Uudet PISA-tulokset julkaistiin ja suomalainen koulu on taas kriisissä. PISA-tulokset ovat laskeneet tasaista tahtia jo vuodesta 2006. Media tarjoilee tuttuun tapaan toinen toistaan tuohduttavampia hömppäotsikoita siitä, kuinka syypää on ennen kaikkea 2016 käyttöön otettu opetussuunnitelma. Sen seurauksena on pilattu maailman paras koulu, jossa nykyään ipanat juoksentelevat avokonttoreissa tabletteja tapittaen.
Hömppäotsikoita tarjoilevien toimittajien ja niitä lietsovien tutkijoiden kannattaisi mennä takaisin koulun penkille. Ensiksikin siksi, että he oppisivat tilastotieteen perusteet. Ja toiseksi siksi, että he näkisivät, miten suomalainen koulu oikeasti toimii.
Median luoma harhakuva itseohjautuvista digiavokonttorikouluista on täyttä huuhaata.
Todellisuudessa suomalaisen koulutuksen opettajajohtoisuus ylittää OECD-keskiarvon – eli ”itseohjautuvuutta” on meillä vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomalaisen koulun digitaalisten opetusmenetelmien käyttöaste on keskimäärin 5%. Uudenlaisia avotilakouluja on arviolta muutaman prosentin luokkaa kaikista koulurakennuksista.
Sama toisin päin: lähes kaikki suomalainen peruskouluopetus on opettajajohtoista luokkahuoneopetusta kynän, paperin ja kirjojen kera. ”Uusien menetelmien” käyttöönotto on ollut niin vähäistä, että ne eivät millään voi selittää nyt saatuja tuloksia. Tietysti vielä vähemmän ne selittävät sitä, mitä tapahtui jo vuosia ennen kuin uudesta opetussuunnitelmasta oli ensimmäistäkään etiäistä.
Sen verran mediahömpästä on totta, että avotilakouluihin liittyy tosiaan keskittymishaasteita, ja tämä pitää huomioida uusia koulurakennuksia suunnitellessa. Samaten on totta, että älylaitteiden rajaton käyttö lisää keskittymisihäiriöitä. Ja on tietysti ilmiselvää, että jos koulussa ei opeteta vaan laitetaan lapset vipeltämään, ei oppimistakaan tapahdu.
Mutta kun mitään näistä asioista ei opetussuunnitelmassa kehoteta edistämään.
OPS2016-dokumentissa ei ole yhtään kohtaa, jossa todettaisiin, että itseohjautuvuus on oppimismenetelmä. Itseohjautuvuus on opetuksen päämäärä, johon pääsemisestä todetaan muun muassa näin: ”Tietojen ja taitojen oppiminen on kumuloituvaa ja se vaatii usein pitkäaikaista ja sinnikästä harjoittelua” (s. 17). Itseohjautuvaksi ei opita, jos ei opeteta.
Missään ei sanota, että älylaitteita pitää käyttää mielin määrin oppitunneilla. Päin vastoin, oppilaita pitää opettaa ja kasvattaa digitaitajiksi: ”Koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita” (s. 101).
Mistä on sitten syntynyt laajalle levinnyt käsitys itseohjautuvasta digivipellyspedagogiikasta? Ensi sijassa tietysti median lietsomasta paniikista. Mutta toiseksi myös siitä, että nuorten keskittymisongelmat ovat tosiaan yleistyneet – tosin nekin jo kauan ennen uuden opetussuunnitelman käyttöön ottoa.
Todelliset pääsyyt PISA-tulosten laskuun ovat luultavasti radikaali opiskelumotivaation puute sekä lukuharrastuksen romahtaminen. Näiden taustalla ovat älykännyköiden ja sosiaalisen median yleistyminen, kännyköiden viihdekäyttö kouluissa sekä yhteiskunnan eriarvoistuminen, jolloin perhetausta vinouttaa entisestään sitä, ketkä pärjäävät ja ketkä eivät. Kun taskussa on loputonta viriketulvaa tarjoileva dopamiinitutti, on vaikea keskittyä tunnin monologiin tai puisevaan oppikirjaan. Kotoa saadulla tuella – tai vaikkapa esimerkillä lukuharrastuksesta – on puolestaan mittava vaikutus opinnoissa pärjäämiseen.
Kumpi on todennäköisempää: vuodesta 2006 alkanut lasku oppimistuloksissa johtuu vuonna 2016 lanseeratuista menetelmistä, joiden nykyinen käyttöaste on n. 5% – vai että syynä on vuonna 2007 alkanut älykännyköiden ja sosiaalisen median esiinmarssi, joiden synnyttämän loputtoman viriketulvan kanssa perinteiset oppimismenetelmät eivät enää kykene kilpailemaan?
