Vuonna 1902 saksalainen fysiikan jatko-opiskelija yritti saada akateemista työtä. Kun hänen yliopistoille lähettämänsä hakemukset tyrmättiin yksi toisensa jälkeen, hän pyrki yläasteen opettajaksi. Tässäkään ei tärpännyt, johtuen erityisesti hänen huonoista suosituksistaan. Opintomenestys kun ei ollut kärkiluokkaa, eikä kaveri oikein tullut toimeen professorienkaan kanssa.

Lopulta opiskelijan tuttava sai järjestettyä hänelle suojatyöpaikan sveitsiläisestä patenttitoimistosta. Patenttitoimistossa puuhastellessaan hän kirjoitti lukuisia fysiikkaa koskevia papereita. Paperit olivat hyvin keskinkertaisia, ja joissain oli jopa virheitä. Nuorukaista ajoi kuitenkin eteen päin palava rakkaus fysiikkaa kohtaan.

Vuonna 1905 saksalaisnuorukainen julkaisi viisi artikkelia.

Ensimmäinen paperi hyväksyttiin hänen väitöstyönään.

Toinen ansaitsi hänelle fysiikan Nobelin palkinnon.

Kolmas paperi mullisti käsityksemme maailmankaikkeuden rakenteesta. Se esitteli erityisen suhteellisuusteorian.

Alkuasetelma ei määrää lopputulosta.

PS. Katso täältä aiheeseen liittyvä inspiraatiovideo, jossa kerrotaan lisää samanlaisia tarinoita.