Valta tarvitsee vastavoimia

Toni Kannisto julkaisi taannoin blogissaan tarkkanäköisen kirjoituksen vaalikohusta. Kirjoitus edustaa perussuomalais-reaktion kolmatta aaltoa. Ensimmäinen aalto nousi vaali-iltana, kun vihervasemmistolaiset ilmaisivat sankoin joukoin närkästyksensä Perussuomalaisten menestyksestä. Toinen aalto syntyi reaktiona reaktioon. Sen ytimessä oli toteamus siitä, ettei hätä ole välttämättä lainkaan tämän näköinen. Lakataan valittamasta ja seurataan mielenkiinnolla, miten tilanne kehittyy. Tämä reaktio synnytti kolmannen aallon, johon kiteytyy nykytilanteessa kenties olennaisin: ei närkästyneitä reaktioitakaan voi demokraattisessa yhteisössä kieltää.

Homma menee suurin piirtein näin. Meillä on demokraattinen yhteiskunta, jossa jokainen voi vaikuttaa omalla äänellään. Tämän yhteiskunnan yhdet vilkkaimmista vaaleista ovat tuottanut tuloksen, joka kohautti suurta osaa kansasta. Tämä kansanosa on puolestaan ilmaissut huolensa vaalituloksesta, joka on taas synnyttänyt lisää keskustelua. Nyt alamme siis olla demokratian ytimessä: erilaiset mielipiteet tulevat esiin julkisessa keskustelussa. Niiden pohjalta voimme synnyttää aitoa ajatusten vaihtoa.

Elämme poliittisesti huisan jännittävää aikaa. Kansa on aktivoitunut historiallisessa mittakaavassa. Äänestysprosentti oli kaikkien aikojen suurimpia. Puolueiden nuorisojärjestöt täyttyvät uusista jäsenistä. Suomalainen politiikka ei ole ainakaan juuri nyt tavanomaista hännystelyä ja hyssyttelyä. Päin vastoin: ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meillä on aitoja vastavoimia poliittisessa päätöksenteossa. Kuka tietää, ehkä vastavoimat synnyttävät myös oikeasti tasokkaita päätöksiä.

Joka tapauksessa on jo yksi syy iloita viime viikkojen käänteistä. Politiikka on ollut monta vuotta harmaata ja tylsää. Kuinka ollakaan, nyt politiikasta on vihdoin tullut mielenkiintoista!