”Rakkaus on pelottavin tunne, jonka tiedän…”
Tämä on ehkä yksi pysäyttävimpiä lauseita, joita olen ikinä tulleet ajatelleeksi.
Rakkaus on niin kokonaisvaltainen ja olemassaolon rajat uudelleenpiirtävä käsite, että sitä on monesti vaikea tajuta.
En nyt tarkoita rakkautta banaalissa arkiromanttisessa mielessä, vaan sellaisena elämänviivamme läpikäyvänä voimana, joka luo ikuisesti rikkumattomia yhteyksiä välillemme.
Yhtäältä rakkaus on yhtä kuin elämä: se tekee meidät itseämme suuremmiksi. Toisaalta se yhdistää meidät peruuttamattomasti, riistää meiltä itsemääräämisoikeuden. Rakkaus vie minän mennessään, tilalle tulee me.
On pelottavaa rakastaa, antaa oma ydinminuus jäännöksettä toiselle. Mutta vaikka rakkaus tuo aina mukanaan menettämisen pelon, on joka ikinen rakkauden sävyttämä pelon häivähdys hinta, joka kannattaa maksaa yhä uudestaan ja uudestaan.
Ilman rakkautta ei olisi mitään. Todellisuudessa on vain me – ”minä” on pinnan raapaisu, illuusio.
Rakkaus tekee meistä yhdessä suurempia kuin koskaan voisimme olla yksin.
Vasta rakkaus tekee meistä todellisia.
Päivänsäteeni
Jos joku teistä otettaisiin multa pois
En tiedä mitä tekisin, en tiedä miten sellaisen kestää vois
Ei ole maailmassa arvokkaampia aarteita
Kuin te päivänsäteeni
Päivänsäteeni
Rakkaus on pelottavin tunne, jonka tiedän
Se sitoo meidät ikuisiksi ajoiksi yhdeksi
Mut helposti sen pelon tuoman kivun mä siedän
Kun se tekee meidät yhdessä suureksi
Hieno!
Huikea tiivistys – kiitos: “Rakkaus vie minän mennessään, tilalle tulee me.” Ystävänäni on irakilainen mies, joka on löytänyt Jeesuksen rakkauden ja ylistää yleensä aina tavatessamme rakkauden voimaa.
Tunteita herättävä kirjoitus. Minusta tuleekin me. Yhdessä olemme suurempia 🙂
Se mitä tulee itsemääräämisoikeuden riistämiseen, niin itse olisin mieluummin valmis ajatteleen että se ei poistu meistä vaan tulee tarpeettomaksi. Mutta jotta me emme enää tarvitsisi itsemääräämisoikeutta, luottamus muiden pyyteettömään rakkauteen täytyy olla vankkumaton ja muiden täytyy osoittaa se.
Päivitysilmoitus: Filosofiaa aamunkoittoon « Ajattelun ammattilainen