tehdä; mielikuvitus kertoo sen, mitä tullaan osaamaan tehdä.
10. Jokaisessa asiassa on kaunis puoli ja ruma puoli; kumpaa sinä päätät katsoa?
11. Ihminen oppii silloin, kun hän on kiinnostunut oppimastaan.
12. Ymmärrys ei ole yksityisasia.
13. Historia on niin kuin rikkinäinen puhelin: tarina muuttuu joka kertomalla.
14. Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.
15. Suurin osa omistamistasi tavaroista on turhia.
16. On vain yksi tapa epäonnistua: se on jättää yrittämättä.
17. Jokainen erehdys sisältää uuden taidon siemenen.
18. Positiivinen ajattelu synnyttää positiivista todellisuutta.
19. Meidän pitäisi taistella koko mahdillamme paremman maailman puolesta niin, että parempi maailma myös syntyy. Se vain ei välttämättä ole se maailma, jonka puolesta taistelimme.
20. Yksi strategisesti sijoitettu hymy voi muuttaa koko maailman.

Ajattelun ammattilainen lomailee joulun yli. Seuraava blogipostaus ilmestyy maanantaina 3.1.2011. Hyvää joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille!

Asiaa itsetunnosta, osa 2/2: Miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon?

Hyvä itsetunto ei riipu siitä, mitä sinulla on. Se riippuu siitä, mitä teet. Jos et tiedä, mitä haluat elämältä, on helppo joutua hamsterikierteeseen: loputtomaan pyrkimykseen saada enemmän ja enemmän.

Tässä ongelmana on, ettei hamsterikierre lopu koskaan. Jollain on aina enemmän rahaa, isompi auto tai nätimpi siippa. Kun media vielä tuuttaa silmät ja korvat täyteen tavoittamattomia ideaaleja, riittämättömyyden tunne seuraa lähes väistämättä: kukaan kun ei ole täydellinen.

Jos sen sijaan tiedät, mitä haluat saada aikaiseksi, voit kanavoida tarmosi todellisiin tarpeisiisi summanmutikassa tapahtuvan hamstraamisen sijaan. Tällöin huomiosi on siinä, minne olet itse menossa, etkä joudu vertaamaan itseäsi toisiin.

Huonosta itsetunnosta pääset eroon suorittamalla seuraavat kaksi työvaihetta:

1) Selvitä, mitä oikeasti haluat tehdä.
2) Ala tehdä sitä.

Siinä kaikki.

Ei huonon itsetunnon selättäminen silti ole päivän tai kahden juttu. Se edellyttää pitkäaikaista itsetutkiskelua ja omien arvojen ja päämäärien selvittämistä. Tässä voit kuitenkin hyödyntää erilaisia tekniikoita ja apuneuvoja.

Omaa kutsumustasi voit metsästää esimerkiksi hyödyntämällä ydintoimilistaa tai selvittämällä siilikonseptisi. Itsetuntemuksen kehittämisessä auttaa myös mietiskely tai vaikkapa päiväkirjan pitäminen.

Lisää työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen, itsetunnon vahvistamiseen ja ajattelun kehittämiseen löydät myös vasta valmistuneesta Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Voit ladata sen maksutta tästä.

Asiaa itsetunnosta, osa 1/2: Mitä on huono itsetunto?

Huono itsetunto vaikuttaa aikamme vitsaukselta. Se ilmenee yhtä lailla päsmäröivässä pomossa kuin nurkkaan vetäytyvässä hiirulaisessakin. Huonoitsetuntoinen ihminen kokee itsensä riittämättömäksi. Hän pyrkii usein peittämään tätä joko ylikorostamalla itseään tai vetäytymällä sivuun sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Jos et tiedä, mitä haluat, määrittyy omanarvontuntosi helposti vertailun kautta. Tästä seuraa, ettei mikään lopulta riitä. Kun et tiedä, mitä resursseja tarvitset, tuntuu järkeenkäyvältä maksimoida resurssit joka alueella. Seurauksena on hamsterikierre: kaikkea pitäisi saada aina lisää.

Pitäisi siis olla huippukunnossa, kauniit kasvot, täydellinen siippa, rahaa miljoona, kaksi ja puoli muksua, rivitalon pätkä Kaitaalta, kultainen noutaja ja farmarivolvo. Eikä edes koko täyskäden haaliminen riitä. Naapurin kartanovolvon rinnalla kun oma veeviiskymppinen näyttää säälittävältä ruipulalta. Ja miljoona on aina vähemmän kuin kaksi miljoonaa.

Keskeistä huonon itsetunnon selättämisessä on ymmärtää, ettei itsetunto liity siihen, mitä sinulla on. Jos se liittyisi, olisi joka ikinen huippumalli ja miljonääri aina onnensa kukkuloilla.

Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on. Se liittyy siihen, mitä sinä teet.

Jos tiedät, minkä tähden teet sitä, mitä teet, pystyt suhteuttamaan omat tarpeesi päämäärääsi. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, tiedät, mitä tarvitset voidaksesi hyvin. Tällöin resurssien maksimointi on turhaa: riittää, että resurssisi riittävät päämääriesi saavuttamiseksi. Samaten vertailu muuttuu turhanpäiväiseksi.

Jos resurssisi riittävät pyrkimyksiisi, ei toisten onnistuminen ole sinulta pois. Ja jos resurssit taas eivät vielä riitä, kohdistuu huomiosi riittävien resurssien hankkimiseen. Tässäkään ei vertailu tuota tulosta.

