Tag Archives: aivot

Miten tieto kasvaa?

22/02/2012

2 kommenttia

Vuosisatoja ajateltiin Descartesin jalanjälkiä seuraten, että tieto koostuu tarkkarajaisista ideoista, jotka ikään kuin siirtyvät oppijan päähän. Tähän väärinkäsitykseen perustuu myös nykyinen koulumalli, jossa opettaja voi mumista monotonisesti luokan edessä siinä toivossa, että tieto siirtyy jotenkin automaattisesti oppijalle.

Tieto koostuu kuitenkin verkostoista.

1970-luvulla psykologi Eric Kandel teki yksittäishermosolukokeita Aplysa-nimisillä etanoilla. Suurikokoiset etanat ovat siitä erinomainen tutkimuskohde neurotieteilijöille, että niiden hermosolut ovat tavattoman suuria. Näin on siis mahdollista tutkia elävän olennon yksittäisten hermosolujen toimintaa mikroskoopilla.

Kokeissa Kandel ärsytti elektrodilla yksittäisiä hermosoluja. Kun ärsytystä jatkettiin riittävän pitkään, alkoi hermosolujen välille kasvaa uusia synapseja. Synapsit yhdistävät lähettävän ja vastaanottavan hermosolun toisiinsa. Näin siis ärsytyksen jatkuessa kahden hermosolun välinen yhteys vahvistui. Kandel voitti tutkimuksistaan lopulta Nobelin.

Kun hermosolut aktivoituvat riittävän usein samalla tavoin, vahvistuvat niiden väliset kytkökset. Näin syntyy hermoverkkoja, jotka ovat välttämättömiä aivotoiminnalle ja sitä kautta kaikelle inhimilliselle toiminnalle. Toisin sanoen, oppimista syntyy silloin, kun oppija muodostaa harjaantumisen kautta uusia hermoverkkoja.

Oppija ei kuitenkaan opi, ellei opittu asia kytkeydy jollakin tavalla jo opittuun. Tästä syystä esimerkiksi tarinat toimivat niin hyvin oppiaineksen siirtäjänä: kun olemassaolevia hermoverkkoja aktivoituu valmiiksi, kiinnittyvät uudet verkostot vanhan jatkeeksi.

Jos kerron esimerkiksi tarinan kimaltavakylkisestä hauesta, joka ui vuoripuroa vastavirtaan ja pysähtyy ihastelemaan itseään sieläksi hioutuneesta kivestä, saatat nähdä tarinan ”sielusi silmin”. Tällöin aivojesi näköaivokuori aktivoituu, ja tässä kertomani saattaa verkottua visuaaliseen mielikuvaasi.

Ensi kerralla, kun mieleesi sitten pälkähtää ajatus kimaltavakylkisestä hauesta saatat seuraavaksi alkaa ajatella aivotoimintaa. Uusi asia voidaan palauttaa mieleen mistä tahansa tarinan kohdasta. Yksittäisenä tiedon jyvänä asia hukkuisi aivojen valtavaan satojen miljardien hermosolujen kohinaan kuin pisara valtamereen.

Vaikka tutkimus aivotoiminnan ja ajattelun suhteista on edistynyt viime vuosina hurjasti, tiedämme silti asiasta tavattoman vähän. Kandelinkin tutkimukset antavat vasta pohjaa perustellulle oppineelle arvaukselle. Optimismia alalla kuitenkin riittää. Viime vuosina on jopa alettu tutkia niin sanottua konnektomia – koko ihmisaivojen hermoverkkojen rakennetta. Esimerkiksi MIT:n neurotieteen professori Sebastian Seung uskoo, että koko ihmisen toiminta voidaan jäljittää tähän valtavan mutkikkaaseen verkostojen kimppuun.

Oli miten oli, yksi asia on selvää. Tieto ei siirry oppijan päähän yksittäisinä tietopaketteina. Uusi oppiaines aiheuttaa uusia aktivaatioita ihmisen aivoissa, ja tätä kautta syntyy mutkikkaita ketjureaktioita, joissa keskeisessä roolissa on myös muu ruumis ja usein jopa lähihympäristö. Näiden reaktioiden seurauksena syntyy uusia verkostoja, joiden avulla ihminen voi toimia jouhevammin. Tieto kasvaa kiinnostuksen ja harjaantumisen kautta.

Mitä aivoissa oikeastaan tapahtuu?

31/10/2011

9 kommenttia

Tällä hetkellä meillä on vallalla kaksi valtavirtakäsitystä aivojen roolista ajattelussa. Aivokoulukunnan mukaan ajatukset, kokemus ja peräti minuus sijaitsevat aivoissa.

Ideakoulukunnan mukaan aivot toimivat eräänlaisena ajattelun fyysisenä vastinkappaleena. Ajatukset ovat siis jotain muuta kuin aivotoimintaa – mutta aivot ovat kuitenkin välttämättömät ajattelulle.

Selvästikin aivoja tarvitaan ajatteluun.

