Kuinka virkistät ajatteluasi ympäristölläsi?

Vedin alkuviikosta Aalto-yliopistolla pari luentoa onnellisuudesta yhdessä filosofitoverini Frank Martelan kanssa. Luennot olivat itselleni yksi tähänastisen filosofinurani nostattavimpia kokemuksia. Ensinnäkin, Frankin syvällinen filosofis-historiallinen ymmärrys tuntui nostavan myös oman osuuteni ihan uusille kierroksille. Toisekseen, luennoille osallistuneet parikymppiset Aalto-opiskelijat häikäisivät minut positiivisella ja energisellä elämänasenteellaan.

Vierailu oli ensimmäiseni Aalto-yliopistolla. Nostattava ilmapiiri tuntui mielestäni vallitsevan myös muualla Otaniemen yliopistokampuksella. Mietin, mikä saa opiskelijat nosteeseen, joka tuntui henkivän myös rakennuksen seinistä. Hetken ympärilleni silmäiltyäni oivalsin, että rakennuksen seinillä on kuin onkin osansa asiaan.

Aalto-käytävillä törmäsin yhtenään pikkunokkeliin, huomion kiinnittäviin ilmoituksiin. Työpsykologian laitoksen ovella varoitettiin ”karkailevista tutkijoista”. Toisen laitoksen ovella taas toivotettiin: ”Jos tiesi käy tästä läpi, tuki edes oma leipäläpi”. Päärakennuksen edustalla oli paleleva puuparka puettu talviseen villapuseroon. Ja tuotantotalouden rakennuksen aulaan oli pystytetty kuvitteellisten konsulttitoimistojen esittelykavalkadi. Tällaiset pienet oivallukset vetivät kerta toisensa jälkeen suun pieneen hymyyn.

Ympäristösi vaikuttaa radikaalisti ajatteluusi.

Jos ympäristössä on satsattu hyväntuulisiin nokkeluuksiin, positiiviset vaikutukset alkavat äkkiä kasaantua, nostattaen ilmapiiriä kuin varkain. Positiivinen ajattelu, samoin kuin negatiivinenkin, kertautuu sosiaalisessa ympäristössä. Kun muutaman ihmisen suut vetäytyvät pieneen hymynkareeseen, saavat hymyt puolestaan toisistaan lisää virtaa, tehostaen vaikutusta entisestään. Kyse on hymyn kaaosteoriasta.

Lyhyellä Aalto-visiitilläni minulle jäi vaikutelma ympäristöstä, jossa satsataan juuri oikealla tavalla pieniin, piristäviin oivalluksiin. Ympäristön hyödyntäminen ajattelun ohjailussa ei ole tietenkään innovaatioyliopiston etuoikeus. Jos haluat nostaa työ- tai kotiympäristösi viihtyvyyttä, lisää seinillesi jotain piristävää, nostattavaa ja innostavaa, ja pidä huoli siitä, että lannistavia ajatuksia herättävät ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Huomaat vaikutuksen tuota pikaa.

Mihin kriittistä ajattelua tarvitaan?

Innostuin viime syksynä hurjasti positiivisesta ajattelusta. Hoksasin viimein, mikä tekee positiivisesta ajattelusta niin paljon negatiivista tai kriittistä ajattelua tehokkaampaa. Positiivinen ajattelu kun keskittyy ratkaisuihin, jotka vievät kehitystä eteenpäin.

Henry Ford sanoi kerran,  että ”esteet ovat niitä pelottavia juttuja, jotka huomaat, kun irrotat katseesi päämäärästäsi.” Kritiikki kyllä eliminoi toimimattomia ratkaisuja. Mutta vaikka kaikki esteet olisi poistettu, ei kuitenkaan ole mitään takeita, että olisit menossa oikeaan suuntaan. Vain ajattelemalla ratkaisukeskeisesti saat systemaattisesti aikaan hyviä tuloksia.

Suomessa kritiikin kritisointi on tietysti aika arveluttavaa. Ajattelutapamme kun on syntynyt kahden vahvasti kriittisen korkeakulttuurin, Venäjän ja Saksan, ristipaineessa. Suomen lätkämaajoukkue lähtee jäälle varmana siitä, että jos homma ei mene presiis nappiin, niin pataan tulee. Ja kun se harvemmin menee, niin tulokset puhuvat puolestaan. Rohkenen väittää, että suomalainen ajattelu on osapuilleen 95% kriittistä eli negatiivista ja 5% kannustavaa eli positiivista.

Tuossa länsinaapurissa on sen sijaan omaksuttu ronskisti amerikkalainen kannustuskulttuuri. Kansankoti suosii ihan eri tavalla positiivista asennetta ja kannustaa onnistumaan. Sama se, jos välillä menee vähän sinne päin – kyllä se lopulta iloksi muuttuu. Tulokset näkyvät myös usein jäällä, vaikka sitten viimeisellä minuutilla.

