Avainsana-arkisto: onnellisuus

Kohtele toista kuin vertaistasi – älä kuten kaltaistasi

Kristillinen versio kultaisesta säännöstä kuuluu: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”. George Bernard Shaw on kuitenkin osuvasti huomauttanut, ettei toisille kannata tehdä sitä, mitä haluaa itselleen tehtävän – kaikki eivät välttämättä pidä samoista asioista. Siksi kultaisesta säännöstä kannattaakin kenties käyttää buddhalaisten ja taolaisten kieltävää versiota: älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän.

Emme ole samanlaisia. Mutta olemme saman arvoisia – joka ikinen meistä.

Kun olin noin viisivuotias, minua raivostutti suunnattomasti aikuisten tapa suhtautua minuun. Kotona ravanneet tädit ja sedät hössöttivät kimittävällä äänellä: “Hellan lettas kun sinä olet kasvanut, sinähän olet jo iso poika.” Lässyttämällä aikuinen kaivoi henkisen kuilun väliimme, ja häneen oli mahdotonta suhtautua järkevästi. Aikuisen kohtaaminen oli merkittävän enemmistön kohdalla todella vaivaannuttavaa.

Ukkini oli kuitenkin toista maata. Muistan pienestä pitäen, kuinka hän esimerkiksi esitteli minulle kärsivällisesti kellonsa toimintaa – äänenpainoin, joita hän olisi voinut käyttää kollegansa kanssa kiperästä ongelmasta keskustellessaan. Huolimatta siitä, että kellotaulu oli minulle suuri mysteeri, ukki opasti minuutti- ja tuntiviisareiden saloihin. Hän ymmärsi, että vaikka en vielä tiedä kaikkea, mitä hän tietää, se ei vähennä ihmisarvoani lainkaan.

Me olemme kaikki hurjan erilaisia. Yksi tietää kaiken autoista, toinen viihtyy taas differentiaalikalkyylin parissa. Kolmannelle hepat voivat olla se juttu, ja neljäs tykkää saippuasarjoista. Tapamme suhtautua asioihin – se, mistä pidämme, ja mistä emme pidä – vaihtelee tietysti ihmisestä toiseen, samaten se, mitä osaamme. Siksi toista ei pidä kohdella kuin hän olisi kaltaisesi.

Mutta iästä, koosta, taidoista tai tukan väristä riippumatta joka ikistä ihmistä tulisi kohdella kuin vertaistasi. Näin riippumatta siitä onko kyseessä kävelemään opetteleva vaahtosammutin vai suuryrityksen tirehtööri. Ihmisarvo on vakio: se on jokaiselle sama. Kohtele siis toista kuin vertaistasi – älä kuten kaltaistasi.

20 pientä ajatusta

1. Kieli on järjen aviopuoliso.
2. Isot asiat kasvavat pienistä asioista ja pienet asiat kasvavat tehdyistä asioista.
3. Ainoa asia, jota emme varmuudella pysty tekemään on se, jota emme ole vielä ajatelleet; ja sitä voimme ajatella seuraavaksi.
4. Asiat eivät useimmiten ole niin kiireisiä tai niin tärkeitä kuin luulet.
5. Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on; se liittyy siihen, mitä sinä teet.
6. Ihmisen ei tulisi tehdä mitään, mitä hän ei halua, paitsi jos hän ei halua tehdä mitään, hänen tulisi tehdä kaikkea.
7. Savenvalaja ei tarvitse rahaa; savenvalaja tarvitsee savea.
8. Ei vaadi suurta lahjakkuutta sanoa, mitä jokin ei ole; on nähtävä kauas, jotta voi sanoa, mitä jokin on.
9. Järki kertoo sen, mitä on jo osattu tehdä; mielikuvitus kertoo sen, mitä tullaan osaamaan tehdä.
10. Jokaisessa asiassa on kaunis puoli ja ruma puoli; kumpaa sinä päätät katsoa?
11. Ihminen oppii silloin, kun hän on kiinnostunut oppimastaan.
12. Ymmärrys ei ole yksityisasia.
13. Historia on niin kuin rikkinäinen puhelin: tarina muuttuu joka kertomalla.
14. Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.
15. Suurin osa omistamistasi tavaroista on turhia.
16. On vain yksi tapa epäonnistua: se on jättää yrittämättä.
17. Jokainen erehdys sisältää uuden taidon siemenen.
18. Positiivinen ajattelu synnyttää positiivista todellisuutta.
19. Meidän pitäisi taistella koko mahdillamme paremman maailman puolesta niin, että parempi maailma myös syntyy. Se vain ei välttämättä ole se maailma, jonka puolesta taistelimme.
20. Yksi strategisesti sijoitettu hymy voi muuttaa koko maailman.