Mutta sijaitsevatko ajatukset aivoissa? Yksinkertainen ajatuskoe osoittaa, miten asian laita on. Kun liikutat vasenta kättäsi, aktivoituvat päälakesi tienoilla sijaitsevan motorisen aivokuoren hermoverkot. Toisin sanoen, motorisen aivokuoren aktivaatiot ovat välttämättömät käden liikuttamiselle. Mutta sijaitseeko käden liike aivokuorella? Ei kai nyt sentään.

Samalla tavoin kun ohjaat tarkkaavaisuuttasi esimerkiksi katsoessasi taideteosta, aktivoituvat etuotsalohkosi hermoverkot. Tai kun harjoitat itsereflektiota – ajattelet omaa ajatteluasi – aktivoituu useita eri aivoalueita käsittävä default network. Mutta sijaitseeko tarkkaavaisuutesi otsassasi, tai itserefelektiosi ohimolohkossa ja limibisellä aivokuorella? Ei sen enempää, kuin kätesi liikekään sijaitsee päälaellasi.

Kuten Aristoteles sanoisi, aivotoiminta on välttämätön ehto ajattelulle – mutta se ei ole riittävä ehto. Tämä tarkoittaa sitä, että aivojen täytyy olla kunnossa, jotta ajattelu olisi mahdollista. Mutta yksin aivot eivät vielä riitä ajatteluun.

Ajattelu edellyttää monimuotoisen kulttuurisen vuorovaikutuksen, jossa opit käyttämään kieltä ja viestimään toisten ihmisten kanssa. Kulttuurin avulla opit myös pyrkimään tavoitteisiin ja löytämään keinoja ratkaista eteen tulevia ongelmia. Viime kädessä ajattelu edellyttääkin sekä lähiympäristösi että yhteisösi. Jos sinut laitettaisiin täysin pimeään koppiin, ei ajattelu olisi enää pian mahdollista; viimeaikaisissa kokeissa jopa viidentoista minuutin aistien vaimentaminen on johtanut aistiharhoihin.

Aivoja tarvitaan ajatteluun. Mutta ajatukset itse eivät sijaitse aivoissa sen enempää kuin käden liikekään sijaitsee siellä. Ajatukset ovat yhteisöllisesti ja kulttuurillisesti rakentuneita prosesseja, joissa voi olla osia myös pääsi ulkopuolelta. Aivot eivät ajattele – vaan sinä sosiaalisena olentona ajattelet käyttämällä aivojasi.

TV:n katselu on naamioitua seinän tuijottamista

21/03/2011

14 kommenttia

En ole omistanut televisiota lähes kymmeneen vuoteen. Luovuin aikanaan töllöstä ulkomaille muuttaessani. Suomeen palatessa ei uutta värkkiä tullut enää ostettua. Huomasin televisiottomassa elämässä pian hurjan eron elämänlaadussa. Ennen päivittäin riivannut turhautuminen loisti nimittäin poissaolollaan.

Aloin miettiä, mistä TV-visailuista ja muusta kanavantäytteestä syntyvä turhautuminen johtuu. Vaikka Haluatko miljonääriksi -ohjelman tarkoituksena oli juurikin selättää tylsyys, seurasi siitä tosi asiassa samanlainen olo, kuin jos olisin tuijottanut tunnin valkoista seinää. Pahinta oli, että monesti puolessa välissä TV-visaa järki käski pistää töllöttimen kiinni. Käsi vain ei totellut.

Tutkimustulokset vahvistavat oletuksen: TV:n katselu on naamioitua seinän tuijottamista.

Herbert Krugmanin tutkimuksissa kävi ilmi, että television katselu synnyttää jo muutamien kymmenien sekuntien altistuksen jälkeen aivoissa niin sanottuja alfa-aaltoja. Alfa-aallot liittyvät passiivisuuteen ja rauhallisuuteen. Eli vaikka ruudulla sattuu ja tapahtuu, aivot luulevat, että edessä tönöttää tyhjä seinä. Tulokset ovat sen mukaiset: viihdeannoksen jälkeen on olo on kuin aidanseipäällä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki töllöstä tuleva olisi vain puhdasta höttöä. Jos ruudulla näkyvä sisältö puhuttelee muuten, voi töllön tuijottaminen olla mitä palkitsevinta. Krugman tutki myös television ja oppimisen suhdetta: televisio on mitä oivallisin passiivisen oppimisen väline. Katsomalla esimerkiksi Olipa kerran elämää opit kuin varkain tuntemaan ihmisruumiin anatomiaa.

Televisio tarjoaa parhaimmillaan välineen mitä huikeimpiin elämyksiin ja oppimiskokemuksiin. Itse töllö on vain väline – sisältö on se, joka ratkaisee. Nykyaikana myös internet on alkanut onneksi hiipiä passivoivan televisiovirran tontille. Monessa kodissa läppäri toimittaakin töllöttimen virkaa. On aivan eri asia katsoa laatuohjelmia YLE Areenasta, katsoa innostavia elokuvia Voddlerista tai tilata CDON:sta loistosarjojen DVD-bokseja, kuin turruttaa kuuppaa hötöisessä kanavavirrassa.

