Filosofi on ajattelun ammattilainen. Siis ihminen, joka saa palkkaa siitä, että ajattelee. Toki filosofin pitää nyt vähän puhua ja toivottavasti kirjoittaakin, mutta itse leipätyö on tuota ajattelemista. Ajattelu ei kuitenkaan ole vain filosofien etuoikeus.
Mutta mitä ajattelu oikeastaan on? Keskusteltuani aika monen ihmisen kanssa aiheesta, minulle on jäänyt paljolti sellainen vaikutelma, että ajattelua pidetään jonkinlaisena eteerisenä ideoiden pyörittämsenä, jonain sellaisena, jota teemme pääasiassa silloin, kun pitää vaivata päätään jollakin. Ajattelu on siis päänvaivaamista, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Tässä on oma järkensä.
Filosofilta kysyttäessä ajattelu saa muuten aikamoista kyytiä. Esimerkiksi Descartes oli sitä mieltä, että ajattelu on ehto olemiselle. Entäs kaikki ne hetket, kun en ajattele? Ei kai kukaan vilku päälle ja pois sen mukaan, miten paljon jaksaa päätään raapia? Descartesilla oli myös omituinen käsitys siitä, että ajattelu on täysin tahdonvaraista toimintaa. Ettäkö voisin ajatella joka hetki tarkalleen sitä, mitä itse haluan? Sepä vasta olisikin jotain. Ja entäs nämä velikullat, jotka ovat sitä mieltä, että oikeastaan aivoni ajattelevat. Hyvä hyvä. Mutta mitäs virkaa minulla sitten on?
Ajatukset tulevat ja menevät aika omia aikojaan. Ajatukset ovat kuin TV-ohjelmia, jotka näkyvät omilla kanavillaan. (Näitä kanavia on muuten yhteensä noin seitsemän.) Me emme pysty ihan kauhean paljon syntyjämme niihin vaikuttamaan. Vai kuinka moni voi väittää pystyvänsä mielensä mukaan kytkemään korvamadon – päähän sitkeästi pesiytyneen musiikkikappaleen – tai muuten häiritsevän ajatuksen pois päältä? Ja kuka voi väittää pystyvänsä käskystä keksimään hyvän idean? Ajattelu on ennemminkin keskittymistä siihen, mitä nyt kulloinkin pään sisällä tapahtuu. Ja eritoten ajattelu on kyky poimia olennainen pään sisällä sinkoilevista tuumista ja ohjata niitä sitten oikeaan suuntaan.
Ajattelua pidetään jossakin määrin älykköjen etuoikeutena. Kaikki kuitenkin ajattelevat. Jotkut vain – anteeksi nyt vain – tekevät sen paremmin kuin toiset. Tällä ei kuitenkaan ole paljoakaan tekemistä syntyperän, geenien tai edes älykkyysosamäärän kanssa. Ajattelu on nimittäin taitolaji.
Ajatukset ovat pieniä ohjelmia, jotka pyörivät oman aikansa – mutta taitavalla kaukosäätimen käytöllä niistä voi koostaa hulppeita rakennelmia. Tässä on kysymys nimenomaan taidosta. Ja kuten mitä tahansa taitoa, myös ajattelun taitoja voi harjoittaa.
Tämä blogi keskittyykin ajattelun jaloon taitoon, ja kysymyksiin siitä, miten tätä taitoa voi harjoittaa, ja erityisesti siihen, miten itse kukin meistä kykenee lopulta harjaantumaan varsinaiseksi ajattelun ammattilaiseksi. Vauhtiin pääsee hyödyntämällä linkkilistaa oikealla, blogimerkintöjä ilmestynee noin viikon–parin välein.
Ajattelun ammattilainen 
Minusta sinänsä hyvässä pohdiskelussasi on ristiriita tai ainakin epäselvyys: et ilmeisesti kannata ajatusta, että ajattelu olisi pään sisäistä toimintaa ('aivoni ajattelevat'), mutta kuitenkin toteat, että ajattelu on keskittymistä pään sisäisiin prosesseihin. Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, eikö ajattelu ole silloin juuri aivojen toimintaa? Vai mitä muuta lause tarkkaan ottaen tarkoittaisi?
Itse ajattelen siten, että ajattelu ei ole sen enempää pään sisäistä toimintaa kuin muukaan toiminta. Aivot ovat tämän prosessin osa, mutta siihen kuuluvat myös kehon muut osat (vrt Wittgenstein: ajattelen käsilläni) ja tietysti myös muut ihmiset,jotka olennaisesti ohjaavat ajatteluani (kuten tämän kommentin kirjaoittamisessa). Emme siis voi tarkkailla 'pään sisäisiä' prosesseja, sillä juuri nämä prosessit ovat ajattelun osatekijä. Sen sijaan voimme olla tietoisia ajattelun lopputuloksista, siitä, minkä muotoilemme kielen avulla. Juuri tästä syystä emme useinkaan voi tietää, mitä tarkkaan ottaen ajattelemme tai miten olemme ajattelun avulla jonkin ongelman ratkaisseet. Voimme suunnata ajattelua, mutta emme määrätä sen etenemistä, kuten aivan oikein toteat.
Koska ajattelu on koko toimintatilanteen (tai sanoisin: eliö-ympäristö -järjestelmän) käsittävä prosessi, se on myös uudelleen organisoitumista eli muuttumista. Tässä mielessä ajattelu on aina konkreettista ja tulee näkyviin toiminnan tuloksissa.
Ajattelu on tosiasiassa vaarallista, minkä ovat hyvin oivaltaneet kaikki totalitaaristen valtioiden johtajat. Ajattelu ei viime kädessä voi koskaan jäädä piiloon, vaan se tulee väistämättä esiin ihmisen käyttäytymisessä. Siten ei ole suinkaan samantekevää mitä ja miten ajattelemme. Tästä syystä myös filosofin työ on erityisen tärkeää!
Tarkoitan "pään sisällä" -ilmaisulla pääasiassa sitä, miten ajattelu yleensä koetaan. Kyseessä ei ole mielenfilosofinen tai psykologinen kannanotto. Pyrin välttämään tässä blogissa akateemista ilmaisua yleistajuisuuden vuoksi. Pääasiassa keskittynen enimmäkseen käytännönläheisyyteen, tarvittaessa teoreettisuuden kustannuksella. Tästä syystä jotkut ilmaisut jäävät vähemmän tarkkarajaisiksi.
Sinänsä olen kyllä huomioistasi pääosin samaa mieltä. Palannen systeemiteoreettisemman ilmaisun pariin tuonnempana, esimerkiksi näiden extended mind -sovellusten parissa.
Minällä on kyllä tehtävä. Se on hyvä nimi maaimasuhteellemme. Helpompi ja kätevämpi lausua ja kirjoittaa.
Olen pitkään miettinyt..,kuinka monta ERI asiaa voi ajatella päällekkäin.Esim.helppoa on mielessä laulaa jotain ja silti ajatella samanaikaisesti jotain muuta.Olen sillointällöin kokeillut myös vielä kolmatta eri ajatusta (siis,kaikki eri asioita,samaan aikaan), mutta se jo onkin vaikeampaa enkä pysty sitä kovin kauaa tekemään.Ehkä tuonkin oppisi jos harjoittelisi…Vesa