Olin aikoinaan Salt Lake Cityssa paneelissa opetusteknologian arvostetuimpiin kuuluvassa ASU/GSV-konferenssissa. Konferenssin pääpuhujia ovat olleet muun muassa Microsoftin perustaja Bill Gates ja ex-presidentti George W. Bush.

Yksi paneelikeskustelijoista oli kiinalaissyntyinen, Wall Streetillä miljoonaomaisuuden luonut pankkiiri. Keskustelimme erilaisten koulutusjärjestelmien vaikutuksesta menestykseen. Pankkiiri kertoi, että hän oli kotoisin pienestä kiinalaiskylästä. Siellä hän oli lapsesta saakka oppinut paiskimaan ahkerasti töitä ja näkemään vaivaa menestyksensä eteen. Kiinalaista koulutusjärjestelmää määrittävät eräänlaisena osaamisen porttina toimivat Zhongkao- ja Gaokao-kokeet. Nämä kokeet määräävät, pääseekö oppilas jatkamaan opintojaan. Jos kokeesta pääsee läpi, pääsee eteenpäin. Jos ei pääse, putoaa kärryiltä ja täytyy etsiä töitä. Paneelimme pankkiiri oli läpäissyt kokeet ryhmänsä parhaimpana, hankkinut tutkinnon Harvardin yliopistosta jälleen luokkansa parhaana ja oli nyt arvokonferenssissa esittelemässä menestyksensä salaisuutta. ”Olen susi”, pankkiiri sanoi. ”Minä tiedän mitä haluan ja otan sen, ja sillä siisti.”

Totesin tähän, että meidän suomalainen systeemimme on vähän erilainen. Meillä koulutuksen tarkoituksena ei ole eritellä jyviä akanoista vaan antaa kaikille suomalaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet pärjätä elämässä. Suomalainen koulu ei ehkä tuota nobelisteja tai Wall Street -pankkiireja samassa määrin kuin amerikkalainen tai kiinalainen. Mutta se ei myöskään sysää miljoonia koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Toki meidänkin koulutusjärjestelmässämme on haasteita ja puutteita – mutta se on kuitenkin mahdollistanut sen, että maamme, joka väkiluvultaan vastaa yhtä kiinalaisen suurkaupungin lähiötä, pärjää globaalissa kilpailussa erinomaisesti. Sanoin lopulta: ”Suomessa me emme osaa kouluttaa susia. Me olemme ennemminkin vähän niin kuin pikkupossuja. Osaamme tehdä yhdessä kaikenlaista, meillä on pääsääntöisesti ihan hyvä olla ja aika ajoin onnistumme isommissakin haasteissa.”

Susi kuvaa vahvuutta. Siis kykyä tyrmätä haasteet ja muutokset alkuunsa. Pikkupossut ovat puolestaan jatkuvasti sinne tänne vipeltäviä söpöjä otuksia, jotka yhdessä kykenevät mukautumaan monenkinlaisiin muutoksiin – vaikka yksin eivät pärjäisikään. Hyvä esimerkki suomalaisesta pikkupossukulttuurista on yhteiskuntamme maailman parhaimpiin arvioitu kyky mukautua koronapandemiaan. Meillä on juuri sopiva yhdistelmä pientä pikkumyymäistä ilkikurisuutta ja muumihenkistä luotettavuutta, minkä ansiosta esimerkiksi koronasulut ja rokotusketjut toimivat pääsääntöisesti erinomaisesti.

Perinteisesti on ajateltu, että erilaiset oliot – ihmiset, organisaatiot, yhteiskunnat – ovat joko heikkoja tai vahvoja. 

Kaikki pärjäävät, kun tilanne on hallinnassa, mutta kun kriisi iskee, heikot sortuvat ja vahvat porskuttavat. Tätä mielikuvaa pönkittävät lukemattomat sankaritarinat, joissa usein kirjaimellisesti vahvat superyksilöt kannattelevat kriisiin ajautunutta ihmisjoukkoa, sekä historialliset narratiivit suurmiehistä, jotka luotsaavat muuten niin heikkoa yhteiskuntaa läpi sotien ja epidemioiden. Heikot tarvitsevat siis vahvan sankarin tai johtajan rinnalleen pärjätäkseen.