Iso osa kanavoiden syytämästä ohjelmistosta ei anniltaan eroa juuri seinän tuijottelusta. Siksi on tärkeää, että valitset itse katsomasi sisällön omien mielenkiinnon kohteidesi ja intohimojesi mukaan. Jos kanavapäällikkö tekee valinnan puolestasi, voit olla varma, että vietät ison osan elämästäsi seinää tuijotellen.

5 askelta joulustressin lievittämiseen

08/12/2010

1 kommentti

Näin joulun alla alkaa kiire painaa päälle, ja stressikierrokset nousevat uusiin ulottuvuuksiin. Samalla kun töissä pitää saada hommat hoidettua ennen joululomia, pitäisi vielä shoppailla joululahjat ja järjestää joulujuhla kuusineen ja kinkkuineen. Ei mikään ihme, jos päätä alkaa pian kiristää vanne.

Ihmisellä on käytössään noin seitsemän yksikön kokoinen työmuisti. Siinä ovat koko tietoisen ajattelumme rajat. Jokainen päähän pälkähtävä ajatus varaa työmuistista yhden huomiokanavan. Kun mielessä on vaivaiset seitsemän ajatusta samaan aikaan, ei tietoinen toiminta ole enää mahdollista. Seinät kaatuvat päälle.

Samalla kun työmuistia pyörittävä etuotsalohko käsittelee tuon seitsemän yksikköä sekunnissa, jauhaa muu aivotoiminta hulppeat puolitoista miljoonaa yksikköä sekunnissa. Ei mikään ihme, että päähän putkahtaa milloin mitäkin.

Stressitaso nousee sitä mukaa, mitä enemmän työmuisti kuormittuu päähän pälkähtävistä asioista. Merkittävimpiä muistuttelijoista ovat hoitamattomat asiat. Tästä syystä tehtäväkentän konkretisoiminen ja haltuun ottaminen on yksi tehokkaimmista stressin lievittäjistä. Tässä viisi yksinkertaista askelta, joilla saat hoitamattomat asiat järjestykseen ja pystyt keskittymään olennaiseen.

1. Kerää kaikki tehtävät yhteen paikkaan

Pidä aina mukanasi muistikirjaa. Kirjoita uudet vastaan tulevat tai mieleen juolahtavat tehtävät ylös heti kun ne ilmaantuvat. Käytä muistikirjaa vain keräämiseen – älä mieti asiaa sen enempää. Näin saat mielessäsi risteilevät ajatusohjukset haarukoitua talteen niin, etteivät ne pommita sarjatulella etuotsalohkoasi.

Keräämällä mieleesi juolahtavat ajatukset ylös ulkoistat ne. Kun vielä varmistat, että jokainen vihkoon keräämäsi askare tulee varmasti hoidettua, lakkaa mielesi muistuttamatta niistä. Näin työmuistisi vapautuu käytettäväksi kulloinkin käsillä olevalle tehtävälle. Parhaassa tapauksessa tuloksena on miellyttävä flow-tila, jossa kaikki soljuu eteenpäin kuin itsestään.

2. Koosta keräämistäsi tehtävistä luotettava järjestelmä

Pelkkä kerääminen ei vielä riitä rauhoittamaan mielesi syövereitä. Keräämisen lisäksi on huolehdittava siitä, että kerätyt tehtävät myös tulevat hoidetuiksi. Tästä syystä kannattaakin rakentaa järjestelmä, joka on kaikenkattava ja luotettava.

Järjestelmän on oltava kaikenkattava, sillä muuten päähän pesiytyneet hoitamattomat tehtävät muistuttelisivat yhä itsestään. Sen on oltava luotettava, sillä jos et luota systeemiisi, ei siihen luota alitajuntasikaan.

3. Pura keräämäsi tehtävät konkreettisiin osatoimiin

Järjestelmäsi on myös oltava konkreettinen – muutoin joudut aina listojesi kanssa plärätessäsi miettimään pääsi puhki, mitä aiot tehdä seuraavaksi. ”Joululahjojen ostaminen” on esimerkiksi tehtävänä auttamattoman epämääräinen: minkälainen toimi on joululahjojen ostaminen? ”Osta Lego-paketti Penan pojalle” on puolestaan selkeä ja tarkkarajainen askare, jonka voit suorittaa heti, kun Legoja on käsillä.

Henry Fordin mukaan mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Pura siis keräämäsi tehtävät osiin tunnistamalla, mikä on se seuraava konkreettinen askel, jonka tehtävä vaatii edetäkseen. Näin et joudu vaivaamaan päätäsi listaasi tarkastellessasi, vaan voit hoitaa askareet nopeasti ja ketterästi yhden toisensa jälkeen.

4. Jaa listat konteksteihin

Kreikkalaisfilosofi Epiktetus on todennut, että ainoa tie onneen on lakata huolehtimasta siitä, mihin ei voi vaikuttaa. Jos olet unohtanut puhelimesi kotiin, on aivan turha huolehtia hoidettavista puheluista – et mahda niille mitään ennen kuin saat kapulasi taas käteen.

