Viimeisten 18 kuukauden aikana julkaistut tutkimukset osoittavat aika lailla kiistatta, että oikein käytettynä generatiiviset tekoälyratkaisut mahdollistavat kymmenien prosenttien tuottavuus- ja laatulisän tietotyössä.

Todellisuus ei kuitenkaan ensi silmäyksellä näytä seuraavan tutkimusta. Upworkin hiljattain julkaistussa aineistossa kävi ilmi, että peräti 77% uusia tekoälyratkaisuja työssään kokeilleista koki, että ne päin vastoin vähensivät kokonaistuottavuutta. Kyselyyn vastanneet kertoivat esimerkiksi käyttävänsä enemmän aikaa tekoälyllä tuotetun aineiston arviointiin ja aikaa kuluvan tekoälytyökalujen käytön opetteluun. Vastaajat kertoivat myös, että heiltä odotetaan nyt enemmän työtuloksia kuin aiemmin. 40% vastaajista oli sitä mieltä, että heidän työnantajansa odotukset tekoälyn käytöstä oli ylimitoitettu.

Mistä nyt on siis kysymys?

Todellisuudessa vastaus on yksinkertainen. Huolimatta Piilaakson hypetyksestä ja median luomista väärinkäsityksistä, generatiiviset tekoälyratkaisut eivät ole taikanappeja, jotka tekevät nyt kaikki työt puolestamme. Oikeasti kyse on ajattelutyötä tukevista työkaluista – teknologiasta, jolla voimme tehostaa merkittävästi sitä, mitä jo teemme.

Generatiiviset tekoälyratkaisut eivät sovellu kaikkiin työtehtäviin, vaan niiden käytössä on erityisen tärkeää osata tunnistaa oman toimialan sahalaitainen raja – siis se, mihin generatiivinen tekoäly oikeasti pystyy ja mihin ei. Esimerkiksi ideointiin, sparrailuun ja tiedon tiivistämiseen suuret kielimallit toimivat loistavasti. Sen sijaan tiedon hakuun tai analysointiin niiden toimintavarmuus on ajoittain yllättävän heikko: nykytekoälyjen hallusinaatioprosentin vaihteluväli kun on hämmästyttävä 1.5–90%.

Upworkin tulokset selittääkin ennen kaikkea se, että suurin osa kyselyyn vastanneista ei osaa vielä käyttää tekoälyä oikein. Se ei kuitenkaan vähennä lainkaan esimerkiksi Harvardin ja MIT:n huipputiimien julkaisemia tutkimustuloksia, joiden mukaan tekoälyn käyttö oikein tarjoaa merkittävää kilpailuetua työelämässä.

Upworkin kyselyssä piilee nimittäin myös toinen vakavasti otettava löydös. Ne 23% jotka eivät ole kokeneet tekoälyn käyttöön ottoa ongelmallisena ovat tällä hetkellä merkittävässä etulyöntiasemassa aloillaan. Tämä etumatka on kuitenkin kirittävissä kiinni muutamalla yksinkertaisella toimenpiteellä.

Ensinnäkin, kokeilemalla rohkeasti tekoälyjä omassa työssä.

Toiseksi, arvioimalla tekoälyn erilaisia sovellustapauksia kriittisesti.

Ja kolmanneksi, vertailemalla säännöllisesti kollegoiden kanssa sitä, mikä toimii ja mikä ei.

Vaikka tekoälyratkaisujen kehitys pysähtyisi tänään kuin seinään, jo tarjolle tulleet ratkaisut mahdollistavat jo nyt merkittäviä työn tuottavuutta ja laatua lisääviä ratkaisuja. Lisää keksitään koko ajan, nimenomaan kokeilujen, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tekoälyn tutkimushyödyt seuraavat todellisuudessa vain, jos tekoälyratkaisuja käytetään oikein. Sen selvittämiseen omalla alalla tarvitaan vankkaa toimialaosaamista, rohkeaa kokeilua ja kriittistä ajattelua.

Tekoälyn käytön ytimessä on ihminen, joka osaa kertoa vimpaimelle mitä haluaa ja arvioida onko sen tuottama sisältö oikeasti käyttökelpoista vai ei. Nämä taidot oppii harjoittelemalla – siis ottamalla rohkeasti uudet teknologiat käyttöön omassa työssä.