Antti Apunen kirjoitti eilen Gurumarkkinointi-blogissa mielenkiintoisen jutun järjen ja tunteiden suhteesta. Usein ajatellaankin, että ihmisen toimintaa ohjaavat nämä kaksi resurssia. Ihmisen intuitiivinen toiminta niputetaan tällöin yhteen tunteiden kanssa. Tämä jaottelu on kuitenkin nähdäkseni harhaanjohtava. Sekä tunnetoiminta että intuitiivinen toiminta perustuvat kylläkin tiedostamattomiin prosesseihin. Juuri muuta yhteistä niillä ei sitten olekaan.
Ihmisen toimintaa ohjaa kolme resurssia: järki, tunne ja intuitio.
Ihmisen työmuisti pystyy käsittelemään kerrallaan noin seitsemän yksikköä informaatiota. Voidaan ajatella, että käytössämme on seitsemän kanavaa, joilla voimme havainnoida ympäristöä ja tarkastella ajatusprosessejamme. Järki ei siis kykene käsittelemään kerrallaan seitsemää kohdetta enempää ilman apuneuvoja. Onneksi olemme kehittäneet roppakaupalla tällaisia apuneuvoja esimerkiksi logiikan ja matematiikan muodossa. Näin kykenemme järjen avulla käsittelemään kohtalaisen monimutkaisiakin informaatiokokonaisuuksia.
Tunteet ohjaavat puolestaan toimintaamme biologisen rakenteemme pohjalta: osa evolutiivista toiminnallisuuttamme on reagoida tiettyihin ärsykkeisiin ennalta määritellyllä tavalla. Kun naaras kujertaa vienosti, kaivaa koiras nuijansa luolan perukoilta ja painelee perään dopamiinipöllyissään; ja kun takaa kuuluu karjaisu, saa kroppasi välittömän adrenaliinipiikin, jotta saat pantua sapelihammastiikerille hanttiin, tai pötkittyä pakoon pää kolmantena jalkana.
Ympäristösi saa siis aikaan muutoksia hormonitoiminnassasi, joista seuraa vaikkapa miellyttävä, ahdistunut tai säikky olo. Ne elikkoparat, jotka eivät ole maailmanhistoriassa näin reagoineet on luonnonvalinta karsinut pois. Tunteet toimivatkin oivallisesti toiminnan ohjaajina silloin, kun puuhastelemme ympäristössä, johon olemme evoluution kautta kehittyneet. Tunnevaltaisuus pelaa siis mainiosti savannilla – mutta menee helposti reisille vaikkapa lauantai-illan nakkijonossa.
Intuitio on inhimillisen toiminnan keskeisin resurssi. Opimme harjaantuneisuuden kautta toimimaan yhä tehokkaammin ja jouhevammin erilaisissa elämäntilanteissa. Pianisti oppii liikuttamaan sormiaan koskettimilla tuottaen huikeita musiikkielämyksiä. Usain Bolt pinkoo satasen melkein yhdeksään ja puoleen sekuntiin. Samaten mediayhtiön kanavajohtaja päättää ottaa ohjelmistoon miljonäärikandidaatteja koettelevan visailuohjelman – kun se nyt vaan sattui tuntumaan hyvältä idealta.
Intuitio perustuu harjaantuneisuuteen. Aivotoimintamme prosessit muovaantuvat harjoituksen ja ympäristöaltistuksen kautta. Siten kykenemme automatisoimaan yhä mutkikkaampia kokonaisuuksia, aivan niin kuin pianisti pystyy soittamaan tunnin konserton ulkomuistista, tai näyttelijä latelemaan Hamletinsa lonkalta ilta toisensa jälkeen.
Jos siis olet alasi guru, kannattaa yleensä luottaa ennemmin näppituntumaan, kuin analyyttisen järkesi tuottamaan päätelmään. Ihmisen kokonaisvaltainen kognitiivinen kapasiteetti kun on kokonaisuudessaan aivan toista luokkaa, kuin säälittävä seitsemän yksikön laskentakykymme. Intuitiosi toiminta ei rajoitu vain aivojesi etuotsalohkoon, vaan intuitiollasi on käytössään koko aivot, muu kroppa ja jopa ympäristösi internetteineen.