Jaa siis keräämäsi tehtävät vielä listoihin sen mukaan, missä ne voi suorittaa, tai mitä ne vaativat. Näin pystyt nappaamaan käteesi aina sen listan, joka sopii parhaiten olosuhteisiisi. Hyviä listoja ovat esimerkiksi ”koti”, ”toimisto”, ”puhelin” ja ”tietokone”.

5. Ajoita keräämäsi tehtävät

Listaan keräämillesi toimille kannattaa antaa lopuksi määräpäivä. Näin ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Lisäksi kunakin päivänä erääntyvät vain sille päivälle ajoitetut askareet. Näin et joudu huolehtimaan yhden päivän aikana koko tehtäväkentästäsi.

Anna kokoamillesi toimille määräpäivät ja listaa ne määräpäiväjärjestykseen. Kun teet tämän operaation esimerkiksi kerran viikossa, pysyy järjestelmäsi myös jatkuvasti ajan tasalla. Kerää vielä iltaisin omaan listaansa seuraavana päivänä erääntyvät tehtävät. Näin varmistat, että tehtävät tulevat hoidettua ajallaan, eikä alitajuntasi tarvitse kantaa niistä huolta.

Kun käytössäsi on kattava järjestelmä, jossa tehtäväkenttäsi on pilkottu konkreettisiin osatoimiin ja järjestelty sen mukaan, missä ne voi suorittaa, osaa tiedostamaton mielesi lakata muistuttelemasta hoitamattomista asioista. Näin alitajuntasi vapautuu sellaiseen käyttöön, missä se on parhaimmillaan, esimerkiksi ideointiin ja uuden keksimiseen. Samalla myös työmuistisi vapautuu ja pystyt keskittymään häiriöttä aina käsillä olevaan tehtävään. Tuloksena mieli on kuin vettä vaan, ja työskentely kuin kuplia puhaltelisi.

Lisää vinkkejä stressittömään työhön löydät Filosofian Akatemian Ajattelunhallinnan oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Missä alitajuntasi sijaitsee?

23/08/2010

16 kommenttia

Freudiin asti koko alitajunnan käsite oli länsimaissa tuiki tuntematon. Huolimatta 1800-luvulla yleistyneistä tiedostamatonta mieltä käsittelevistä tutkimuksista oli yleisesti vallalla käsitys siitä, että ihmisen ajattelu on kauttaaltaan tahdonvaraista. Kun Freud esitteli uraauurtavan mielen kolmijaottelunsa 1900-luvun taitteessa, koko ihmiskäsityksemme mullistui: emme hallitsekaan ajatuksiamme. Itse asiassa iso osa ajattelustamme tapahtuu ulottumattomissamme alitajunnan, tai oikeammin tiedostamattoman mielen, syövereissä.

Freud jakoi ihmismielen kolmeen osaan. Nämä olivat id, ego ja superego. Ego tarkoittaa minäkokemusta: se on siis tietoinen mielemme. Superego on puolestaan tahto tai omatunto: moraalinen ohjaaja, joka pyrkii pitämään toimintamme kurissa. Id, latinaksi ”se”, tarkoittaa taas alitajuntaa tai tiedostamatonta: sitä syöveriä, josta monet ajatuksemme kumpuavat. Maailma puolestaan jää ihmisen ulkopuolelle erillisenä toiminnan ympäristönä. (Katso havaintokuva tästä.)

Alitajuntasi ei kuitenkaan sijaitse vain pääsi sisässä.

Vuonna 1989 Manfred Zimmermann mittasi tietoisen ja tiedostamattoman mielen kapasiteettia.* Kävi ilmi, että tietoinen mieli pystyy prosessoimaan kerrallaan 45 bittiä informaatiota sekunnissa. Se on siis noin kuusi yksikköä. Tiedostamaton jauhaa puolestaan hulppeat 11.2 miljoonaa bittiä sekunnissa – siis noin 1.4 miljoonaa yksikköä. Ei siis mikään ihme, että mieleen pulpahtaa milloin mitäkin.

On kuitenkin syytä kysyä, mistä nämä kaikki ajatukset juolahtavat mieleen. Aivotutkimuksen tämän hetkinen tietämys kertoo, että aivojen etuotsalohkolla on keskeinen rooli tiedostamisessa. Neurotieteilijä saattaisi ajatella, että tietoinen toiminta perustuu siis siihen, että ajatusprosessit synnyttävät sähkökemiallisia reaktioita etuotsalohkossa; etuotsalohkon ”prosessointiteho” on siis tuon 45 bittiä sekunnissa. Loput aivoista taas prosessoivat noin 249’000 kertaa enemmän informaatiota sekunnissa. Ajattelua ei voi kuitenkaan typistää pelkäksi aivotoiminnaksi.

