Joko tai?

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että ihanan elämän ytimessä on paradoksi.

Kaksi asiaa, joista olen ollut todella innostunut kesän aikana: itseseuranta ja epävarmuus.

Itseseuranta, englanniksi quantified self, tarkoittaa , että seuraat tarkkaan omaa elämääsi koskevia ydinparametreja ja fiksaat asioita siellä, missä ne eivät toimi.

Kuulostaa neuroottiselta excel-fetissiltä. Tosi asiassa kyseessä on aika mainio tapa vaikuttaa helposti asioihin, joihin vaikuttaminen on yleensä aika hankalaa. Sanotaan vaikkapa painonhallintaan, uuden tavan oppimiseen tai vanhasta eroon oppimiseen. Täältä lisätietoa.

Luin kesällä itseseurannalle täysin vastakkainnapaisen teoksen: Alan Wattsin loistokirjan nimeltä The Wisdom of Insecurity. Aivan huikea teos!

Jo kirjan nimi kertoo paljon: epävarmuudessa asuu viisaus. Aivan liian usein yritämme kontrolloida asioita, joita emme pysty kontrolloimaan. Se on turhaa. Silti kontrolliin tykästynyt mieli ei anna rauhaa vaan jyräyttää huolikoneen käyntiin.

Watts kehottaa rauhalliseen hyväksyntään. Epävarmuudesta et pääse eroon, vaikka nenälläsi seisoisit. Aina voi tapahtua jotain yllättävää. Mitä jos alituisen turvallisuushakuisuuden sijaan oltaisiinkin ihan rehellisesti epävarmoja silloin kun siltä tuntuu?

Paradoksi sulaa käytännöiksi tässä: kaikkea ei voi kontrolloida, mutta jotain kenties voi.

Itseseurannan ja epävarmuuden paradoksin kiteyttää vanha rukous: ”Luoja, anna minulle rauha hyväksyä se, mihin en kykene vaikuttamaan, rohkeutta vaikuttaa siellä, missä pystyn – ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.”