Jonkin aikaa pyörittelin mielessäni ajatusta siitä, että pitäisikö ihan kaiken ajattelun olla ratkaisukeskeistä ja positiivista. Kritiikin voisi nähdä metkana akateemisena harjoitteena, jos siitä on hyötyä siinäkään. Pian hoksasin kuitenkin, että kyllä kritiikkiäkin tarvitaan.

Täydellinen kritiikittömyys johtaa herkkäuskoisuuteen.

On nähdäkseni erinomaisen tärkeää olla optimisti ja luottaa sekä tulevaisuuteen että toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mutta ei se suinkaan tarkoita sitä, että ihan kaikki pitää niellä purematta.

Sataprosenttisen positiivisuuden ruma puoli kääntyy esiin new age -kultteja ja fundamentalistiuskontoja tarkasteltaessa. Kulttijohtaja julistaa omaa evankeliumiaan torjuen kategorisesti kaiken mahdollisen kritiikin vääräuskoisena ja pikkusieluisena. Kritiikin esittäjiltä peräänkuulutetaan avointa mieltä, kun itse asiassa kulttilaisen mieli on täysin suljettu muulta kuin omalta dogmaltaan.

Kritiikki ei ole pääsääntöisesti hyvä lähtökohtainen ajattelutapa. Mutta ripaus kritiikkiä toimii hyvin eräänlaisena hihhuliventtiilinä. Kriittinen ote auttaa pitämään korvat höröllä siltä varalta, että joku kaataa silmät ja korvat täyteen täysin tuulesta temmattua höttöä.

Positiivinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää onnistumisen ja hyvän elämän kannalta. Mutta hiven kritiikkiä kannattaa pitää mukana, jotta et laita kaikkia munia ihan väärään koriin. Kenties keikauttamalla suomalainen ajattelusuhde päälaelleen saadaankin aikaan hyvä ajattelucocktail. Tehokasta ajattelua on siis ajattelu, joka on 95% positiivista ja ratkaisukeskeistä, ja 5% negatiivista ja kriittistä. Pysyvätpähän korvat auki ja mieli valppaana, mutta katsekontakti tiukasti kulloisessakin päämäärässä.

Miten kakku syödään ja säästetään?

Nähdäkseni jokaisen suuren ajattelijan on täytynyt jossakin vaiheessa elämäänsä ratkaista seuraava ongelma:

Miten kakku sekä syödään että säästetään samaan aikaan?

Tyypillisesti tarkastelemme maailmaa yksinkertaisten joko/tai -kahtiajaotteluiden kautta. Joko kakku on pöydällä, tai sitä ei ole – kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Kuten amerikkalaisfilosofi C.I. Lewis aikanaan huomautti, tässä on kuitenkin pohjimmiltaan vain kyse omasta taipumuksestamme tarkastella asioita mahdollisimman yksinkertaisesti.

Ajatellaanpa lauseita ”jokaisella on äiti” ja ”kaikilla ei ole äitiä”. Nämä lauseet ovat loogisessa ristiriidassa keskenään. Tosiasiassa kysymys ei ole näin yksinkertainen. Voihan olla, että itse ’olla’-verbiä käytetään lauseissa ihan eri tavalla. Kenties ensimmäinen lause sanoo, että jokaisella on joskus ollut äiti – ainakin syntymässä –, jälkimmäinen taas, ettei äitiä enää ole. Näin ollen lause ”jokaisella on äiti, mutta kaikilla ei ole äitiä” onkin yllättäen aivan johdonmukainen.

Samalla tavoin voi joskus tuntua siitä, ettei jotain ole mahdollista tehdä. ”En pysty tähän” ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei hankkeesi olisi tosiasiassa tehtävissä. Se voi kyllä tarkoittaa: ”en pysty tähän tällä tavalla” – mutta kenties ongelma ratkeaakin tarkastelemasta asiaa kokonaan uudesta näkökulmasta. Niin pitkään, kun olet kiinnittynyt näkökulmaan, josta käsin ongelmasi ei ole ratkaistavissa, on ratkaisu kuitenkin myös käytännössä mahdoton.

Maailma näyttää yleensä jakaantuvan siisteihin joko/tai -pareihin. Tosiasiassa me teemme nämä jaottelut itse. Siksi ne pätevätkin ainoastaan suhteessa kulloiseenkin näkökulmaan. Kahtiajaottelumme eivät suinkaan tarkoita sitä, että todellisuus noudattaisi niitä. Aina on löydettävissä uusi näkökulma; aina on löydettävissä uusi vaihtoehtoinen tapa toimia. Maailmankuvaa ja näkökulmia voi ravistella esimerkiksi lateraalisen ajattelun keinoin. Keksimällä toimivan menetelmän voi kakunkin sekä syödä että säästää.