Jos pyydän sinua ajattelemaan ruusua, ei mieleesi juolahtava ruusun kuva ole suinkaan pelkkää aivotoimintaa. Ajatellessasi ruusua koet mielessäsi ruusun kuvan. Kytkeytymällä kokemukseesi ajatus ylittää siis puhtaan aivotoiminnan rajat. Ajatusta ei voi kuitenkaan rajata edes mielessäsi olevaksi ruusun kuvaksi. Jos aivosi eivät toimisi kunnolla, et pystyisi ajattelemaan ruusua. Vaikka ruusun ajatusta ei voi typistää aivotoiminnaksi, ruusun ajatus kuitenkin edellyttää aivotoimintaa.

Itse asiassa ruusun ajatuksen juuret ulottuvat vielä pidemmälle. Jos en nimittäin olisi äsken pyytänyt sinua ajattelemaan ruusua, ei koko ajatusta olisi myöskään koskaan syntynyt. Myös pyyntöni kuuluu siihen prosessiin, joka on synnyttänyt kokemuksesi ruusun kuvasta. Ajatukset ovat siis prosesseja, jotka synnyttävät kokemuksia.

Maailmassa on käynnissä jatkuvasti lukematon määrä prosesseja. Osa näistä – noin 1.4 miljoonaa sekunnissa – kytkeytyy sinun aivotoimintaasi aistinvaraisesti. Näistä puolestaan murto-osa synnyttää tietoisen kokemuksen. Valtaosa tietoisuuteesi asti ehtivistä ajatuksistasi saa siis alkunsa pääsi ulkopuolelta. Itse asiassa suurinta osaa ajatuksistasi ei olisi lainkaan olemassa ilman ympäristöäsi.

Alitajuntasi rajat eivät seuraa pääsi rajoja. Alitajuntaasi kuuluu koko ympäristösi. Mielesi rajat eivät siis kulje pääsi sisällä, vaan ne ulottuvat koko maailmaan. Freudin kolmijakoa mukailevassa kuvassa id:n ja maailman välillä ei ole tarkkaa rajaa. Ego sijaitsee ympärillesi levittäytyvien ajatusprosessien keskiössä, johon murto-osa ympärilläsi – niin ympäristössäsi kuin aivoissasikin – olevista prosesseista rekisteröityy. Ja kaiken keskellä on tahto, joka ohjailee mielessäsi juoksevia mietteitä. (Katso havaintokuva tästä.)

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Ajatusprosessit, joista pieni osa rekisteröityy tietoisuuteesi, sijaitsevat myös ympärilläsi. Alitajuntasi laajenee koko lähiympäristöösi, ja sitä kautta koko maailmaan. Tästä seuraa, että oma hyvinvointisi ei siis ole vain egosi hyvinvointia. Jos lähimmäisesi voivat huonosti, syöttää alitajuntasi mieleesi kielteisiä ajatuksia. Niiden seurauksena sinullakin on paha olla. Omasta alitajunnasta kannattaakin pitää hyvää huolta.

* Zimmermann, Manfred (1989). “The nervous system in the context of information theory.” Teoksessa R. F. Schmidt & G. Thews (toim.), Human Physiology, Springer, ss. 166-173.

10 tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon

21/06/2010

Jätä kommentti

Aivosi toimivat sitä paremmin mitä enemmän niitä käytät. Pitämällä mielesi liikkeessä kulkee ajatus jouhevammin. Tässä esittelen kymmenen helppoa tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon.

1. Lue

Lukeminen on aivoharjoite numero yksi. Lukemasi materiaalin monimutkaisuus kannattaa valita lukutottumuksiesi mukaan. Samoin kuin painonnostossa, kannattaa haastavampaa kirjallisuutta myös lisätä pikku hiljaa. Jos et ole tottunut lukija, kannattaa aloittaa kevyestä kirjallisuudesta tai vaikkapa sarjakuvista. Jos taas kirjoja menee metritavarana, kannattaa rantalukemiseksi valita vaikkapa Joycea, Proustia tai Kantia. Eräs filosofian professori totesikin, että nykyään Immanuel Kantin lukeminen tuntuu kuin lukisi Aku Ankkaa. Kirjat saat kätevästi kotiin esimerkiksi Amazonin tai AdLibriksen verkkokaupoista.

2. Laske

Laskuharjoitukset ovat oivallinen tapa jumpata mieltä. 90-vuotias isotätini kaivaa aika ajoin vanhat matematiikan kirjat esiin ja jumppaa niillä aivojaan. Ei ihme, että hänen ajatuksensa juoksee yhä kuin 70 vuotta sitten. Hyödyllisiä ovat myös erilaiset pikaharjoitukset, jotka voit vaikka ottaa päivittäiseen käyttöön. Laske esimerkiksi Brain Tunerin 20 laskutehtävää joka aamu. Huomaat vaikutuksen jo muutaman viikon kuluttua.

3. Ajattele

Ajattele, mitä ajattelet. Omiin ajatuksiisi keskittyminen kehittää ajattelutaitoasi. Bonuksena tutustut samalla itseesi ja saatat löytää yllättäviäkin puolia omasta ajatusmaailmastasi. Oman ajatusmaailman tunteminen onkin mestariajattelijan elinehto. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, pystyt vaikuttamaan mieleesi tietoisesti.