Ajattelun ammattilainen lomailee joulun yli. Seuraava blogipostaus ilmestyy maanantaina 3.1.2011. Hyvää joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille!

3 antoisan elämän kulmakiveä uudelle vuodelle

Uuden vuoden kolkuttaessa ovelle tulee helposti tarkasteltua omaa elämää ja mietittyä uusia linjanvetoja. Tässä kolme vinkkiä, jotka toimivat nähdäkseni antoisan ja onnellisen elämän kulmakivinä.

1. Tee sitä, mitä rakastat

Hyvän elämän ytimessä on toiminta. Ihminen ei tule onnelliseksi siitä, mitä hänellä on, eikä liioin siitä, mitä hän on. Ihminen tulee onnelliseksi erityisesti silloin, kun arki pitää sisällään antoisaa ja ilahduttavaa toimintaa.

Tästä syystä on hyvä tutkia omaa elämää ja miettiä, miten voisi tehdä arjellaan juuri sitä, mitä rakastaa kaikkein eniten. Yhtälössä on kaksi osaa: selvittää ensin, mikä on oikeasti tärkeää, ja järjestää sitten asiat niin, että voit tehdä juuri sitä. Tässä avuksi on esimerkiksi oman siilikonseptin selventäminen.

2. Rakasta sitä, mitä teet

Vaikka löytäisit kutsumuksesi ytimen ja unelmiesi duunin, ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Arkeen kuuluu myös paljon sellaista, mikä ei ole palkitsevaa itsessään – vaikka olisit päässyt tekemään juuri niitä asioita, joista aina unelmoit.

Tässä onkin tärkeää asennoitua oikein siihen, mitä teet. Pystymällä linkkaamaan toimintasi itsellesi tärkeisiin päämääriin muuttuu tervanjuontikin pian merkitykselliseksi. Räntäsateessa juokseminen palkitsee tuskin itsessään ketään, mutta osana maratontreeniä se on kuin onkin antoisaa. Samaten rankka varastoduuni voi olla kaikkea muuta kuin kutsumuksellista, mutta taipaleena reitilläsi kohti sydämesi määräämää suuntaa voi jopa raadanta muuttua mielekkääksi.

Voit joko tehdä sitä, mitä rakastat – tai voit asennoitua siihen mitä teet linkkaamalla sen itsellesi merkityksellisiin päämääriin. Näin voit rakastaa sitä, mitä teet, vaikka se olisikin välillä vaikeaa.

3. Epäonnistu, nouse ylös, yritä uudelleen – ja tällä kertaa eri tavalla

Erityisesti suomalaisessa yhteiskunnassa pelätään epäonnistumista. Epäonnistumisen pelko lamauttaa meidät, emmekä saa toimittua. Kuinka ollakaan, tällöin olemmekin jo epäonnistuneet. Teddy Rooseveltin mukaan paras päätös on oikea päätös. Toiseksi paras päätös on väärä päätös. Ja huonoin päätös on olla tekemättä päätöstä laisinkaan.