Tämä kahtiajako on kuitenkin valheellinen. Tosiasiassa on neljä erilaista tapaa orientoitua muutokseen, ja niistä kaksi on erityisen tehokkaita.

Jos korostetaan heikkoutta ja vahvuutta, ajatellaan, että tavat reagoida haasteisiin ovat staattisia. Sekä heikko että vahva etenevät samaa rataa, vaikka maailma muuttuisikin. Heikko on kuitenkin passiivinen siinä missä vahva on aktiivinen. Heikko särkyy, vahva pärjää. Paitsi kunnes ei pärjääkään. Klassikkotarinat ovat täynnä kertomuksia sellaisistakin vahvoista sankareista, jotka lopulta sortuvat kohdatessaan ylitsepääsemättömän haasteen, kuten Akilles ja Simson. Jopa Teräsmies kohtasi lopulta voittajansa. Etenkin nykyisessä alati muuttuvassa maailmassa vahvoina näyttäytyvät johtajat ja julkkikset saattavat todellisuudessa käydä päivittäisiä kamppailuja itsensä kanssa, ja joidenkin kohdalla ne kostautuvat. Esimerkkejä tästä ovat traagisen elämän eläneet musiikkitaivaan tähdet Amy Winehouse, Prince ja Michael Jackson sekä kirjallisuuden jättiläiset Sylvia Plath, Jack Kerouac ja Raymond Carver. Edes oman alansa ykköseksi nouseminen ei siis aina riitä.

Muutoksessa pärjää nähdäkseni parhaiten omaksumalla dynaamisen muutosstrategian. Kyse on siis täysin erilaisesta tavasta suhtautua muutokseen kuin jos pyritään vain vahvistamaan omaa yhteiskunnallista asemaa, varallisuutta, uraa tai muita kilkkeitä, mitä meille markkinoidaan onnistumisen kriteerinä. Dynaamisia muutosstrategioita on nähdäkseni kaksi, ja ne jakautuvat hieman samanlaiselle aktiivinen–passiivinen-akselille kuin heikkous ja vahvuus – sillä erotuksella, että siinä missä passiivinen staattinen muutosstrategia on tuhoisa heti kun muutos iskee, dynaaminen passiivinen muutosstrategia taas auttaa selviämään haasteista.

Muutosstrategiat voivat olla dynaamisia tai staattisia ja aktiivisia tai passiivisia.

Dynaamiset muutosstrategiat ovat resilienssi eli muutosjoustavuus ja antifragiliteetti eli muutoksesta hyötyminen. Resilienssi tarkoittaa joukkoa asenteita, tekniikoita ja menetelmiä, joiden avulla on mahdollista mukautua muutostilanteisiin tehokkaasti ja taiten. Antifragiliteetti tarkoittaa puolestaan asenteita, tekniikoita, prosesseja ja rakenteita, joiden avulla muutostilanteista on myös mahdollista hyötyä. Resilientti on kuin paju, joka taipuu tuulessa – se ei katkea, vaikka iskisi millainen myräkkä, ja myrskyn jälkeen se palaa ennalleen. Antifragiili on puolestaan kuin lihas, joka joutuu jatkuvan haasteen eteen esimerkiksi voimaharjoittelussa. Se mukautuu haasteeseen, mutta sen sijaan että se palautuisi ennalleen, sen uusi tila on vahvempi kuin aiempi.

Sekä muutosjoustavuus että muutoksen hyödyntäminen auttavat pärjäämään muutoksessa. Molemmat ohjaavat myös ajattelemaan muutosta jos nyt ei ihan aina mahdollisuutena niin ainakin jonakin sellaisena, jota ei tarvitse pelätä. Jatkuvan tulevaisuudesta huolehtimisen sijaan voit keskittyä elämään nykyhetkeä täydemmin ja pystyt kehittymään myös tilanteissa, jotka haastavat sinua ennennäkemättömällä tavalla. Siksi sekä muutosjoustavuuden että muutoskestävyyden tekniikoita kannattaa opetella ja harjoitella, jotta pystyt luomaan vankan ja dynaamisen perustan, jonka turvin kohtaat tulevat muutokset ja mustat joutsenet luottavaisin mielin.