Viitisen vuotta sitten työskentelin erään taiteilijan kanssa, jonka elämäntavat olivat raivostuttavan epäsäännölliset. Heppu saattoi myöhästyä sovitusta tapaamisesta puoli tuntia tai tunnin – tai jättää kokonaan tulematta, sen enempiä ilmoittamatta.

Ongelmana oli, että aina kun huomautin asiasta, tokaisi miekkonen ykskantaan: ”Kyllähän sinäkin aina myöhästelet”. Totta – saatoin itsekin olla toisinaan tapaamisista myöhässä. Koska ilmaisuni ethos oli näin tahrattu, putosi kritiikiltäni pohja. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven ja niin edelleen.

Aloitettuani pari vuotta sitten väitöskirjani kirjoittamisen innostuin argumentaatioteoriasta. Argumenttikirjallisuutta läpi kahlatessani törmäsin käsitteeseen nimeltä ad hominem. Sanahirviö on latinaa ja tarkoittaa suurin piirtein ”ihmistä vastaan”. Se on kenties yleisimmin kahdenkeskisessä keskustelussa esiintyvä vasta-argumentti.

Ad hominem -argumentti kuuluu pelkimmillään: ”No ku säki oot sellanen.”

Kun vastaväittäjä saa huomion kiinnittymään omiin puutteisiin, putoaa koko argumentilta pohja. Jos argumentin esittäjä ei ole itse uskottava, on yhdentekevää kuinka nokkela sananiekka on muuten. Ainoa tapa luovia kuiville ad hominem -argumentista on kyetä irrottamaan se, mistä puhutaan siitä, kuka puhuu.

Viisi vuotta sitten en vielä tiennyt argumentaatioteoriasta tuon taivaallista. Niinpä kävimmekin saman ”no ku säki oot aina myöhässä” -sanabaletin tuloksetta läpi lukemattomia kertoja. Eräänä päivänä mieleeni juolahti kuitenkin kokeilla uudenlaista strategiaa. Aiemmin olin pitänyt omaa myöhästelyäni pienempänä pahana. Vaan nytpä päätinkin ottaa syyt niskoilleni.

Seuraavan kerran, kun taiteilijatoverini saapui myöhässä paikalle, otin asian taas esiin. Kun kaveri laukaisi ”no ku säki…” -ohjuksensa, olin roudannut argumenttini rajalle uusinta teknologiaa. Verbaalinen ohjuskilpeni toimi seuraavasti. Vastasin ad hominem -argumenttiin toteamalla: ”Olet aivan oikeassa. Minun myöhästelyni on vähintään yhtä suuri ongelma kuin sinunkin. Mutta halusin puhua kanssasi sinun myöhästelystäsi. Sopiiko, että keskustellaan ensin siitä, ja puhutaan sitten omista töppäilyistäni?”

Työtoverini reaktio oli hämmästyttävä. Puhuimme ensimmäistä kertaa ongelmasta rakentavasti. Sovimme lopulta, että hän ilmoittaa aina, jos on myöhässä tai joutuu jäämään pois tapaamisesta. Jatkossa näin pitkälti tapahtuikin. Lopuksi keskustelimme omista puutteistani, ja saimme kenties myös sillä saralla aikaan tuloksia.

Ad hominem -argumentin saat tyrmättyä parhaiten sulkeistamalla sen. Itseen kohdistuvaa hyökkäystä on usein mahdotonta torjua. Mutta siirtämällä sen sivuun saat varattua tilaa itse käsillä olevalle ongelmalle. Seuraavan kerran kun joku siis sanoo kinatessa ”no ku säki…”, tunnusta puutteesi, sulkeista ongelma ja siirrä se myöhempään käsittelyyn. Saatat hämmästyä tuloksista.