Epäonnistuminen on myös yksi tehokkaimpia tapoja oppia. Tunnistamalla, mikä meni vikaan ja tekemällä asiat ensi kerralla eri tavoin keräät alati kasvavaa työkalupakkia, jonka avulla saat aikaan juuri niitä tuloksia, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Albert Einsteinin mukaan hulluuden määritelmä on tehdä asiat toistuvasti samoin ja odottaa erilaisia tuloksia. Tästä syystä onkin hyvä kehittää menetelmä, jonka avulla voit korjata toimintaasi ja hyödyntää opin silloin kun asiat eivät mene aivan putkeen. Tässä auttaa esimerkiksi erehdysten korjaaminen.

Lisää vinkkejä onnellisuuden ja antoisan elämän siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Oleminen on jakamista

Tyttäreni on viime aikoina opetellut toinen toisensa jälkeen vaikuttavampia akrobaattitemppuja. Temput ovat selvästikin hänelle palkitsevia itsessään. Siitä huolimatta on tärkeää viiden minuutin välein huutaa: “Isi, tule katsomaan.” Temput syttyvät todelliseen roihuun vasta, kun joku havaitsee ne.

Mikä tekee inhimillisen toiminnan tuloksista merkityksellisiä? Itse toiminta on merkityksellistä, kun se on kutsumuksellista. Mutta se, mitä toiminnasta seuraa – se, mikä on olemassa sen seurauksena – on merkityksellistä vasta, kun se jaetaan jonkun toisen kanssa.

Oleminen on jakamista.

Miksi Gösta Sundqvist halusi jakaa sävelteoksensa toisten kanssa, vaikka ei itse viihtynytkään yleisön edessä? Miksi joka ikinen pikkuvekara huutaa isin tai äidin katsomaan uutta temppuaan? Tai miksi filosofian tutkijanplanttu alkaa pitää tällaista blogia? Synnyttääkseen jotain, joka on oikeasti olemassa.

Piispa George Berkeley teki aikanaan kuuluisaksi iskulauseen esse est percipi –oleminen on havaituksi tulemista. Berkeleyn mukaan olion olemassaolo edellyttää aina jonkun, joka havaitsee sen. Pöytälaatikkoon haudatut runonpätkät ja romaaniaihiot, treenikämpän seinille kaikuvat tulevaisuuden hitit tai kapakan pöydässä humalaan katoavat tieteelliset läpimurrot eivät ole oikeastaan olemassa. Ne lepattavat kenties hetkisen tekijänsä mielessä – mutta todellisia olioita niistä tulee vasta jos ne jaetaan toisten kanssa.

Nykyaikana internet tekee jakamisesta yhä helpompaa. Samalla se tekee myös olemisesta yhä helpompaa. Mitä erikoisimmista asioista kiinnostuneet nörtit löytävät vertaistukea maanosien halki. Erikoisista tieteen tai taiteen aloista kiinnostuneet tulevat einsteinit ja picassot löytävät teoksilleen yleisön. Jokainen voi löytää oman heimonsa verkossa, ja sitä kautta tulla olevaksi ja merkitykselliseksi omalle globaalille digitaaliselle kylälleen. Oleminen on jakamista.

Kutsumus ja yhteiskunta

Olen kirjoittanut tässä blogissa aika paljon kutsumuksen merkityksestä. Nähdäkseni kenenkään ei tulisi tehdä sellaisia asioita, jotka eivät ole joko itsessään palkitsevia tai tähtää itsessään palkitseviin lopputuloksiin.

Oravanpyörässä juokseminen ei edesauta sen enempää yksilön onnellisuutta kuin yhteisön toimivuuttakaan.

Tästä huolimatta meille on iskostettu lapsesta pitäen, että elämä on rankkaa, ja erityisesti työ on tervanjuontia, joka on hoidettava, jotta saadaan pötyä pöytään. Näin monet päätyvät käyttämään valtaosansa elämästään sellaisten askareiden parissa, joilla ei ole itselle suurta merkitystä.