4. Kirjoita

Kirjoittaminen on oiva tapa selkiyttää omaa ajatusmaailmaa, purkaa huolia tai vaeltaa mielikuvitusmaailmojen lumoissa. Kirjoita päiväkirjaa, jäsennä oivalluksiasi, kirjoita runoja tai vaikkapa novelleja, joissa lähetät mielikuvituksesi vaeltamaan toisiin maailmoihin. Kirjoittamalla kykenet keskittämään ajatuksesi tavalla, joka ei ilman apuvälineitä onnistu.

5. Keskustele

Keskustele mielenkiintoisten ihmisten kanssa kuunnellen ja keskittyen. Pyri hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden ajatuksista olet aidosti kiinnostunut ja pyri kääntämään keskustelu sellaisiin puheenaiheisiin, joista kaikki osapuolet saavat jotakin irti. Keskustelussa kuunteleminen on puhumistakin tärkeämpi taito. Jos olet itse koko ajan äänessä, opit vain murto-osan siitä, mitä opit kuuntelemalla.

6. Opiskele

Opettelemalla uusia asioita ja uusia taitoja kehität aivojasi myös fyysisesti luomalla uusia kytköksiä hermosolujen välille. Uuden oppiminen tekee myös elämästä antoisaa ja mukavaa. Uuden asian oppiminen palkitsee itsessään, ja mahdollistaa aivan uudenlaisia kokemuksia. Päätä vaikkapa opetella espanjan kieli ja suuntaa vuoden päästä Barcelonaan. Kokemus on aivan toinen, kuin ummikkona suunnistaen. Opiskelun makuun pääset myös tutustumalla iTunes Universityn tarjontaan.

7. Ratko arvoituksia

Arvoitusten ratkominen kehittää erityisesti lateraalisen ajattelun kykyä. Ratkomalla arvoituksia opit hakemaan ratkaisua odottamattomista paikoista ja rikkomaan ennakko-odotuksiasi. Tuloksena ajatuksesi joustaa entistä paremmin. Löydät runsaasti uusia arvoituksia esimerkiksi BrainDen-sivustolta. Myös vitsien kertominen ja dekkarien lukeminen kehittävät ajatuksen joustavuutta.

8. Aivojumppaa

Aivojumpan hyödyistä ja vaikutuksista kinastellaan paljon. Varmaa on kuitenkin, että kaikki, mitä teet päälläsi kehittää sitä jossakin määrin. Jos aivojumppa siis palkitsee tai tuntuu hauskalta, kannattaa sitä harjoittaa sumeilematta. Aivojumpata voit esimerkiksi ratkomalla sudokuja tai hyödyntämällä vaikkapa oivallista Stanfordin yliopistossa kehitettyä Lumositya.

9. Liiku

Terve mieli elää terveessä ruumiissa. Liikkumalla säännöllisesti ainakin puoli tuntia päivässä pidät vartalosi kunnossa niin, että aivosi saavat riittävästi happea. Kun käyt lenkillä säännöllisesti, juoksee ajatuskin jouhevammin. Aivoja kannattaa myös huoltaa riittävällä omega3-rasvahappojen ja d-vitamiinin saannilla.

10. Nuku riittävästi

Aivosi tarvitsevat riittävästi unta. Unen tarve on yksilöllinen, ja paras mittari riittävälle unensaannille on oma olotilasi. Jos päivän mittaan kuluu pannullinen kahvia eikä meinaa jaksaa mitään, kannattaa illan viimeinen leffa jättää kenties väliin ja painella pehkuihin. Hyvin nukutun yön jälkeen aivosi kiittävät, ajatus luistaa paremmin ja mielialasi pysyy korkealla.

Näin rakennat itsellesi kollektiivisen alitajunnan

19/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta on merkillinen juttu. Yhtäältä vaikuttaa ilmeiseltä, että mieleemme kätkeytyy prosesseja, joista emme ole tietoisia. Toisaalta ajatus tajunnasta, jota ei tajuta, on äkkiseltään kovin ristiriitainen. On kuitenkin selvää, että jostakin päähän pälkähtää milloin minkäkinlaisia ajatuksia. Aivoissamme ja ympäristössämme tapahtuvat prosessit kytkeytyvät ajoittain tietoiseen mieleemme, jolloin voimme ohjata niitä haluamallamme tavalla. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa.

Alitajuista ajattelua voi myös laajentaa hyödyntämällä verkon tarjoamia työkaluja.

Käyttämällä Twitter-palvelua pystyt pienellä vaivalla synnyttämään jatkuvan ideavirran, joka toimii kuin aina vireessä oleva alitajunta. Twitteriin rakennettu kollektiivinen alitajunta pulputtaa mieleesi uusia oivalluksia samalla tavoin kuin biologinen alitajuntasikin.

