Elämme maailmassa, jota on yhä vaikeampi ennustaa. Määritellysti ennustamattomia mutta valtavan vaikuttavia tapahtumia – mustia joutsenia – tapahtuu yhä useammin. Samalla mustat joutsenet myös luovat kiihtyvän muutoskierteen. Muutos yhdellä alalla – vaikkapa tekoälyn kehityksessä – voi sekoittaa kokonaisen toimialan ihan toisaalla – esimerkiksi visuaalisen mainossuunnittelun.

Miten siis toimia maailmassa, jossa ennustaminen ei ole enää usein mahdollista?

Ensimmäinen johtopäätös on, että etenkin suuryrityksissä suosittu skenaariotyö on yhä useammin hyödytöntä, joskus jopa vaarallista. Jos omaan toimialaan kohdistuu musta joutsen, ei sitä löydy varmasti yhdestäkään ennakkoskenaariosta. Sen sijaan skenaarioilla voi myös olla lannistava vaikutus. Usein skenaariot laaditaan optimistisesti, neutraalisti ja pessimistisesti. Nyt kun yhteiskunnallinen keskustelu on lähinnä mollivoittoista, iso osa työntekijöistä saattaa kiinnittää huomion pessimistiseen skenaarioon, jolloin siitä voi jopa tulla itseään toteuttava profetia.

Negatiivisen tulevaisuuskuvan sijaan tarvitaankin toiveikkuutta. Yksi tapa lisätä toivoa tulevasta on käyttää aikaa sen pohtimiseen, mikä voisi olla paras mahdollinen tulos toiminnallemme vaikkapa viiden vuoden päästä – huomioiden samalla kaikki inhorealistiset haasteet, jotka juuri nyt tunnistamme. Miten voidaan laatia realistinen mutta myös aidosti innostava toivekuva siitä, mitä tekemisestämme voi parhaassa tapauksessa seurata? Kun katse on positiivisessa päämäärässä, monet esteet voivat jopa jäädä sivuun ja muutokset kääntyä mahdollisuuksiksi.

Muutosta voi myös hyödyntää vahvistamalla omaa ja organisaation antifragiliteettia. Antifragiliteetti tarkoittaa sitä, että kun maailmassa tapahtuu muutos, et pelkästään selviä siitä – vaan peräti hyödyt siitä.

Mustien joutsenten kanssa ei siis tule painia. Niiden kanssa kannattaa tanssia.

Teoriat ja skenaariot toimivat hyvin kun maailma on stabiili – mutta yhä useammin se ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede ja teoriat tulisi heittää roskiin ja jokaisen ”tehdä oma tutkimuksensa”. Sen sijaan teorioita kannattaa hyödyntää dynaamisesti. Hyvin laaditut teoriat pitävät normaalisti aivan hyvin paikkansa – paitsi kunnes eivät pidä. Tutustu siis syvällisesti oman alasi keskeisimpiin teorioihin ja seuraa niitä niin pitkään kun ne toimivat – mutta säilytä valmius myös muuttaa suuntaa, jos maailman tapahtumat osuvatkin teoreettisen ennusteen ulkopuolelle.

Antifragiliteetin yksi keskeinen tekijä on vaihtoehtoisuus. Jos toimivia reittejä on vain yksi ja se menee tukkoon, toiminta loppuu siihen. Yksi erinomainen keino lisätä vaihtoehtoisuutta on jatkuva oppiminen. Laajenna osaamistasi nykyisen toimialasi ulkopuolelle opiskelemalla laajasti uusia asioita kiinnostustesi mukaan. Tässä erinomaisesti toimii niin sanottu T-malli. Pidä huoli siitä, että sinulla on vähintään yksi toimiala, jolla osaamisesi on riittävän syvällistä arvon tuottamiseen tämänhetkisessä työmarkkinassa – mutta laajenna osaamistasi monipuolisesti myös muille alueille. Jos työmarkkina sukeltaakin avainalallasi, sinulla on näin heti valmiudet laajentaa osaamista uusille aloille, jotka eivät ennen olleet mahdollisia.

Yksi yleisimpiä antifragiliteettia lisääviä tekniikoita on niin sanottu punttistrategia. Sen avainajatus on keskitien ratkaisujen välttämäinen. Sen sijaan kannattaa yhdistellä sekä erittäin varmoja että erittäin riskialttiita ratkaisuja. Näitä kannattaa toteuttaa esimerkiksi suhteessa 80/20 tai 90/10. Älä siis lopeta päivätyötäsi, vaan tee siitä työelämän kivijalka – mutta ala sen ohella vaikkapa iltaisin tai viikonloppuisin kokeilemaan erilaisia sivutoimisia ratkaisuja, jotka onnistuessaan voivat johtaa ihan uudenlaiseen menestykseen. Opettele kokeilemaan nopeasti uusia ratkaisuja. Tee vaikkapa tekoälyn avulla verkkosivut sivutoimiselle osaamisellesi, jaa ne sosiaaliseen mediaan ja katso, mitä tapahtuu. Opiskele verkkomainontaa – tai paina vaikkapa paperisia esitteitä osaamisestasi.

Lopuksi, muuttuvassa maailmassa erityisen voimallista on opetella hyödyntämään erehdyksiä. Jos lisäät riskialttiimpia aktiviteetteja elämässäsi tai kasvatat kokeilujen määrää, on varmaa, että osa aloitteista menee mönkään. Ensi alkuun ehkä jopa suurin osa. Tässä paras tapa mukautua muuttuvaan maailman myllerrykseen on tehdä jokaisesta erehdyksestä pieni analyysi ja pohtia mikä meni pieleen, ja mitä teet ensi kerralla eri tavoin. Kun et anna yhdenkään erehdyksen mennä hukkaan, synnytät jatkuvaa kasvua ja kehitystä, muuttui maailma miten tahansa.

Muutos on uusi normaali, eikä se siitä puhumalla muuksi muutu.

Muutos on kuitenkin myös oikein tarkasteltuna valtava mahdollisuus, jonka nojalla voimme jopa rakentaa ihmiskeskeisempää ja innostavampaa tulevaisuutta. Keskeisessä roolissa muutoksen ja mustien joutsenten kanssa elämisessä on vahvistaa omaa muutoskyvykkyyttä ja erityisesti luoda antifragiileja käytäntöjä ja rakenteita, joissa muutoksen yllättäessä voimme jopa hyötyä siitä.