Osallistuin marraskuussa järjestettyyn TEDxProacademy-tapahtumaan. Puheenvuoroni käsitteli erityisesti teknologian vaikutusta tulevaisuuden peruskouluun. Linjasin joukon erilaisia oppiaineita, joista tulevaisuuden laajennetulla mielellä varustettu koltiainen voisi hyötyä. Lisäksi jo peruskoulussa tulisi nähdäkseni pureutua lapsen temperamentista kumpuavaan kutsumukseen. Koulun tulisikin keskittyä kunkin ihmisen kohdalla yksilöllisiin vahvuuksiin.

Jos koulutamme lapsemme kutsumuksellisiksi asiantuntijoiksi, rakennamme samalla yhteiskuntaa, joka koostuu verkottuneista alojensa intohimoisista tuntijoista. Nämä verkottuneet ekspertit tekevät työnsä loistavasti siksi, että he rakastavat sitä, mitä tekevät – eivät kuitatakseen jättibonukset tai saavuttaakseen toimistohuoneen ylimmästä kerroksesta.

Kutsumuksellisuuden tavoittelu ei ole tärkeää vain yksilön hyvinvoinnin kannalta. Se on keskeistä myös, jos haluamme synnyttää yhteiskunnan, jossa ihmisillä on aidosti hyvä olla.

PS. TEDx-puheenvuoroni julkaistiin eilen verkossa. Voit katsoa videon täältä.

Mitä sinun ruumiinkielesi kertoo – ja mitä voit tehdä sillä?

Hymyiletkö siksi, että olet onnellinen – vai oletko onnellinen siksi, että hymyilet? Tosiasiassa kumpikin pitää paikkansa. Hymy seuraa hyvää oloa, mutta vääntämällä kurjana päivänä suupielet ylöspäin, alkaa myös usein tuntua paremmalta. Tämä kaksisuuntaisuus ei rajoitu kuitenkaan vain hymyyn. Koko ruumiisi kertoo, miltä sinusta tuntuu – ja ruumiisi avulla voit myös vaikuttaa tuntemuksiisi.

Ruumiinkielen tuntemus on hyvä apu sosiaalisessa kanssakäymisessä.* Jos työtoverisi kuuntelee juttuasi kädet puuhkassa, on hyvä tietää, että hän kokee juttusi uhkaavaksi tai tylsäksi. Ja jos taas treffikumppanisi fiksailee jatkuvasti kampaustaan, voi olla, että tänään käy flaksi.

Viestität jatkuvasti ruumiinkielelläsi, miltä sinusta tuntuu. Voit myös vaikuttaa omiin tuntemuksiisi tarkkailemalla ruumiinkieltäsi.

Jos huomaat kuuntelevasi tylsää kollegaa kädet puuhkassa, laita kädet sivuille. Tällöin viestität kollegallesi, että olet oikeasti kiinnostunut hänen sanomastaan. Näin kiinnostut myös helpommin siitä, mitä sinulle sanotaan. Myös luennon kuuntelu kädet puuhkassa on aivan erilainen kokemus, kuin käsiä pöydällä lepuuttaen. Jos taas istut jalat ristissä, viestität epävarmuutta. Koivet avaamalla tunnet myös olosi pian itsevarmemmaksi, ainakin jos et ole oikeasti hyökkäyksen kohteena.

Samaten kannattaa kokeilla vääntää suupielet hymyyn vaikka väkisin, jos maanantaiväsymys pääsee yllättämään. Fritz Strackin 1980-luvulla tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että suupielten ylös vääntäminen lisäsi ihmisten onnellisuuden tunnetta – vaikka koeasetelmassa temppu tehtiin pitämällä lyijykynää hampaiden välissä.