Hyvä ratkaisu olisi ensi alkuun kieltää kännykät kouluissa ja ottaa ihan oikeasti käyttöön tutkitusti oppimismotivaatiota lisääviä opetusmenetelmiä, esimerkiksi oppimispelejä, osallistavaa digipedagogiikkaa ja erilaisia Montessori-pedagogiikkaan perustuvia menetelmiä. Etenkin nyt, kun elämme ehkä ihmiskunnan historian merkittävintä teknologiamurrosta, kyky kriittiseen ajatteluun ja jatkuvaan oppimiseen ovat tärkeämpiä kuin koskaan aikaisemmin.
Tai sitten voidaan hömppäotsikoiden kannustamana pikakelata koulu takaisin 1980-luvulle. Siinä voidaan sitten 2030-luvulla ihmetellä, miksi Suomesta tuli kehitysmaa.
Ajattelun ammattilainen 
Onhan keskustelu tosiaan ollut kevyttä, irtopisteiden keräilyä tai helppojen ratkaisujen tarjoamista poliitikkojen taholta. Eikä mediakaan ole juuri syväanalyysejä tarjonnut.
Yllättävän harva uskaltaa ongelmiin liittyen tarjota ratkaisuksi esim. sitä että kodin pitäisi ottaa vastuuta lasten älylaitteiden käytöstä, valtakunnallista ryhtikampanjaa digiärsykkeitä vastaan jne. Ratkaisut ovat lähinnä lisää rahaa kouluille ja tiukempi kuri kouluun, mutta jos ongelmat syntyvät suurimmaksi osaksi koulun ulkopuolella, onko oikea ratkaisu vain yrittää hoitaa oireita?
Toki vastuuta on myös kodeilla, mutta valitettava tosiseikka on, että yhteiskunnan vaikutusmahdollisuudet vanhempien käyttäytymiseen ovat useampaa kertaluokkaa vähäisemmät kuin koulussa toimimiseen.
Koulu on tasa-arvon avaintekijä, koska käytännössä jokainen lapsi kulkee kuitenkin sen läpi elämässään, ja siksi meidän pitäisi ponnistella sen eteen, että koulu tarjoaisi parhaat mahdolliset lähtökohdat kaikille.
Valitettava tosiseikka on myös se, että näistä älykännyköistä ja niiden kieltämisestä on tullut tosiaan kevyttä irtopisteiden keräilyä tai helppojen ratkaisujen tarjoamista niin poliitikkojen kuin muidenkin taholta.
On ihan selvää, että näitä omia kännyköitä ei tarvitse pitää tunnilla ja näin on ollut omien lasteni kohdalla peruskoulussa aina, ne ovat laukussa tai parkissa tuntien ajan. Se rauhoittaa tunteja,mutta ei tuo mitään maagista ratkaisua mihinkään muuten. Se kategorinen kieltäminenkään kouluista ei siis tule tuomaan oikeastaan tuohon mitään hyvää lisää.
Ja kun totesit tuossa, että OPS 2016 ei tähän ole voinut juuri vaikuttaa, se on totta. Mutta aivan vastaavasti myös siihen ajankohtaan, kun lasku on alkanut ei ole kyllä voinut vielä älykännykätkään käytännössä vaikuttaa mitenkään, jos PISA:lla mitataan. Ne tosiaan alkoivat levitä siinä 2007 jälkeen eli samoihin aikoihin, kun PISA-tulokset alkoivat laskea. Kun PISA mittaa 15-vuotiaan osaamista, mitä on kertynyt koko koulu-uran ajalta niin eihän ne älykännykät siinä ole ehtineet vaikuttaa käytännössä mitenkään sen tulosten laskun alkamiseen. Sen laskun olisi yksinkertaisesti pitänyt alkaa myöhemmmin, jos se vain älykännyköistä johtuisi.
Mutta ongelmana on tosiaan se, että tuo kielletään älykännykät on se helppo ”ratkaisu”, joka ei nyt tosiasiassa tule ratkaisemaan lopulta ongelmaa.
Jep, olen pitkälti samaa mieltä.
Mutkikkaampi selitys, joka ei valitettavasti mahtunut blogitekstiin on, että yleisestikin erilaisten omiin kiinnostuksiin räätälöityjen virikkeiden määrä on kasvanut tasaisesti jo 1990-luvun lopulta, älykännykät ovat vain lopulta eskaloineet tilanteen uudelle tasolle. Jos minun nuoruudessani virikkeinä oli lähinnä Commodore 64 -peli, jota jaksoi pelata vartin kerrallaan ja torstai-iltana televisiosta tuleva MacGyver-jakso, niin kyllä siinä alkoivat nopeasti kirjat ja jalkapallokentät kiinnostaa.