Keksijäneron salainen ase

Leonardo da Vinci oli epäilemättä yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Renessanssin pellepeloton oli tiettävästi alansa huippu niin keksijänä, anatomina, taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin muusikkona ja seremoniamestarinakin. On hämmästyttävää, että niin paljon lahjakkuutta siunaantui yhdelle erityisyksilölle.

Aika moni ajattelee luullakseni, että Leonardolla on täytynyt olla erityislaatuinen geeniperimä. Tosiasiassa keksijänero oli aatelismiehen ja palvelustytön avioton lapsi; suvussa ei tiettävästi ollut merkittävää aiempaa erityislahjakkuutta. Leonardo oli kuitenkin pohjattoman kiinnostunut kaikesta jo pojanklopista lähtien. Hän harjaantui moniosaajaksi siksi, että jokainen vastaantuleva haaste kietoi hänet pauloihinsa.

Intohimonsa vuoksi Leonardo vietti vuosikaudet maalarimestari Verrocchion oppipoikana viimeistellen mestarin teoksia kellon ympäri, seurasi ihmisiä ja luontokappaleita luonnoslehtiö kädessään ympäri Firenzeä, paneutui anatomiaan viettämällä päiväkausia tutkimalla ihmisruumiita Milanon ja Rooman sairaaloissa ja täytti muistikirjansa mitä mielikuvituksellisimmilla luonnoksilla erilaisista mekaanisista laitteista.

Intohimonsa ansioista Leonardo harjaantui kuin huomaamattaan huippuosaajaksi kaikilla niillä aloilla, jotka häntä sattuivat kiinnostamaan. Ja kun keksijänerolla oli siunaantunut kiinnostuksen kohteita tavattoman monta, oli legenda viimeistelyä vaille valmis.

Yksin kiinnostus ja harjoitus eivät kuitenkaan tee vielä neroa. Löydökset ja oivallukset pitää vielä kyetä jäsentämään käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi. Koska ihmisen, neronkin, työmuistiin mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän yksikköä, eikä pitkäkestoisen muistiin pääsystä ole aina takeita, tarvitaan mutkikkaiden kokonaisuuksien hahmottamiseksi apuväline.

Käytännössä historian joka ikinen keksijänero onkin turvautunut yksinkertaiseen apuvälineeseen, jonka avulla oivallukset ovat jäsentyneet ja kiteytyneet historiallisiksi läpimurroiksi Sforzan hevosesta hehkulamppuun.

Keksijänero arkistoi oivalluksensa.

Useille meistä muistiinpanojen tekeminen muistuttaa mieleen koulussa tai yliopistossa opettajan painostuksesta tapahtuneen tajunnanvirran taltioinnin. Puisevan luennoitsijan papatuksen dokumentointi on kaukana haltioituneesta inspiraatiosta. Siksipä moni vieraantuukin muistiinpanojen tekemisestä. Päivittäin vastaan tulee kuitenkin roppakaupalla hyviä ideoita, jotka lepattavat tiehensä, jollemme nappaa niitä heti talteen.

Pitämällä mukana muistikirjaa varmistat, että saat kaverisi nasevan letkautuksen varmasti talteen, pyydystät metron penkillä lojuneesta lehdestä mehevän sitaatin, tai taltioit junaa kiinni juostessa päähäsi pälkähtäneen kuningasajatuksen myöhempää käyttöä varten. Erityisesti luovalla alalla työskenteleville muistikirja on kullanarvoinen jo ihan mielenrauhankin takia. Kuten säveltäjäsuuruus Hector Berlioz totesi: ”Jokainen säveltäjä tietää sen tuskan ja epätoivon, joka syntyy idean unohtamisesta silloin kun sitä ei ole ehtinyt kirjoittaa ylös.”

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä enemmän, katoavat loistoideat kuitenkin keskinkertaisten joukkoon. Inspiraatiota kaivatessa sekalaisia lippulappusia täynnänsä pursuava laatikko ei houkuttele luokseen. Tästä syystä muistiinpanot kannattaa myös arkistoida niin, että löydät aina halutessasi tarvitsemasi. Jos muistiinpanoja on muutamia kymmeniä, riittää yksi kansio. Jos niitä on satoja, tarvitset jo useamman eri aihealueen mukaan nimetyn mapin.

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä tuhansia, tarvitset monimutkaisemman arkistointijärjestelmän. Thomas Edison jätti jälkeensä hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja; tiettävästi hän pääsi silti käsiksi mihin tahansa muistiinpanoon enimmillään viidessä minuutissa. Jos haluat päästä näppärästi käsiksi haluamaasi tuhansienkin muistiinpanojen joukosta, voit tutustua esimerkiksi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaassa esiteltyyn neliulotteiseen muistiinpanojärjestelmään.