Jostain syystä ruumiinkieli toimii kumpaankin suuntaan. Ruumiinkielesi ei siis ainoastaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Sen lisäksi, että viestit tuntemuksiasi koko kehosi voimalla muille, voit myös kertoa itsellesi, miltä haluat, että sinusta tuntuu hyödyntämällä ruumiinkieltäsi. Kokeile vaikka.

* Jos olet kiinnostunut tutustumaan ruumiinkieleen, aloita vaikkapa kurkkaamalla Barbara ja Allan Peasen teosta The Definitive Book of Body Language.

Nouset aamuisin onnesta soikeana siksi, että…

…pääset tarkastamaan pankkitilisi muhkean saldon?

…pääset ihastelemaan käyntikorttiisi painettua hienoa titteliä?

…pääset selaamaan itsestäsi keräämääsi lehtileikekokoelmaa?

Vai:

…pääset tekemään juuri sitä, mitä sisimmässäsi haluat?

…pääset olemaan hyödyksi ja iloksi muille?

…pääset viettämään aikaa ihmisten kanssa, joita rakastat eniten koko maailmassa?

Onni ei ole siinä, mitä sinulla on, eikä siinä, mitä sinä olet. Onni on siinä, mitä sinä teet, ja siinä, kenen kanssa sen teet.

Onni ei ole olemista. Onni on tekemistä.

Olet varmasti oikeassa

Sanon tämän näin: On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka uskovat, että unelmat ovat toteutettavissa, ja niitä, jotka eivät usko. Kuuluit kumpaan ryhmään tahansa, olet varmasti oikeassa.

Jos työsi tai elämäsi maistuu puulta, muttet pane tikkua ristiin selvittääksesi, mikä on todellinen intohimosi, et sitä löydäkään. Harva on niin onnekas, että oma kutsumus putoaa sattuman oikusta syliin.

Jos taas laitat itsesi likoon ja alat etsiä sitä, minkä takia hyppäät aamutuimaan ylös päästäksesi työskentelemään juuri sen asian parissa, jota rakastat eniten maailmassa, löydät sen varmasti ennen pitkää.

Henry Ford sen sanoi: Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty, olet oikeassa.

5 yksinkertaista askelta tavoitteesi saavuttamiseen

Äkkiseltään näyttää siltä, että ihmiskunta on jakaantunut kahtia. Yhdet ovat harmaita suorittajia, joiden elämän täyttää tylsä arki. Toiset taas ovat onnistujia ja menestyjiä, joiden elämä kulkee läpimurrosta toiseen. Usein oma kohtalo on helppo perustella geeneillä ja syntyperällä.

Onnistumisen salat eivät kuitenkaan piile perintötekijöissä tai varakkaissa vanhemmissa. Lähtöruutu ei määrää, missä järjestyksessä tullaan maaliin. Onnistumisen takana onkin ennen kaikkea tavoitteellisuus.

Asettamalla selkeän tavoitteen ja löytämällä toimivan menetelmän sen saavuttamiseen onnistut ennen pitkää riippumatta siitä, mikä on lähtöasetelmasi. Aloittamalla riittävän hitaasti ja nostamalla vastusta askel askeleelta juokset vaikka maratonin, jos se tuntuu sinusta mielekkäältä tavoitteelta. Tässä esittelen viisi yksinkertaista askelta, joiden avulla saavutat tavoitteesi.

1. Valitse tavoitteesi taiten

Kannattaa varoa, mitä toivot, sillä todennäköisesti saat juuri sen. Tämä ei suinkaan tarkoita, että saat kaiken, mitä mieleesi juolahtaa. Mutta kun panet itsesi likoon esimerkiksi tässä esittelemieni askelien kautta, on hyvin todennäköistä, että saat sen, mitä tavoittelet. Ongelmana tässä on, että tällöin moni muu juttu jää saamatta. Ja jos tavoitteesi on huonosti valittu, voi olla, ettei saavutuksesi edesauta hyvinvointiasi lainkaan – päin vastoin.