Näissä laskevissa PISA-tuloksissa testatuilla nuorilla on puolestaan tarjolla aivan valtava määrä viihdettä, joka voidaan vielä nykyään kohdentaa eri algoritmeilla juuri niin, että ne koukuttavat maksimaalisesti. Vanhemmat saavat ponnistella ihan eri kertaluokassa saadakseen mukulat lukemaan tai liikkeelle.
Sitten on myös huomattava 1990-luvun laman vaikutukset ja sen seurauksena syntynyt eriarvoistuminen, jonka takia kotoa saatavalla tuella on viime vuosikymmeninä ollut entistä suurempi merkitys.
PISA-kohortti 2006 aloitti koulunsa 1997 eli siinä välissä jonkinlainen tasapaino on ollut vielä olemassa, mutta jo vuoden 2009 aineistossa (2000 aloittaneet) näkyy notkahdus joka kasvaa siitä sitten nykyiseksi syöksyksi. Ainakin internet-ratkaisuilla ja lamalla lienee ollut jonkinlainen vaikutus.
Toki täytyy vielä lopuksi todeta, että kaikki tällaiset selitysyritykset ovat lopulta aika spekulatiivisia ja niin kuin taannoisessa mainiossa Suomen Kuvalehden kolumnissa sanottiin, ei kukaan oikeasti tiedä mistä syöksy viime kädessä johtuu. Syitä on luultavasti monia.
Sen takia keskustelu pitääkin mielestäni kääntää siihen, miten tilanne saadaan paremmaksi ja tässä nähdäkseni oppimismotivaatio on aivan keskeisessä roolissa.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! On todella ikävää, että media nostaa ihan vääriä syitä ja virheellistä tietoa.
Olen opettajien kuullut kertovan että oppilailta puuttuu motivaatio. Ei ymmärretä miksi pitää opiskella! Se jos mikä on huolestuttavaa.
Saman olen huomannut itse. Syitä lienee monia, joista yksi varmasti tuo jokaisen taskusta löytyvä ”dopamiinituutti”.
Kiinnittäisin vielä enemmän huomiota siihen, miten koulutuksesta kotona ja laajemmin yhteiskunnassa puhutaan sekä siihen mitä lapset ja nuoret kojevat koulutuksen ja oppimiseen näkemänsä vaivan avulla saavuttaa.
Koulutuksesta ja sivistyksestä on viime vuosina puhuttu monesti väheksyen ja jopa halveksuvasti naureskellen. Samaan aikaan ammattikoulupuolern ei ole panostettu, vaan on mielestäni viestitty, ettei sen niin väliä, miten peruskoulussa menee, kun sijoitetaan ne sitten säilöön amiksiin. Näin kärjistäen.
Koulun perustehtävä on minun nähdäkseni ohjata oppilaita hankkimaan valmiuksia, joita he tulevat tarvitsemaan tulevan elämänsä haasteissa. Elämän kompleksisuus tekee tästä valmistumisesta haastavaa, sillä tulevaa ei kukaan meistä varmuudella pysty määrittämään. Sen vuoksi ajassa elämisen taito on tärkeä. Tässä ajassa digitaalisuus ja sen laitteisto on läsnä ja sen kanssa tulisi oppia elämään. Absolutismi ei ole hallintaa, sanotaan alkoholin käytöstä ja samaa vertausta voisimme käyttää myös digilaitteista puhuttaessa. Täyskielto ei ole paras ratkaisu, hallittu hallinta on. Hallinnan opastuksessa tarvitsemme koulun ja kodin yhteiseen rintamaan ja me aikuiset voisimme näyttää esimerkkiä maltillisesta ja hallitusta digilaitteiden käytöstä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä…
Olen pitkälti samaa mieltä. PISA on ylipäätään aika kehno mittari nykyaikana tarvittaville taidoille, tulevaisuudesta puhumattakaan. Tämähän oli yksi uuden OPS:in perusajatuskin, että kouluissa siirryttäisiin perinteisestä tiedollisesta osaamisesta osin myös nykyaikana alati tärkeämpiin pehmeämpiin taitoihin. Etenkin monilukutaidolle ja mediakriittisyydelle olisi tarvetta ihan aikuisillakin…
Mitä tulee kännykkäkieltoon, se on kuitenkin luultavasti ainoa tehokas tapa vapauttaa ajattelun kaistaa ainakin peruskouluopintoihin. Aikuisenkin on vaikeaa kontrolloida reaktioitaan älykännykän ärsyketulvaan ja lapselle se on usein mahdotonta. Kun vekotin surahtaa taskussa, tuloksena on yleensä joko välitön reaktio ärsykkeeseen – tai sitten tietoinen kamppailu sitä vastaan, jolloin keskittyminen on siinä eikä opetuksessa.