Keksijäneron salainen ase on idea-arkisto. Pidä siis mukanasi aina kirjasta, johon merkitset ideat heti kun ne yllättävät, ja jota käytät ajattelusi jatkeena silloin kun jalostat ideoitasi eteenpäin. Kun vielä arkistoit säännöllisesti oivalluksesi aihealueiden mukaan, keräät varsinaisen ideoiden aarreaitan ennen kuin huomaatkaan.

Miten löydän oman kutsumukseni?

Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin oman elämän ydinalueiden tunnistamista. Onnellisuus perustuu käsittääkseni siihen, että päivittäinen toiminta tuottaa omaan arvomaailmaan nojaavia tuloksia. Ensimmäinen askel kohti onnellista elämää on siis tunnistaa, minkälainen toiminta on tosiasiassa juuri sinulle merkityksellistä. Toinen askel on mahdollistaa tuo toiminta täyspäiväisesti.

Monelle tässä prosessissa on kuitenkin pieni kompastuskivi. Siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa listata niitä puuhastelun muotoja, jotka kirvoittavat iki-ihanan flow-kokemuksen arjen keskeltä, tuijottaa kylmä valkoinen paperi tuimana takaisin. Paperille saattaa ilmestyä pusertamalla ehkä rivi tai kaksi – mutta kokonaisvaltainen kartta omasta ydinihmisyydestä loistaa poissaolollaan. Syy tähän on yksinkertainen.

Meille opetetaan aika pienestä pitäen, että tekeminen on jotakin tylsää. Koulun penkkiä on kulutettava, jotta kokeista tulisi hyviä numeroita. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa laskujen maksamiseen. Tuloksena on toimittajanokkelikko Ellen Goodmanin kuvaama tilanne:

”Normaali tarkoittaa sitä, että pukeudut vaatteisiin, jotka ostat töitä varten ja ajat läpi liikenneruuhkien autossa, jota maksat yhä – jotta ehdit töihin, joissa sinun on käytävä pystyäksesi maksamaan vaatteesi ja autosi, ja tilavan asuntosi, joka seisoo tyhjillään kaiket päivät, jotta sinulla olisi varaa asua siinä.”

Tosiasiassa käytössäsi on jatkuvasti valtava määrä vaihtoehtoja. Kukaan ei siis pakota sinua polkemaan koulussa opetettua uraa – kyse on viime kädessä omasta päätöksestäsi. Kun tiedät mitä tehdä, on vain ajan kysymys, ennen kuin keksit keinot sen tekemiseksi. Kysymys kuuluukin, kuinka selvittää, mitä tehdä.

Jos pystyt täyttämään yhden A4-arkin ydintoimillasi, olet jo hyvässä vauhdissa. Jos paperi ei sen sijaan täyty luonnostaan, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Asia on nimittäin nähdäkseni näin:

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et siis vielä tiedä tarkalleen, mitä haluat elämälläsi tehdä, kokeile sydämesi kyllyydestä. Aloita uusi harrastus, pidä siitä kiinni vähintään puoli vuotta ja katso, puhutteleeko se todella sinua. Kokeile hulluilta ja villeiltä tuntuvia vaihtoehtoja – koskaan ei voi tietää, missä kutsumuksesi piileskelee. Mieti, mikä lukemassasi tai näkemässäsi kiinnostaa – voisiko jokin virike avata uusia näkökulmia. Jos et ole vielä unelmatyöpaikassasi, vaihda työpaikkaa, jos se on suinkin vain mahdollista.

Aloita askel kerrallaan täyttämään ydintoimiesi listaa. Kun saat listan täyteen, mieti seuraavaksi, kuka on se henkilö, joka tekee kaikkia noita asioita, mikä hänen ammattinsa on, minkälaista elämää hän elää. Vaihtoehtoja on varmasti runsaasti. Valitse niistä se, joka on nykyolosuhteisiisi nähden realistisin, kaunein tai haastavin, omasta luonteenlaadustasi riippuen. Tartu sitten toimeen. Tulokset puhuvat puolestaan.

Panosta laatuun

Hyvinvoinnin kannalta on olennaista huolehtia siitä, että käytössäsi on ainoastaan se, mitä oikeasti tarvitset. Jokainen omistamasi esine sisältää kehotuksen toimintaan ja toimii näin mahdollisena stressin aiheuttajana. Ylimääräistä stressiä ei kannata kasata itselleen turhan päiten. Siksi turhasta krääsästä kannattaakin hankkiutua eroon. Olennaiseen keskittymisen lisäksi on tärkeää panostaa laatuun.

Pelkimmillään laatu tarkoittaa sitä, että saat aikaiseksi haluamiasi tuloksia ilman lieveilmiöitä.

Laadukas auto on sellainen, joka kuljettaa sinut töihin ja takaisin haluamaasi vauhtia ilman, että sitä täytyy käyttää huollossa kerran kuukaudessa. Laadukas vaate pitää tuulen ja tuiskun ulkona eikä repeä kappaleiksi heti kun yksivuotias päättää pitää sitä kiipeilytelineenä – tai näyttää turkasen hyvältä eikä päädy UFF:n keltaiseen laatikkoon heti ensimmäisten iltamien jälkeen. Laadukas ruoka taas on maukasta ja pitää nälän loitolla starttaamatta samalla suolistobakteerien diskobileitä. Laatu tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että esine tai asia tekee hyvin sen, mitä lupaa laukeamatta välillä.