Twitteristä löytyy valtava joukko maailman huipputekijöitä niin tieteen, taiteen, musiikin kuin urheilunkin saralla. Monet heistä kirjoittavat Twitter-virtaansa mielenkiintoisia oivalluksia, napakoita linkkivinkkejä, innostavia sitaatteja ja osuvia huomioita arjestaan.

Kuvittele, että alitajuntaasi muuttaisivat asustamaan Stephen Hawking, John Cleese ja vaikkapa Lost-TV-sarjan käsikirjoittaja Damon Lindelof. Twitterin avulla se onnistuu käden käänteessä. Samaten löydät Twitteristä teknogurujen pohdintoja, inspiroivia sitaatteja ja esimerkiksi piilaakson tuoreimmat kuulumiset kuukausikaupalla ennen valtamediaa.

Toimi seuraavasti. Tee itsellesi Twitter-tili. Käytä sen jälkeen Twitterin hakutoimintoa ja etsi itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Voit myös selata aihealueittain järjestettyä Twellow-tietokantaa. Tarkista, että löytämäsi ihmisen Twitter-virta sisältää sinua oikeasti kiinnostavaa informaatiota. Jos löytämäsi henkilö twiittaa sinua kiinnostavia juttuja, seuraa häntä.

Kun synnytät noin viidenkymmenen huipputekijän Twitter-kokoelman, saat näiltä huipuilta suoraan ideoita ja inspiraatiota reaaliajassa. Aivan kuin alitajuntaasi olisi muuttanut rekkalastillinen maailman huippuajattelijoita. Tuloksena on kollektiivinen alitajunta, josta saat jatkuvasti uusia oivalluksia.

Lisää linkkejä ajattelun tehostamiseen verkon avulla löydät Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Mikä ihmeen alitajunta?

17/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta, tai tiedostamaton, on yksi psykologian kiistellyimmistä käsitteistä. Kysymys alitajunnan luonteesta pakenee vastausta kuin liukas ankerias. Mikä se sellainen tajunta on, jota ei tajuta? Mielekkäämpää onkin kysyä, mitä alitajunta tekee.

Alitajunnastasi kumpuaa jatkuvasti uusia ajatuksia.

Ajattelu ei perustu pelkästään tekemiisi valintoihin. Sen sijaan pieni osa aivoissasi käynnissä olevista prosesseista rekisteröityy ajoittain etuotsalohkoon, ja mieleesi pulpahtaa ajatus. Tästä syystä esimerkiksi idean synnyttäminen käskystä on niin vaikeaa: hippokampuksessasi ja amygdalassasi tapahtuvaa hermosolujen säpinää kun on hiukan hankalaa säädellä tietoisesti.

Osa alitajuntasi mieleen putkauttamista ajatuksista on mieluisia oivalluksia. Toiset taas saattavat olla stressaavia muistutuksia hoitamattomista töistä. Edelliset kannattaa poimia talteen niiden yllättäessä. Jälkimmäiset voit puolestaan ulkoistaa ajattelunhallintajärjestelmään. Näin ne eivät varaa huomiotasi silloin kun et voi niille mitään tehdä.

Jos idean synnyttävä prosessi on tiedostamaton, et voi säädellä sitä tietoisesti. Voit kuitenkin harjaantumisen kautta kehittää alitajuntaasi synnyttämään mieluisampia ajatuksia esimerkiksi ajatuksia ohjailemalla. Harjoittelemalla voit maksimoida käyttökelpoiset ideat. Siinä voit hyödyntää esimerkiksi lateraalista ajattelua tai erilaisia luovuustekniikoita.

Voit myös laajentaa ideoita tuottavaa alitajuntaasi hyödyntämällä laajennettua mieltäsi. Tällöin synnytät verkkotyökalujen avulla jatkuvasti uusia ja hyödyllisiä ajatuksia tuottavan ideavirran. Kirjoitan kollektiivisen alitajunnan rakentamisesta lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Mitä ajatukset ovat?

05/05/2010

9 kommenttia

Ajatukset ovat sitten kumma juttu. Yhtäältä ne ovat meille kaikkein läheisin ja tutuin osa omaa olemassaoloamme. Toisaalta tiedämme niiden luonteesta yhä kovin vähän. 1900-luvun vakiintunut käsitys oli, että ajatukset ovat aivotoimintaa. Tai ne vähintäänkin nousevat jollakin mystisellä tavalla aivotoiminnasta.

Tutkimustulosten kertyessä on kuitenkin osoittautunut, ettei ajattelua voi rajata yksinomaan pään sisään. Filosofit David Chalmers ja Andy Clark ovat peräti väittäneet, että ajattelu laajenee väistämättä ihmisen ympäristöön.

Tehdäänpä yksi koe. Laita silmät kiinni ja kuvittele ruusua. Sellaista punaista kukkaa, joka annetaan rakkaalle tai ylioppilaalle lakkiaisjuhlissa. Pyri muodostamaan ruususta mahdollisimman eläväinen kuva mielikuvituksessasi. Näetkö ruusun? Hyvä.

