Onni povitaskussa

Minulla on ollut vähän rankka kevät. Vuodenvaihteen tienoilla sain valmiiksi kolme isoa projektia, ja sen jälkeen iski pieni projektiväsymys. Lisäksi päälle on mahtunut asunnonvaihtoa sun muuta hässäkkää. Kun kirjoittelin iltaisin ylös tuntemuksiani, olin helmi-maaliskuussa aika järkyttynyt siitä, kuinka harvoin olin hyvällä tuulella. Aloin jo pelätä jonkinlaista projektinjälkeistä masennusta. Jokin yhtälössä ei kuitenkaan täsmännyt.

Onnellisuutta on kahdenlaista: koettua onnellisuutta ja reflektoitua onnellisuutta.

Loistavassa TED-puheessaan nobelisti Daniel Kahneman esittää, että onnellisuus voi olla joko koettua tai reflektoitua. Koettu onnellisuus on sitä, miltä tuntuu tässä ja nyt. Reflektoitua puolestaan se, miltä tuntuu, kun tarkastelet elämääsi laajemmassa mittakaavassa. Ongelmana on, että reflektoidessasi senhetkinen mielialasi värittää radikaalisti tulkintaasi elämästäsi.

Maaliskuussa eräs tuttava vinkkasi minulle upeasta Mappiness-ohjelmasta iPhonelle. Mihaly Csikszentmihalyin kehittämään kokemuksen näytteenottomenetelmään (experience sampling method) perustuva ohjelma kysäisee sattumanvaraisesti pari kertaa päivässä miltä juuri silloin tuntuu. Kun olin asentanut ohjelman, tulokset olivat järkyttävät. Kaksi viikkoa myöhemmin näytin vaimolleni ohjelman piirtämää käyrää. Se oli tapissa ihan koko ajan. Minähän olin siis koko ajan aivan tavattoman hyvällä tuulella! Paitsi juuri iltaisin, kun ehdin miettiä sitä, miltä tuntuu.

Työni on sillä tavalla intensiivistä, että olen usein iltaisin aika väsynyt. Kun illalla istuin alas pohtimaan, miten päivä on mennyt, päälle puskeva väsymys väritti koko kokemuspiiriä. Kun sen sijaan Mappiness-ohjelma yllätti arjen tuoksinassa, huomasin, että olin päiväsaikaan melkein koko ajan hyvällä tuulella. Tämä tieto riitti myös muuttamaan käsitystäni reflektoidusta onnellisuudesta. Kuin taikaiskusta myös päiväkirjamerkinnät muuttuivat surkuttelusta positiivisiksi ja iloisiksi! Ymmärsin nyt, että iltaisin kokemani väsymys oli juuri sitä: väsymystä. Sillä ei ollutkaan mitään syvällisempää suhdetta yleiseen hyvinvointiini.

Reflektoitu ja koettu onnellisuus eivät siis lankea välttämättä lainkaan yksiin. Jos tarkastelet elämääsi väsyneenä, kiinnität huomiota aivan eri asioihin, kuin jos saat itsesi kiinni arjen tuoksinassa onnesi kukkuloilla. Ja kiinnittämällä reflektoidessasi huomion juuri niihin hetkiin, kun olet onnellinen, myös lisäät yleisesti koettua onnellisuuttasi. Siitä, miksi tämä on tärkeää kerron lisää keskiviikon blogikirjoituksessa.