Kun puhutaan esteettisistä arvoista – siis kauneudesta – muuttuu laatu konstikkaammaksi kysymykseksi. Miksi esimerkiksi William Turnerin Rain Steam and Speed on laadukas mestariteos, mutta paikallisen baskeri kallellaan tuhertavan tulevaisuuden suuruuden suurteos ei? Nähdäkseni kyse on kahden asian funktiosta.

Laatu seuraa intohimosta ja taidosta. Laatu edellyttää taitoa, sillä vasta riittävän taitava tekijä kykenee tuottamaan todelliseksi toimivan ja tarkoituksenmukaisen esineen tai teoksen. Taito yksin riittää kuitenkin vain ammattimaiseen lopputulokseen. Todellinen ainutkertainen laatu edellyttää intohimoa, sillä vasta työtään rakastava laittaa itsensä kokonaan likoon mitään säästelemättä. Vasta intohimoisesti työhönsä suhtautuva tekijä kykenee intuitiivisesti tunnistamaan ja huomioimaan kaikki ne tuhannet tärkeät yksityiskohdat, jotka nostattavat ammattilaisen kädenjäljen mestariteokseksi.

Käyttöesineiden kohdalla laatuun panostamisen arvo on itsestään selvä. Kun käytettävät esineet tekevät hyvin sen minkä lupaavat, eivätkä hajoa vähän väliä, saat jouhevammin aikaiseksi tuloksia. Taideteosten kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Ympäristömme vaikuttaa jatkuvasti ajatteluumme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Rohkenisin väittää, että laatu synnyttää lisää laatua. Laadukas teos seinällä tai huippumuusikon suoritus kotistereoista siivittää ajatukset sellaisiin korkeuksiin, joihin keskinkertainen teos ei niitä jaksa lennättää.

Kun valitset kotiisi ja työpaikallesi laadukkaita huonekaluja, koriste-esineitä ja taideteoksia synnytät ympäristön, joka nostaa omaa ajatteluasi entistä laadukkaammaksi. Panosta siis laatuun.

Mistä luova nero saa ideansa?

Luovan neron arkkityyppi on baskeri kallellaan Pariisin yössä hoippuva taiteilijanrenttu. Tähän muottiin ovat sopineet aikanaan niin kirjailijasankarit Ernest Hemingway ja James Joyce, kuin kultakurkku Jim Morrison ja taiteilijalegenda Pablo Picassokin. Luova työ näyttäisi ensi silmäyksellä lankeavan yksiin holtittoman elämäntyylin kanssa. Ovatpa jotkut tutkijat väittäneet jopa löytäneensä geneettisen yhteyden luovuuden ja hulluuden välillä.

Luovuus karkaa tosiaan harvoin lentoon kahdeksasta neljään saman kaavan mukaan puurtaessa. Luova työ tarvitsee virikkeitä. Jos jokainen päivä on edellisen hiilikopio, ei mikään sytytä ajatusta juoksuun kohti uutta ja kirkasta ideaa. Kafkamainen virkamiespoloinen uurtuu rataansa eikä pian enää osaa kuin reagoida kaavamaisesti vastaan sattuviin tapahtumiin.

Luovuus ei kuitenkaan löydy pullon pohjalta, ei liioin reppu selässä Pariisin yöstä. Toki maailmanmatkailu ja jopa viinan kanssa läträäminenkin voivat johtaa uusiin ideoihin – mutta ideat yksin eivät vielä tee juuri mitään.

Vasta ideoiden toteutus seuloo jyvät akanoista.

Luovan työn ongelma on nähdäkseni seuraavanlainen. Ideoiden saaminen vaatii virikkeitä. Mitä sekavampi elämä on, sitä virikkeellisempi se on. Ideoiden toteutus puolestaan vaatii järjestelmällisyyttä. Kestokänni tai reppuelämä nousevat nopeasti sanojen teoiksi saattamisen esteeksi. Näyttäisi siis siltä, että yksillä on ideat ja toisilla kyky niiden valmiiksi hiomiseen. Mutta kuka osaa sekä syödä että säästää kakun samaan aikaan?

Liki pitäen kaikki maailmanhistorian luovat nerot ovat tämän tempun onnistuneet tekemään. Jopa viinaan menevät rock-tähdet kykenevät työskentelemään studiossa keskittyneesti kuukausikaupalla. Kantakapakan Rape ei välttämättä löytäisi edes studiolle asti.