Siksi nähdäkseni tehokkain nopea ratkaisu olisi pitää kännykät poissa luokkahuoneista silloin kun ne eivät ole opetuskäytössä.
Hyvä kirjoitus, mutta siihen suhtaudun kriittisesti, että koulun pitäisi lähteä oppimispeleillä ja digipedagiikoilla kilpailemaan somen dopamiiniautomaattien kanssa. Ei kouluruokaakaan korvata pizzoilla ja hampurilaisilla, vaikka ne paremmin maistuisivatkin.
Tylsyyden sieto ja puisevat oppikirjat ovat olennaisia pitkäjänteisyyden ja ”oppimaan oppimisen” harjoittelussa – eivätkä Pisa-huipun oppikirjat edes olleet tylsiä. Olen suunnilleen ikäluokkaa, jonka aikana Pisa-tulokset piikkasivat, ja luin kirjoja usein etukäteen, kun sisältö oli niin kiinnostavaa.
1980-luvulle ei tarvitse palata, mutta miten olisi vuosi 2006? Ainakin valikoiduilta osin.
Kaikki aktiviteetit, jotka kehittävät lukutaitoja ja keskittymiskykyä ovat tärkeitä, mutta:
– Digipedagogiikan tehokkuudesta oppimisessa on paljon tutkimuksellista näyttöä sekä Suomessa että maailmalla. Kyse ei ole viriketulvan kanssa kilpailemisesta, vaan niiden työkalujen hyödyntämisestä jotka tutkitusti auttavat oppimaan parhaiten. (mm. https://link.springer.com/referenceworkentry/10.1007/978-3-319-17727-4_109-2)
– Digiosaamista tarvitaan sekä arjessa pärjäämiseen että työelämässä. Arjen ja työelämän taitoja tulee opettaa koulussa, jotta yhteiskunnan jäsenet olisivat tasa-arvoisessa asemassa.
– Nuoriso käyttää paljon laitteita, mutta todellinen digiosaaminen on hyvin kapea-alaista. Vähävaraisten perheiden lapsille koulu voi olla ainoa paikka, jossa digitaitojen oppimiseen on tarjolla kunnon välineet, ohjelmistot sekä asiantuntevaa ohjausta.
– Oppimisen tavat monipuolistuvat, haluttiinpa sitä tai ei. Jo nyt työelämässä ei pärjää ellei osaa oppia asioita muillakin tavoin, kuin pelkästään kirjoja lukemalla.
Miten virolaiset sitten pärjää entiseen malliin ilman näitä uudistuksia?
Virossa on käytössä hyvin edistyksellisiä oppimismenetelmiä ja esimerkiksi digitaalisten menetelmien käyttö on ihan eri tasolla kuin meillä: https://e-estonia.com/solutions/education_and_research/education_system/
Virohan on ollut yhteiskunnallisten digiratkaisujen edelläkävijä Euroopassa jo toista kymmentä vuotta.
Opiskelumotivaation romahtaminenhan ei mitenkään voi olla minkään OPS:in syytä eihän?
Integraatioiden ongelmat johtuvat niin ikään älylaitteista, samoin kuin kasvisruokapäivien ongelmat?
Henrik kahdeksattakaan ei voida pitää syyllisenä Becketin murhaan 🙄
Eivät opetussisällöt yksin syyllisiä ole – tietenkään – mutta niiden paisuminen, ja fragmentoituminen ovat rikkana rokassa. Erityisesti pojiksi identifioituvien kiinnostuksen (vielä jäljellä olevat) kohteet opetussisällössä, on usein toteutettu niin heikosti, että motivoitunut oppilas turhautuu ja valmiiksi heikosta motivaatiosta kärsivä passivoituu entisestään…
Varmasti se on myös OPS:in syytä – mutta vuonna 2016 käyttöön otetun OPS:in syytä se ei voi olla millään, huomioiden, että syöksy on alkanut jo kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 2006.
Ja kyllä, inkluusiossa on paikoin monenlaisia ongelmia – niin kuin on avotiloissa ja digilaitteidenkin käytössä – mutta mittakaava on ihan eri kertaluokkaa kuin perinteisten opetusmenetelmien haasteilla.
Jaa, eli muissa maissa ei lapsilla ole älykännyköitä häiritsemässä opetusta?
PISA-tulokset ovat laskeneet tasaisesti kaikissa OECD-maissa älykännyköiden yleistymisen jälkeen: https://images.app.goo.gl/q2hHfofHndExSadw6
Suomessa on kuitenkin omaksuttu heikosti uusia opetusmenetelmiä, etenkin digipedagogiikkaa toisin kuin vaikkapa Virossa tai Singaporessa, jotka pitävät yhä kärkisijoja mittauksissa.
Siitä voi päätellä varmaankin jotain.