Intuitiivisesti kykenet hallinnoimaan salamannopeasti käsityskykysi moninkertaisesti ylittäviä informaatiokokonaisuuksia. Järki on ihan hyvä apuväline silloin, kun et vielä tiedä, mitä olet tekemässä. Mutta kun puuhastelet oman alasi parissa, ei intuitiotasi päihitä mikään.
Ajattelun ammattilainen 
Pari lyhyttä huomiota, kun astut taas aihepiirin osalta reviirilleni 🙂
Tuo kolmijako toimii näppituntumalla ja periaatteellisella tasolla, mutta on siinä mielessä yleistys, että tunne liittyy niin intuitioon kuin analyyttiseen ajatteluun (se voi markkeerata molempia / olla erillinen). Mikä tunteen järjen ja intuitiivisten prosessien suhde tarkalleen ottaen on ja miten se suhteutuu eri prosesseihin (intuitio koostuu useista monilta osin itsenäisistä prosesseista) on auki.
Annan hauskan esimerkin, johon törmäsin. Tämä liittyy kognitiivisesta näkövinkkelistä intuitiivisiin käsityksiimme biologisista ilmiöistä; tarkemmin ”pilaatumiseen ja saastumiseen”.
Eli tee perässä:
Kerää suuhusi sylkeä ja nielaise ne.
No problem? Ei pitäisikään.
Kuvittele nyt, että sinun pitäisi sylkäistä (puhtaaseen) lasiin – ja juoda sen jälkeen heti tuo sylkesi. Mitä tapahtuukaan? Ei tunnu niin hyvältä idealta, vaikka analyyttisesti tiedät, että ei sillä periaatteessa väliä ja voisit sen hyvin tehdäkkin. Kuitenkin perus fiilis ei ole hyvä ja joko jätät idean välistä tai analyyyttisesti perustelet itsellesi miksi voit toimia ”fiiliksen vastaisesti”.
Sama ilmiö tulisi vastaan hieman modifoituna, jos vaikka sylkäisisit vesilasiin, jossa on (puhdasta) vettä ja joisit sitten sen, koska sylki ja vesi sekoittuvat jo suussa. Tässäkin tapauksessa idea ei tunnu hyvältä vaikka järkiperustein se on ihan sama.
Mitä siis tapahtuu? Yksinkertaistaen samaan aikaan intuitiivinen käsityksesi siitä, että ruumiineritteet ei ole hyvä juttu nautittavaksi aktivoituu ja toimittaa (työmuistiisi) tietoisuuteesi viestin, että ei hyvä idea. Samalla herää myös ällötyksen / vastenmielisyyden tunne. Siis esiin marssii intuitiivinen prosessi + tunne ja monella vielä järkeivelä analyyttinen tulkinta, että periaatteessa se sylki ei miksikään näissä tilanteissa muutu.
Se kumpi oli ensin, intuitio vai tunne, tai miten ne ovat yhteydessä toisiinsa tai analyyttiseen tietoomme siitä, että syljen nautiskelu tuossa tilanteessa on vaaratont, onkin sitte pidempi tarina 🙂
Tapani,
Kiitos loistavasta kommentista!
Nostat esiin tärkeän seikan, joka jäi itse kirjoituksessa mainitsematta. Eli sen, että tunnereaktiot voivat toimia osana intuitiivisia prosesseja. Jos ajatellaan, että intuitio tarkoittaa harjaantumisen kautta syntyneitä, automatisoituneita mekanismeja, joiden avulla voimme harjoittaa erittäin kompleksista toimintaa, voi intuitiivisen prosessin osana olla toki myös evolutiivisesti kehittyneitä komponentteja. Samalla tavoin intuitiivisen prosessin osana voi olla myös muita ruumiintoimintoja (esimerkiksi pianistilla sormet) tai kokonaan ihmisen ulkopuolisia komponentteja (esimerkiksi kirjailijalla paperi ja kynä).
