Minkälainen maailma olisi, jos käyttäisimme valittamiseen käytetyn ajan todellisten ongelmien ratkaisemiseen ja toisten auttamiseen?
Minkälainen maailma olisi, jos jokainen ihminen olisi aina rehellinen? Aina rohkea?
Minkälainen maailma olisi, jos jokainen auttaisi aina mummon tien yli, neuvoisi eksyneelle tien?
Kyse ei ole paljosta.
Ongelman ratkaiseminen vaatii vain vähän enemmän kuin siitä valittaminen.
Rehellisyys vaatii vain vähän enemmän kuin valkoinen valhe.
Rohkeus vaatii vain vähän enemmän kuin hiljainen vetäytyminen taka-alalle.
Pieni apu vaatii vain vähän enemmän kuin auttamatta jättäminen.
Se vaatii vain vähän. Mutta se mitä se antaa —
Niin: millainen maailma olisi, jos tekisimme vain ihan vähän enemmän?
Ajattelun ammattilainen 
Juurikin näin!
❤
Kun nyt muistelen sitä koetta, missä testattiin auttaako jotku papit useammin apuatarvitsevaa kuin muut niin todettiin, että ainoa kriteeri auttamaan jäämiselle vaikutti olevan se kuinka kiire ihmisellä on. Ei tausta tai muu. Niinpä voi pohtia, että onko yhteiskunta nyt järjestynyt nin, että meillä on aikaa pysähtyä auttamaan toisiamme.