Normaalisti ihmisellä on riittävästi kyvykkyyttä keskittyneeseen työskentelyyn. Tavallisesti luovan työn esteenä on siis ideoiden niukkuus. Myös arkisempi elämä on kuitenkin täynnä inspiraationlähteitä, kun vaan avaa silmänsä – ja taltioi ideat niiden ilmaantuessa. Ideat ovat ohikiitäviä. Jos ei loistoajatusta taltioi heti sen yllättäessä, voit olla varma, että muutaman minuutin kuluttua se on jo lepattanut tiehensä.

Erinomainen tapa ruokkia luovuutta arkiympäristössä on pitää yllä ideahautomoa. Tämä helposti toteutettava idea on ollut keksijänerojen ja taiteilijasuuruuksien runsaudensarvi. Ideansa ovat pyydystäneet muistikirjaan niin Leonardo, Edison, Picasso kuin Hemingwaykin.

Ideahautomo on inspiraatioarkisto, johon taltioit kaikki päivän mittaan saamasi ideat sekä esimerkiksi mielenkiintoiset lehtileikkeet, sitaatit ja verkkosivustot. Pidä mukanasi muistikirjaa, johon kirjaat oivallukset niiden yllättäessä. Lajittele ne aihealueittain joko kansioihin tai tietokoneohjelmaan esimerkiksi kerran viikossa. Näin voit uutta työtä aloittaessasi poimia soveliaan mapin ja selata, mitä ideoita olet aiheesta saanut. Valkoisen paperin kammo on pian pysyvästi tiessään.

Erinomainen apu ideahautomon digitaaliseen ylläpitämiseen on muistiinpano-ohjelma Evernote. Lataa ilmainen ohjelma täältä. Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.

Miten ohjaat ympäristöllä ajatteluasi?

Ympäristösi vaikuttaa ajatteluusi. Kun kävelet kadulla, mainosjuliste vie ajatuksesi etelänlomaan ja toimistotalon julkisivuremontti tuo mieleesi aidanmaalausurakan. Hyödyntämällä ympäristösi voit myös itse ohjata ajatteluasi. Siivoamalla turhan rojun pöydiltä häiritsemästä vapautat mieleesi tilaa ja valitsemalla oikeanlaisia sisustuselementtejä ohjaat ajatuksiasi mieluisaan suuntaan.

Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.

Luovassa työssä kannattaa käyttää miellekarttoja, jotka ripustat seinälle työpisteesi läheisyyteen. Ajatuksesi saattavat normaalisti harhailla siellä täällä päivää aloittaessasi. Jos olet sen sijaan ripustanut työpisteeseesi tehtävääsi kuvaavan miellekartan, sytyttää ympäristöön kätkemäsi ärsyke ajatuksesi juoksuun ennalta määräämääsi suuntaan heti työhuoneeseen astuessasi. Miellekartta, mind map, on oivallinen tapa koordinoida ajatusten virtaa.

Toimi siis seuraavasti. Kun aloitat uuden projektin, kirjoita sen nimi keskelle A4-kokoista paperia. Ympyröi aihe ja kirjoita sen ympärille kaikki, mitä projektistasi tulee mieleen. Ympyröi kaikki sanat, ja yhdistä ne keskenään viivoilla niin, että tuloksena on helposti ja intuitiivisesti tarkasteltava kartta, jossa joukko projektillesi keskeisiä avainsanoja kytkeytyy johdonmukaisesti toisiinsa. Pyri täyttämään koko paperi erilaisilla avainsanoilla. Jos välillä sutii tyhjää, jätä pahvi pöydälle, hörppää kuppi kahvia ja palaa sitten toimen pariin.

Kun olet saanut miellekarttasi valmiiksi, ripusta se sellaiselle paikalle, josta näet sen heti työpisteeseesi tullessasi. Näin miellekarttasi tarjoaa sinulle jatkuvasti virikkeitä, jotka ohjaavat työtäsi haluamaasi suuntaan, ja katkaisee käynnissä olevat, tehtäväsi kannalta turhat ajatusprosessit. Tuloksena ohjaat ajatustesi polttopisteen tarkasti käsillä olevaan projektiin, ja työnteko on keskittynyttä, rentoutunutta ja miellyttävää.

Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.

iPadin dilemma

Apple julkisti eilen uuden ihmelaitteensa, iPadin. Kohutun uutuuden on väitetty tarjoavan mullistavia tapoja käsitellä informaatiota. Optimistisimmat uskovat iPadin jopa tekevän kirjoille ja sanomalehdille sen, minkä iPod teki CD-levyille. Tällä hetkellä laitteesta tiedetään kuitenkin yhä kovin vähän. Ensi silmäyksellä se näyttääkin vain venytetyltä iPhonelta.

Ei ole mikään ihme, että jo minuutteja julkistustilaisuuden päätyttyä internetin teknosivustot ja keskustelufoorumit täyttyivät toinen toistaan tuohtuneemmista kirjoituksista. iPad ei tarjoakaan moniajoa, ei liioin flash-tukea. Onpa siitä vielä rohjettu jättää pois kamerakin! Mikäs se sellainen tablet-tietokone on, jolla ei voi ottaa kuvia?