Esimerkkisi toimii mielestäni erinomaisena järkiperusteiden ja tunnereaktioiden erojen esiin nostajana; mutta en oikein tiedä, kuvastaako esimerkki varsinaisesti intuitiivisia prosesseja: se, ettei syljen juominen tunnu hyvältä voidaan selittää jo ihan puhtaan evolutiivisesti. Okkamin partaveitsen nojalla intuitiota ei tällöin tarvita selittäjäksi.
Nähdäkseni harjaantuneisuus on juuri intuition tunnusmerkki. Aiemmassa blogipostauksessa viime syksyltä mainitsin Erik Danen ja Michael Prattin loistavan tutkimuksen vuodelta 2007. Siinä käsiteltiin intuitiivista päätöksentekoa, esimerkkinä muun muassa Who Wants to Be a Millionaire -visailun lanseerannut kanavajohtaja.
Tuo artikkeli avasi aikanaan itselleni tämän tunne/intuitio -erottelun kouriintuntuvasti. Artikkelissa domain-sidonnaisuus nousee merkitseväksi tekijäksi. Eli intuitiivinen toiminta on nimenomaan automatisoitunutta päätöksentekoa, johon kyvykkyys nousee jonkin domainin tai alan tuntemuksesta. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan tekstiin. Se löytyy tuolta:
Click to access EXPLORING%20INTUITION%20AND%20ITS%20ROLE%20IN.pdf
Taas unohdin, tuon painotius eron intuition suhteen. Itse tuppaan keskittymään etenkin automaattisiin osittain sisäsyntyisiin tai taipumuksellisiin intuitiivisiin prosesseihin ja määrittelen käsitteen laajemmin. Sinä tunnut keskittyvän etenkin prosesseihin, jotka automatisoituvat (monilta osin analyyttisen ja tietoisen) oppimisen kautta.
”Esimerkkisi toimii mielestäni erinomaisena järkiperusteiden ja tunnereaktioiden erojen esiin nostajana; mutta en oikein tiedä, kuvastaako esimerkki varsinaisesti intuitiivisia prosesseja: se, ettei syljen juominen tunnu hyvältä voidaan selittää jo ihan puhtaan evolutiivisesti. Okkamin partaveitsen nojalla intuitiota ei tällöin tarvita selittäjäksi.”
Tuo oikeastaan alleviivaa sitä tunteen ja sen kaltaisen intuitiivisen tiedonkäsittleyn eron vaikeutta, johon erityisesti keskityn. Rajanveto ”opittuihin” intuitiivisiin esim. päättelysääntöihin tai motorisiinjuttuihin on hiuksen hieno, koska toki intuitiiviseen tiedonkäsittelyyn vaikuttaa aina oppiminen. Jos ajatellaan inhoa tai ällötystä niin se voi herätä vaikka kuinka monelle asialle ja kuinka monesta syystä. Tunne ei siis ole spesifi syljelle.
Se mikä tässä tapauksessa on intuitiivista prosessointia ja mikä tunnetta on vaikea selittää, mutta pelkällä tunteella, on tuota on myös ollut vaikea selittää (miten ”tunne” ”tunnistaa” syljen?) ja jonkin verran teroittamaasi partaveistä vastaan on olemassa dataa… Jos käytän vaikka termiä tunneprosessi (mikä johtaa tunteen viriämiseen), niin tulen ehkä paremmin ymmärretyksi. Intuitiivisia prosesseja ovat ne kalkulaatiot, jotka automatisoituneet neuroluupit pyörittää päässä, ja jonka lopputulos on tieto, joka on reaktio ja usein tunne. Tässä tapauksessa ajatus, että älä ota sylkeä takaisun suuhun + inhotus.
Pitäisi varmaan kaivaa jostain joku aivoleesiopotilas, joka ei tunne inhoa, mutta osaa intuitiivisesti välttää ulospäässeen syljen syömistä :). Mutta, sanotaanko, että pilkon tunteen takaisia prosesseja intuitiivisiksi prosesseiksi, eli tunne on vallitseva tila, joka voi viritä eri (intuitiivisten) prosessien kautta.