Tavoite on työkalu, ei itseisarvo. Tavoitteen valinta kannattaakin tehdä omaa kutsumusta kuunnellen. Jos sydämesi palaa opettajan työlle, on maisterintutkinto erinomainen tavoite. Ja jos taas unelmoit suurperheestä, kannattaa talous turvata asettamalla tavoitteeksi riittävät säännölliset tulot. Valitsemalla kutsumustasi tukevat tavoitteet ja toteuttamalla ne määrätietoisesti elät antoisaa ja palkitsevaa elämää.

2. Aseta tarkkarajainen tavoite

Aristoteleen mukaan onnellisuus on inhimillisen toiminnan perimmäinen päämäärä. Onnellisuus ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä tavoite. Onnellisuus ei ole maali, joka saavutetaan pitkän ponnistelun kautta. Onnellisuus tapahtuu tässä ja nyt. Onnellisuuttasi edistää kuitenkin merkittävästi se, että pyrit kohti sellaisia tavoitteita, jotka tukevat kutsumustasi. Tavoitteet ovat työkaluja, joita taiten käyttäen pystyt elämään hyvää elämää juuri nyt.

Tavoitteen asettamisessa on tärkeää, että tavoite on tarkkarajainen. Jos tavoitteesi ei ole tarkkarajainen, ei se itse asiassa ole tavoite laisinkaan. Jos et tiedä, mitä tavoittelet, et voi myöskään tietää, oletko sen jo tavoittanut. Selkeitä tavoitteita ovat esimerkiksi kandintutkinnon suorittaminen, urheilusuoritus kuten kympin juokseminen, tai kolmen tonnin kuukausipalkka. Tällaisen tavoitteen kohdalla tiedät heti, kun olet saavuttanut sen.

3. Aseta konkreettisia välietappeja

Vähintään yhtä tärkeää kuin tavoitteen tarkka määrittely on konkreettisten välietappien määritteleminen. Kukaan ei juokse maratonia suoraan kotisohvalta. Jos jaksat juuri nyt nippa nappa kävellä kilometrin, loppuu motivaatio pian kuin seinään heti maaliin pyristelemällä. Jos sen sijaan ensimmäinen välietappisi on vaikkapa kävellä kilometri joka toinen päivä, olet jo tältä istumalta askeleen lähempänä tavoitettasi.

Kuten Henry Ford on sanonut, mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Suunnittele siis tavoitteeseesi johtava jatkumo, joka koostuu pikku hiljaa vaativammista välietapeista. Kun aloitat taipaleesi riittävän hitaasti, et lannistu matkalla. Saavuttamalla välietapin toisensa jälkeen näet jo pian, kuinka tavoitteesi saavuttaminen on viime kädessä vain ajan kysymys.

4. Kehitä mittausjärjestelmä

Albert Einstein on sanonut kerran: “Not everything that counts can be counted, and not everything that can be counted counts.” Kaikkea arvokasta ei siis voi mitata. Tavoitteen saavuttamisessa auttaa kuitenkin hurjasti, jos pystyt mittaamaan suoritustasi. Urheilusuorituksessa voit mitata matkaa, nopeutta tai nostettuja painoja. Taloudessa taas mittarina toimii raha. Bloggaaja voi mitata kävijöitä tai blogin tilaajia. Opiskelija mittaa puolestaan opintopisteitä. Ja niin edelleen.

On kuitenkin syytä huomata, että ihastumme aivan liian usein mittausmenetelmäämme niin, että unohdamme, että sen alkuperäisenä tarkoituksena oli vain auttaa meitä elämään hyvää elämää. Bruttokansantuotteen mittaaminen kääntyy itseään vastaan siinä vaiheessa kun siitä ei seuraa enää hyvinvointia. Ja himourheilija saattaa uhrata perheidyllin kilometrejä pakonomaisesti kartuttamalla. Mittausjärjestelmä on oiva apu tavoitteen saavuttamisessa, mutta aivan kuten itse tavoitekin, se on viime kädessä vain työkalu hyvään elämään.

