Lähes koko 1900-luvun vallitsi käsitys siitä, että aivot toimivat kuin kone. Jokaiselle toiminnolle – näkö, kuulo, kieli ja niin edelleen – katsottiin olevan omat erityisalueensa. Samaten aivoja pidettiin pitkälti muuttumattomina. Uusia aivosoluja ei synny, ja ominaisuudet kuten älykkyys tai vaikkapa musikaalisuus määräytyvät pitkälti geneettisesti.
Aivot eivät kuitenkaan toimi kuin kone.
1990-luvun alussa yleistynyt aivojen funktionaalinen magneettikuvaus avasi aivan uudenlaisen tavan tarkastella aivotoimintaa. Nyt voitiin ensimmäistä kertaa nähdä lähes reaaliaikaisesti muutoksia aivotoiminnassa. Toki kysymys siitä, miten esimerkiksi fMRI-koneen mahdollistama aivojen verenkierron kuvantaminen liittyy tarkkaan ottaen aivotoimintaan on yhä auki. Kaikki tyynni, fMRI mahdollisti huomattavasti aiempia menetelmiä monipuolisemman aivokuvantamisen.
1900-luvun loppua kohden alkoi myös kertyä tutkimustuloksia, jotka asettivat olettamuksen aivojen muuttumattomuudesta kyseenalaiseen valoon. Jo 1949 Donald Hebb oli esittänyt olettaman siitä, että kun ihminen oppii, hänen aivoissaan pitäisi tapahtua fyysisiä muutoksia. 1970-luvulla Eric Kandel osoitti, että näin on. Kandelin Nobel-palkituissa tutkimuksissa kävi ilmi, että ihmisen oppiessa aivoihin syntyy uusia synapseja, eli hermosolujen välisiä kytköksiä.
Viime aikoina aivotutkimuksessa onkin noussut kovaan huutoon aivojen muovaantuvuus, eli neuroplastisuus. Vaikka aivoista voidaankin osoittaa erikoistuneita alueita, eivät nämä alueet ole tarkalleen määriteltyjä. Kuten neuroplastisuutta tutkinut psykiatri Norman Doidge kertoo, on jopa tapauksia, joissa ihminen on syntynyt täysin vailla toista aivopuoliskoaan – ja kyennyt silti kehittymään enimmäkseen normaalisti toimivaksi ihmiseksi.
Aivot kehittyvät harjaantumisen kautta. Niiden hermostokytkösten luonne, jotka ovat aivotoimintasi keskiössä, määräytyy sen perusteella, mitä teet, mitä luet, mitä katsot ja mitä kuuntelet. Aivot eivät suinkaan ole kone, jonka toiminta on määräytynyt syntymästä asti. Aivot ovat kuin puutarha, jonka kukoistus riippuu siitä, miten sitä hoidetaan.
Ajattelun ammattilainen 
1982: ”And, based on seven studies including individuals ranging in age from 14 to 60, concludes that only about one-third of the population actually attains Piaget’s level of formal operations.” <= http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1949-8594.1982.tb10066.x/abstract
Hiukan samasta aiheesta kirjoitin toissavuonna:
”Pitkään aivoja on verrattu mikroprosessoriin, mutta tekoälytutkimuksen epäonnistuttua lunastamaan lupaukset 90-luvulla, eli jäljittelemään ja replikoimaan aivot ja mieli, tästä ”aivot on tietokone” -käsityksestä on jouduttu luopumaan. Olemme päässeet muistin säiliö -ajattelusta, josta asioita otetaan esiin ulkoisen tai sisäisen käskyn johdosta, keto -ajatteluun, jossa muistiin palauttaminen on samalla uudelleen luomista ja lujittamista eli koko ajan elämää, muutosta ja kuhinaa sisältävä kesäinen avara niitty[13]. On ymmärretty, että aivoissa ei varsinaisesti ole olemassa erillistä laskentayksikköä, vaan se on kokonaisuudessaan monimutkainen hierarkkinen muistijärjestelmä[14]. Jos ollaan vielä tarkempia, ei pitäisi puhua muistijärjestelmästä, koska aivot eivät selvästikään tallenna mitään erityisen tarkasti kuten videokamera, vaan sumeanlogiikan lailla ekonomisesti mahdollisimman vähän tietoa (poikkeuksena savantit[15]). Mutta kuitenkin juuri tarpeeksi, jotta se pystyy tunnistamaan seuraavalla kerralla sisään tulevan syötteen. Jos aivot eivät tunnista kohdetta, tallennetaan hiukan enemmän tietoa ja katsotaan seuraavalla kerralla uudelleen kuinka tunnistus onnistuu. Sivumennen sanoen tämä tiedon määrän redusointi muistuttaa luonnon eetterin ja akaashan eroa, jossa edelliseen tallentuu kaikki ns. hyvä ja paha, kun taas jälkimmäiseen tallentuu vain hyvä ja olennainen.” – http://www.ruusuristi.net/blog/ruusu-ristin-julkaisut/artikkeleita/mestarin-muisti-valaiskoon-mieleni-2
”Aivot ovat puutarha, jonka kukoistus riippuu siitä, miten sitä hoidetaan”. Se on justiinsa näin. Jung kirjoitti aikoinaan, että jokainen ihminen on tammenterho, joka kasvaa täydelliseksi puuksi, jos sitä hoidetaan oikein.
Mielestäni Carl Jungin ajatukset ovat ajankohtaisempia kuin kohtaan. Kulttuurimme ongelma on tiedostamattoman mielen osa kieltäminen. Vaikka meillä on luonnontieteellistä tietoa koko ajan lisää ja lisää, ihminen länsimaisessa kulttuurissa voi huonosti. Epäilen sen johtuvan siitä, että ihmisen mielikuvitusta alilarvostetaan. Terve sielu tarvitsee sekä tietoa että mielikuvitusta tasapainoisesti.
Katisar2,
Jung on tosiaan nousemassa ajankohtaiseksi sekä tiedostamattoman mielen että sen yhteisöllisten ominaisuuksien kautta. Kumpainenkin kysymys kun on noussut viime vuosien neurotieteen ja kognitiivisen psykologian keskuudessa uudella tavalla mielenkiintoiseksi kysymykseksi. Tässä mielessä Jung oli siis aikaansa edellä, vaikka hänen teorioihinsa liittyykin toki myös joitakin nykytieteen valossa kestämättömiä oletuksia.
Päivitysilmoitus: 10 lyhyttä ajatusta | Ajattelun ammattilainen