Tuo artikkeli on muuten hyvä. Intuition piiriin kuuluu toki paljon automatisoitunutta päätöksentekoa, mutta se on myös muuta, jos koko kenttää katsotaan.
Esimerkki päätöksentekoon liittyvästä intuitiosta, joka ei ole kauheasti opittua ja joka on itseasiassa toimintaa useasti heikentävä (koska se aiheuttaa irrationaalisuutta): framing effect. Eli se miten asia tuodaan esille, vaikuttaa siihen, miten asia tulkitaan ja mitä siitä päätetäänvaikka itse rationaalinen sisältö on sama. Esim. 80% onnistuminen leikkauksessa kuullostaa paremmalta kuin 20% mahdollisuus kuolla). Tämä on hyvin ”automaattinen” tapa suuntautua todennäköisyyksiä sisältäviin tilanteisiin jopa hyvin koulutetuillakin ihmisillä (esim. lääkäritkin ovat koulutuksesta ja tilastopätevyydestä huolimatta tälle varsin alttiita).
Jostain syystä meidän nuppi on siis koodattu niin, että tilastomatikan jutut ei oikein toimi rationaalisesti, vaan se, miten asia on esitetty, vaikuttaa siihen, miten asia _intuitiivisesti ja automaattisesti_ tulkitaan.
Tätä voidaan kiertää rationaalisella päättelyllä, mutta ihmiset ovat hyvin laiskoja rupeamaan tähän, etenkin jos eivät ole tietoisia intuitiivisista biasseista. Toki biassoitunut intuitiivinen tulkinta alkaa taas heiketä, jos opettelemme tietoisesti tulkitsemaan asian toisin ja jos tätä tarpeeksi jankataan, intuitivisoitunee se ratinaalinen tulkintapa ajan kanssa…
Mutta summa summarum: samoilla linjoilla olemme, jälleen vain määrittelemme käsitteen eri kokoiseksi lähtökohdistamme käsin…
Mä ainakin koen että tunne ottaa helpommin vallan jos liikutaan epävarmoilla vesillä ja otaksun että inhotus oman syljen juomiseen kahvikupista johtuu siitä, että sitä ei ole tullut koskaan aiemmin kokeilleeksi.
Ällötysreaktio on siis (näin mallikon silmässä), todennäköisemmin evolutiivisista syistä johtuva tunnereaktio, kuin intuition aiheuttama.
Parin kokeilun jälkeen syljen juominen kupista käykin jo ihan helposti ja automaattinen tunnereaktio heikkenee kerta kerralta 🙂
Erinomaisia kommentteja!
Tuohon Koivulahden kirjoitukseen esittäisin kysymyksen/vastaväitteen.
Esität, että: ”Ällötysreaktio on siis (näin mallikon silmässä), todennäköisemmin evolutiivisista syistä johtuva tunnereaktio, kuin intuition aiheuttama. ”
Olen siltä osin samaa mieltä, että ällötys/inho on evolutiivisesti määräytyvä tunnereaktio. Onhan jo C.Darwin osoittanut tämän tutkimuksissaan kirjassa The Expression of the Emotions in Man and Animals. Mutta inhotus syljelle / muulle eritteelle vaatii taustalle muutakin kuin evoluution. Kuten Tapani sanoi, on hankala ajatella, että evolutiivisesti on kehittynyt inhon tunne syljen juomiselle. Tämä vaatii mielestäni jonkin välittävän prosessin taustalle, johon Tapanin esittämä intuitiivinen käsitys ruumiineritteiden nauttimisen kontaminaatiovaarasta sopii hyvin.
Eli evolutiivisesti on kehittynyt inho/ällötys tunnereaktio kontaminaatiotilanteisiin. Se, että syljen juominen lasista on tällainen kontaminaatiotilanne on taas intuitiivinen prosessi, ja kuten Koivulahti oivallisesti osoittaa (toivottavasti ei empiirisesti?) toiston kautta poisopittavissa.
Summa summarum. Laurin esitys intuitiosta on Tapanin intuitiomallin erityistapaus.