Jos esimerkiksi tiedät, että elämäntehtäväsi on toimia paikallisen ala-asteen kolmannen luokan johdattajana maailman ihmeiden äärelle, on yksi lysti, jos naapurilla on uudenkarhea Bemari. Tällöin tärkeää on, että tiedät sunnuntai-iltana, että maanantaille valmistelemasi matematiikan tunti täräyttää tenavilta tajun kankaalle.

Kun peruutat kymmenvuotiaan Golfisi maanantai-aamuna naapurin tuliterän baijerilaisen vierestä maantielle, pyörii mielessäsi kateuden mustan pilven sijaan kertolaskukanin mysteeri. Autovalinnalla ei ole onnistumisesi kannalta tuon taivaallista merkitystä, kunhan autosi kuljettaa sinut ehjänä perille. Eikä töissä tarvitse suurennella omilla ansioilla; tiedät pärjääväsi siinä, millä on eniten merkitystä ja uskallat silloin myös tunnustaa heikkoutesi.

Kun tiedät, mitä haluat, saat aikaiseksi tuloksia itsellesi arvokkailla elämänaloilla. Resurssien maksimointi muuttuu hyödyttömäksi, kunhan resurssisi riittävät siihen, mitä oikeasti haluat tehdä. Stephen Hawking tekee huippufysiikkaa pyörätuolista. Ja Usain Bolt taas tuskin hyötyy differentiaalikalkyylista satasia ahmiessaan.

PS. Tuhannet kiitokset vielä kaikille LEINO-kesäseminaariin osallistuneille! Jos et päässyt osallistumaan seminaariin, voit ladata seminaarissa jaetun upouuden Onnellisuus-oppaan maksutta tästä.

Näin selätät huonon itsetunnon

Kiira Korpi totesi taannoin Hesarissa, että hyvä ulkonäkö kannattaa käyttää hyödyksi. Ei liene yllätys, että valtakunnansanomien pahamaineinen keskustelupalsta täyttyi silmänräpäyksessä toinen toistaan tuohtuneemmista kommenteista. Jos ansioitunut henkilö uskaltaa sanoa ääneen, että menestys nyt vaan on ihan kiva juttu, on suomalainen äkkiä kaivamassa kirvestä verstaasta. Samaan aikaan oma lähipiiri saa kyllä yksityiskohtaisen raportin omista suurista saavutuksista.

On tunnustettava, että sorrun itsekin joskus turhanpäiväiseen pullisteluun. Vaikean viikon jälkeen saatan sortua parin tuopin jälkeen suurentelemaan omia ansioitani. Kolottava ego kaipaa vertaistukea, ja jostain ihmeen syystä sitä tekee toistamiseen sen virhearvion, että arvostus olisi ostettavissa sulkia pörhistelemällä. Aamulla sitten nolottaa. Omien töppäilyjeni takana piilee sama peikko, kuin Kiiraakin kritisoineilla: huono itsetunto. Tarkoitan tässä huonolla itsetunnolla ennen kaikkea tyytymättömyyttä itseensä ja omiin ansioihin. Tyytymättömyys itseensä on kuitenkin tyhmää.

Itsetunto riippuu siitä, miten tarkastelet sitä, mitä teet, eikä niinkään siitä, kuinka taitava olet siinä.

Elämä ilman kehitystä olisi aika puisevaa. Jos jokainen päivä olisi prikulleen samanlainen, ei pian enää jaksaisi kömpiä sängystä ylös. Ja jos aina tekisi samat mokat yhä uudelleen, alkaisi pinna pitkässä juoksussa kiristyä. Siispä kehitys on inhimillisen hyvinvoinnin elinehto.

Kehittyä voi kahdella tavalla. Näistä vain toisesta seuraa hyvinvointia ja hyvä itsetunto. Kehittyä voit ensinnäkin selvittämällä, mitä et vielä osaa ja pyrkimällä siinä sitten paremmaksi. Tällöin on kyse kriittisestä kehityksestä. Kritiikin ongelmana on, että siitä seuraa kyllä taitavia ja monilahjakkaita ihmisiä, mutta tyytymättömiä sellaisia. Kriitikko nimittäin suuntaa huomionsa aina siihen, mikä vielä puuttuu. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Vaikka tekisit mitä, löytää kritiikki aina maalinsa kuin lämpöohjautuva ohjus. Jossain on aina isompi kala.

Toinen tapa kehittyä on tunnistaa, missä olet taitava jo nyt – ja sitten ladata kaikki peliin, jotta tulet vielä paremmaksi siinä. Tässä puolestaan on kyse kannustavasta kehityksestä. Omien heikkouksien tunnistamisen sijaan kannustava kehitys suuntaa polttopisteen vahvuuksiin. Jokainen onnistuminen on suuri voitto, josta pitää palkita itsensä. Ja epäonnistumiset ovat vain askelia matkalla kohti onnistumista.

Itsekriitikon elämä sujuu omia heikkouksia tarkastellen. Ei ihme, jos tulee riittämätön olo, ja vertaistukea pitää hakea lihaksia pullistellen. Kun huomio siirretään sen sijaan vahvuuksiin, tulee täyteläinen ja miellyttävä tunne: tätä minun pitää tehdä, ja ennen kaikkea, tämän minä teen ihan hemmetin hyvin! Ja jos en ihan vielä, niin ainakin ensi vuonna, kun vähän treenaan.

Usain Boltin ei tarvitse osata differentiaalikalkyyliä tai puhua kymmentä kieltä sujuvasti voidakseen hyvin. Riittää, että kaveri pinkoo satasen salamannopeasti. Jos kärsit huonosta itsetunnosta, opettele siis kehittämään itseäsi kannustamalla. Kannustava kehitys selättää huonon itsetunnon.