Niin fanien kuin kriitikoidenkin reaktio on itsestään selvä. Laitteeseen on kiinnitetty niin paljon odotuksia, ettei sen julkistaminen voi itse asiassa olla kuin pettymys. Kun Applen edellinen läpimurtotuote, iPhone julkistettiin 2007, oli reaktio lähes identtinen. Ihmepuhelimen MMS-tuen puutteesta, heikkolaatuisesta kamerasta ja 3G-yhteyden puutteesta kirjoitettiin enemmän rivejä kuin kilpailijoiden tuotteista yhteensä. Silti kauppa kävi kuin häkä. Kapistuksen käsiinsä saaneet olivatkin ihmeissään siitä, että ensimmäistä kertaa verkkoa voi ihan oikeasti selata kämmeneen sopivalla apparaatilla. Kamera, multimediaviestit ja jopa hidas verkkoyhteys unohtuivat tämän ihmeen rinnalla.

Ei vaadi suurta lahjakkuutta sanoa, mitä jokin ei ole. On nähtävä kauas, jotta voi sanoa, mitä jokin on.

Lastenkasvatuksessa samankaltaiseen ongelmaan törmää solkenaan. Kun mukula pomppii sohvaa lunastuskuntoon, on helppo huutaa ”EI!” Mutta uuden puuhan keksiminen itsensä ylikierroksille pumpanneelle kolmivuotiaalle onkin konstikkaampi koitos. Usein vanhempi, allekirjoittanut mukaan lukien, katsookin tehtävänsä täytetyn, kun pogoaminen on poissa päiväjärjestyksestä. Lapsi jätetään oman onnensa nojaan turhautumaan tyhjää täynnä ammottavaan toiminta-avaruuteensa.

Vaatii aika paljon paukkuja keksiä, mitä uutta jollakin kapistuksella voi tehdä. Tai minkälaisia uusia kapistuksia ylipäätään pitäisi tehdä. Puutteiden nimeäminen ei puolestaan vaadi taitoa juuri lainkaan. Jokainen osaa sanoa ”ei”. Negatiivinen ajattelu voi joissakin tapauksissa johtaa toki hedelmällisiinkin tuloksiin: jokin oikeasti vaarallinen ominaisuus saadaan karsittua ydinreaktorista, tai muksu saadaan nykäistyä jyrkänteen reunalta turvaan. Useimmiten negatiivinen ajattelu menee kuitenkin turhanaikaiseksi päivittelyksi. Surraan sitä, mikä puuttuu, eikä nähdä nenän edessä aukenevaa mahdollisuuksien ihmemaata.

Mitä tulee iPadiin, on aivan liian aikaista sanoa värkistä mitään suuntaan toiseen. Jos apparaatti tarjoaa lukijalle kirjan veroisen käyttöliittymän, on kyseessä ainakin kaltaiselleni lukutoukalle vallankumouksellinen tuote. Jos kyseessä on sen sijaan Applen nerokkaalla markkinointihypellä siivitetty kookas iPhone, on tilanne toinen. Itse jään odottamaan kiinnostuneen varautuneena, kunnes pääsen pohtimaan itse värkki kädessäni, mitä sillä voi oikeasti tehdä.

Loppukevennykseksi hauska video, jossa esitellään huipputeknologiaa, jolle ei ainakaan hetkeen ole näköpiirissä kilpailijaa. Avaa video tästä.

10 inspiroivaa blogia ajattelun ammattilaiselle

Blogosfääri on yksi nykyajan merkittävimpiä informaation ja inspiraation lähteitä. Ajattelun ammattilainen seuraakin aktiivisesti kiinnostavia ja inspiroivia blogeja. Hyvä tapa seurata blogeja on tilata niiden RSS-syöte. Voit tilata Ajattelun ammattilaisen RSS-syötteen tästä.

Seuraavassa esittelen joukon blogeja, jotka käsittelevät esimerkillisesti ajattelua, luovuutta, oppimista ja hyvinvointia. Löydät lisää mielenkiintoisia blogeja viereisestä blogrollista. Lisää kommentteihin omat blogivinkkisi.

1. Zen Habits
zenhabits.net

Time-lehden hiljattain yhdeksi maailman merkittävimmäksi blogiksi valittu Leo Babautan Zen Habits on loistava inspiraation lähde. Babauta käsittelee erilaisia ihmiselämän kysymyksiä oivaltavasti ja viihdyttävästi, sortumatta liialliseen new age -hömppään. Babautan blogi tarjoaa jatkuvasti käyttökelpoisia vinkkejä itsensä kehittämiseen. Babautan blogi onkin syystä yksi maailman seuratuimmista blogeista. Kannattaa myös tutustua Zen Habitsin minimalismia käsittelevään sisarblogiin mnmlist.com.