5. Valitse toimiva strategia

Vaimoni joogagurun mukaan tavoitteen saavuttamisen takana on kolme isoa A:ta: Attitude, Alignment ja Action. Attitude, asenne, seuraa siitä, että valitset kutsumustasi tukevan tavoitteen. Action taas tarkoittaa sitä, ettet vitkuttele tavoitteesi kanssa, vaan aloitat nyt. Alignment, suuntautuminen, tarkoittaa puolestaan toimivaa strategiaa. Voit toki opetella matkasi askeleet itse alusta alkaen – mutta useimmiten pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

Jos tavoitteesi ei ole kiivetä Mount Everestille shortseissa ja t-paidassa, on todennäköistä, että joku on sen jo aiemmin saavuttanut. Tutki siis, miten asettamasi tavoite on yleensä tehokkaasti saavutettu ja opettele toimivia menetelmiä tavoitteesi saavuttamiseksi. Tutustu alasi huippuihin ja seuraa innostavaa mediaa.

Juoksuharrastaja voi ladata internetistä juoksuohjelman, jonka avulla hän koulii itsestään muutamassa vuodessa vaikka 50 kilometriä taivaltavan ultrajuoksijan. Opiskelijan kannattaa taas seurata alansa huippuja ja tutustua lifehack-tekniikoihin opintojaan edistääkseen. Ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa auttaa esimerkiksi parhaiden bisnesosaajien seuraaminen.

Itse tavoitteellisuuden kehittämisessä auttaa puolestaan tavoitteellisuusgurujen oppeihin tutustuminen. Lisävinkkejä tavoitteesi saavuttamiseksi löydät vaikkapa Juuso Palanderin oivallisesta Level Up -blogista.

Miksi vapaus ei yksin riitä?

Vapaus on nykyaikainen länsimainen ydinarvo. 2000-luvun länsimainen ihminen voi tehdä pitkälti mitä haluaa, kunhan se ei saata toisia vaaraan. Nykyaikana ei tarvitse pelätä inkvisition vainoa tai salaisen poliisin silmää. Näyttää kuitenkin siltä, ettei loputon vapaus tee ihmisistä onnellisia.

Vapaus on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä vapaus on inhimillinen perusoikeus. Toisaalta rajaton vapaus johtaa kuitenkin toiseen epätoivottuun lopputulokseen: mielivaltaisuuteen. Tästä on osoituksena esimerkiksi vapaa kasvatus: vapaan kasvatuksen saaneet lapset eivät pysty toimimaan vaikeissa elämäntilanteissa, vaan pakenevat vastuuta. Vapaus on jättänyt aseettomaksi.

Rajaton vapaus johtaa holtittomaan mielivaltaisuuteen.

Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia. Jos toimit täysin vailla rajoituksia, saat aikaan milloin minkäkinlaisia tuloksia, täysin sattumanvaraisesti. Välillä on hyvä olla, useammin ei.

Vapautta ei voi kuitenkaan rajoittaa ylhäältä käsin. Yksikään armoitettu johtaja ei voi tietää, mikä on tarkalleen hyväksi juuri sinulle. Siksi rajojen tuleekin kummuta omasta arvomaailmastasi. Tällöin keskeiseen rooliin nousee vastuullisuus.

Wieniläispsykologi Viktor Frankl totesi usein, että USA:n itärannikon Vapaudenpatsaalle tulisi pystyttää vastakappale länsirannikolle: vastuullisuuden patsas. Vasta valitsemalla jonkin suunnan elämällesi ja kantamalla siitä vastuun voit saada aikaan kestäviä tuloksia, jotka johtavat omaan hyvinvointiisi.