Kiitos Heikki, enpä osannu ite noin hyvin tuota tiivistää 🙂
Heikki,
Eikö voisi ajatella niin, että inhoreaktio syljen juomiseen on juurikin evoluution kautta kehittynyt automatisoitunut, so. tunnereaktio, koska syljen juomisesta pitäneet elikot on luonnonvalinta karsinut juuri bakteeritartunnan takia pois? Eli ei elikon tarvitse *tietää*, että syljen juomisessa on tartuntavaara – riittää, että tartunta karsii toisin toimivat elikot pois. Eli sikäli olisin yhä taipuvainen väittämään, että Tapanin esimerkissä on kyse tunnereaktiosta, eikä intuitiivisesta toiminnasta.
Mutta yhdyn summaukseesi: oma intuitiokäsitykseni on tosiaankin rajatapaus Tapanin laajemmasta käsityksestä. Itse en näe, että kaikkia automatisoituneita prosesseja tulisi kutsua intuitiivisiksi, vaan käsitteen alaa tulisi rajata. Intuitio, ainakin omasta mielestäni, sisältää nimittäin myös normatiivisen komponentin; intuitiivinen tieto käsitetään useimmiten ”hyväksi”, kun taas ”fiilispohjalta” voi tehdä sekä hyviä, että huonoja päätöksiä.
Käytetään tätä nimenomaista käsitettä miten käytetään, tarvitsemme joka tapauksessa käsitteen kuvaamaan sitä merkillistä ilmiötä, että alaan perehtynyt ihminen pystyy useimmiten toimimaan tehokkaammin valistuneiden arvausten varassa, kuin rationaalisesti. Tarjoan seuraavaa jaottelua:
Tietoinen toiminta – rationaalisen agentin kyky aloittaa, ohjata ja katkaista erilaisia automatisoituneita prosesseja (vrt. ajattelun ohjaaminen)
Tiedostamaton toiminta – joukko automatisoituneita prosesseja, jotka hioutuvat toiston kautta taloudellisemmaksi ja tuottavat konsistentisti saman tuloksen
Tunne – evoluution kautta hioutunut automatisoitunut prosessi, joka edesauttaa eliön henkiinjäämistä luonnontilassa
Intuitio – kokemuksen ja harjaantumisen kautta automatisoitunut prosessi, joka edesauttaa eliön henkiinjäämistä muuttuvissa olosuhteissa
Näin intuition voisi käsittää eräänlaisena adaptiivisena tai mikroevolutiivisena tuntemisena. (Tämä liittyy muuten myös Liisan Facebookin puolella aloittamaan keskusteluun.)
Lopuksi: tiedostamattomia prosesseja on toki muitakin kuin tunneprosessit ja intuitio: esimerkiksi erilaiset taidot ja valmiudet sekä Liisan esiin nostamat psyykkiset häiriöt ja traumat ovat myös automatisoituneita ja pitkälti tiedostamattomia prosesseja.
Mutta summaten: itse jättäisin intuitiolle aika spesifin, adaptiivisen roolin, ja käsittelisin Tapanin tapaa käyttää sanaa ”intuitio” ennemminkin laajemmin tiedostamattomana (kognitiivisena) toimintana.
Tapani,
Vielä tuosta framing effectistä: tuo on erittäin tärkeä huomio tässä keskustelussa. Mielestäni se nostaa esiin sen, kuinka vaikeaa tarkkarajaisten rajanvetojen tekeminen on tässä keskustelussa. Automatisoituneet prosessithan voivat toki vaikuttaa myös ristiin, ja tällöin tuloksena voi olla juuri framing effectin tyyppisiä ilmiöitä.
Täytyy pohtia tätä vähän lisää.
@Heikki:
Mä näkisin tuon syljennielemisasian samoin kuin Lauri tuossa kommenttiasi seuraavassa kannanotossa.
Olen itse tehnyt aikanaan aivan saman rajauksen pokeria pelatessa. Vaikeiden pelitilanteiden ratkaisemiksesi auttaa kummasti tunteen (ahneus,pelko,väsymys,jne) erottaminen intuitiosta (alitajunnan tietopankki).