2. Seth’s Blog
sethgodin.typepad.com

Seth Godinin fantastinen blogi niittaa parilla kappaleella huomioita, joihin moni kirjoittaja, allekirjoittanut mukaan lukien, tärvää helposti sivukaupalla palstatilaa. Godinin huomiot liikkuvat maailman tilaa tarkastelevista nokkeluuksista ihmisenä oloa ruotiviin tarkkasilmäisiin kommentteihin, internetin ihmeellisyyksistä ajankohtaisiin käännekohtiin – ja niiden ennakointiin.

3. Psychcentral
psychcentral.com/blog/

Oivallinen psykologian tutkimusta seuraava blogi, jonka avulla pysyt hyvin kartalla siinä, mitä psykologian kentällä tapahtuu. Psychcentral raportoi ketterästi alalla tapahtuvista uusista tutkimuksista. Uusimman psykologiaa käsittelevän tiedon saakin täältä usein viikkoja ennen valtamediaa.

4. An Emphatic Umph
hilariousbookbinder.blogspot.com

UC Berkeleyssa retoriikkaa opettavan Daniel Coffeenin erinomainen, mutta harvakseltaan päivittyvä blogi. Coffeenin postmodernissa blogissa käsitellään aihealueita laidasta laitaan, mutta aina oivaltavasti ja näkökulmia ja ajatuksia herätellen. Kannattaa myös kurkata Coffeenin fantastinen retoriikan luentosarja iTunesU:sta. Linkki tässä.

5. Philosophy Talk Blog
theblog.philosophytalk.org

John Perryn ja Ken Taylorin loistavan radio-ohjelman blogi, jossa ruoditaan ohjelmassa käsiteltyjä teemoja. Kannattaa myös tutustua itse Perryn ja Taylorin ohjelmaan. Viikoittaisessa lähetyksessä Stanfordin yliopiston superfilosofit käsittelevät filosofian keskusteemoja maailman johtavien filosofivieraiden kanssa keskustellen. Radio-ohjelman lähetykset voi kuunnella täältä podcasteina tai ladata omalle koneelle mp3-tiedostoina.

6. Vehmas Assembly
www.vehmasassembly.com/category/blogi/

Jos Suomesta pitäisi valita Leo Babautan manttelin kantaja, olisi Vehmas Assemblyä pyörittävä Sampsa Kiianmaa vahva kandidaatti. Kiianmaan oivaltava blogi käsittelee hyvinvointiin ja työhön liittyviä kysymyksiä lennokkaasti ja taitavalla otteella. Kiianmaa on myös hiljattain julkaissut hienon e-kirjan ”Työn hyväksikäyttö”, jonka voit ladata Vehmas Assemblyn sivulta.

7. Kukkaisdekadentti Tapiolasta
www.valt.helsinki.fi/blogs/martela/

Filosofitoverini Frank Martelan kirjoittama erinomainen blogi, joka käsittelee yhteiskuntaan ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä filosofisesta näkökulmasta. Frank on nuoren sukupolven filosofiohjus, jonka ajatukset tulevat varmasti vaikuttamaan yhteiskuntamme toimintaan pitkällä tähtäimellä.

8. Gurumarkkinointi
gurumarkkinointi.fi

Jari Parantaisen blogilla ei kenties ole suoranaista yhteyttä filosofiseen ajatteluun, mutta se on ehdottomasti yksi Suomen parhaiten kirjoitettuja blogeja. Gurugurun kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta näkemyksellisiä ja viihdyttäviä, ja ne nostavat esiin markkinoinnin ohella myös keskeisiä huomioita ihmisen toiminnasta ja käyttäytymisestä. Viime aikoina myös Parantaisen kumppani Antti Apunen on rikastanut blogia astetta analyyttisemmalla kynänjäljellään.

9. Ron’s Evernote Tips
evernote.tumblr.com

Tämä blogi on varsinainen ideoiden ja niksien aarreaitta jokaiselle Evernoten käyttäjälle. Viime aikoina Ronin vinkit eivät ole enää olleet aivan niin vallankumouksellisia kuin blogin alkuaikoina, mutta käyttökelpoisia kaikki tyynni. Ja jokaisen Evernoten käyttöön vasta vihkiytyvän kannattaa ehdottomasti kahlata tämä ideoiden aarreaitta alusta loppuun.

10. Stepcase Lifehack
www.lifehack.org

Lifehack-kulttuurin ykkössivusto käsittelee elämänlaatua ja itsensäkehittämistä laidasta laitaan. Koska blogin sisältö liikkuu hyvin laajalla alueella, vaihtelee myös kirjoitusten taso nykyään valitettavan paljon. Kaikki tyynni Stepcase toimii yhä ikkunana moniin tuoreimpiin kehityksiin niin teknologiassa, produktiivisuudessa kuin oppimistekniikoissakin.