Mikä on näkemäsi ruusun ajatus? Onko se mieleesi ilmaantunut kuva? Onko se etuotsalohkossasi tapahtunut sähkökemiallinen muutos? Onko se platoninen idea, joka leijailee sielusi silmissä? Rohkenisin väittää, että se on kaikkea tätä.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka tuottavat tunnistettavan lopputuloksen.

Ruusun ajatus on prosessi, johon kuuluu ainakin seuraavanlaisia osasia: kehotukseni kuvitella ruusua; valonsäteet, jotka välittävät tekstin ruudulta silmiisi; silmiesi, näköhermojesi ja aivojesi näkökeskuksen yhteispeli jotka muuntavat fotonipommituksen aivotoiminnaksi; hermotoiminta takaraivolohkosi ja otsalohkosi välillä; aivosähkökemialliset muutokset etuotsalohkossasi; ja lopuksi oma kokemuksesi ruusun kuvasta. Jos mikä tahansa osa prosessia eliminoitaisiin, ei ajatusta olisi. Vai olisitko juuri äsken ajatellut ruusua, jos en olisi kehottanut?

Ajatukset ovat prosesseja. Ajatusprosessien osat voivat myös sijaita ympäristössäsi. Tämän takia voit ohjailla ympäristöllä ajatteluasi, ja tämän vuoksi ympäristö vaikuttaa myös mielialoihisi.

Moniin ajatuksiin liittyy myös tiedonhakua ja prosessointia. Jos kysyn sinulta, minä vuonna Napoleon taisteli Waterloossa, voit kaivaa tiedon aivojesi muistivarasto hippokampuksesta – tai katsoa sen Googlesta. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkoistat osan ajatusprosessia, mutta tulos – ja näin ollen itse ajatus – on sama: vastaus kysymykseen.

Samaten, jos kysyn, paljonko on 1528 x 329, voit ulkoistaa laskutoimituksen taskulaskimelle – tai jos olet päässälaskunero, suorittaa sen päässäsi. Kummassakin tapauksessa tuloksen tuottavaan prosessiin liittyy osa, jossa tulos tuotetaan. Missä se tuotetaan on yhdentekevää itse lopputuloksen, ja näin ollen kokonaisen ajatuksen muodostamisen kannalta.

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Voit tehostaa omaa ajatteluasi merkittävästi hyödyntämällä ympäristöäsi ja nykyteknologiaa. Alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaaseen. Lataa se maksutta täältä.

Onnen tukipilarit

19/04/2010

5 kommenttia

Filosofit ovat keksineet kautta aikain toinen toistaan lennokkaampia tulokulmia kysymykseen: ”Mitä on onnellisuus?” Nähdäkseni tämä onkin yksi filosofian ydinkysymyksistä. Aristoteleen mukaan ”onnellisuus on elämän merkitys ja päämäärä, koko inhimillisen olemassaolon tarkoitus.” Yhteisen toimintamme tulisikin viime kädessä palvella tätä tarkoitusta.

Tässä esittelen neljä tukipilaria, joihin panostamalla voit edesauttaa onnellisuuttasi.

1. Ihmissuhteet

Toimivat ihmissuhteet ovat inhimillisen toiminnan ydin. Kukapa tulisi toimeen aivan yksin? Tarvitsemme ja kaipaamme kaltaistemme seuraa. Keskeistä onnellisuuden kannalta onkin löytää toimivia ihmissuhteita, joissa tuemme oikealla tavalla toisiamme. Ihmissuhteissa kannattaakin siksi panostaa laatuun.

Nykyaikana on muodikasta haalia satapäin Facebook-kavereita – mutta kuinka monta tosiystävyyttä ehtii luoda kukasta kukkaan poukkoillessa? Ystävyyssuhteissa, rakkaussuhteissa ja jopa työsuhteissa kannattaakin keskittyä ennen kaikkea sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat aidosti ja intuitiivisesti hyviltä ja kehityskelpoisilta.

Nähdäkseni tässä keskeinen kriteeri on yhteisen toiminnan luontevuus. Jos kaverin kanssa juttu luistaa kuin itsestään, tai treffikumppanin kanssa on luontevaa puuhata muuallakin kuin vällyjen välissä, on ihmissuhteessa todennäköisesti lihaakin luiden ympärillä. Hyviin ystäviin kannattaa sijoittaa aikaa ja rakkautta – se maksaa varmasti itsensä monin verroin takaisin.

2. Aivotoiminta

Aivotoiminnan merkitys on mielestäni nykyaikana ylikorostunut mielialoista puhuttaessa. Kun alkaa masentaa, lääkäri määrää pillerin, ja sen pitäisi mukamas hoitaa homma. Jos masennus on kuitenkin aiheutunut toimimattomasta sosiaalisesta ympäristöstä tai merkityksettömästä ja stressaavasta työstä, ei ihmepilleristä ole pitkällä tähtäimellä apua.

Aivotoiminnan jouhevuus on kuitenkin ilman muuta tärkeä osa hyvinvointia. Aivoista kannattaakin pitää huolta. Aivotoimintamme perustuu monimutkaiselle rasva-aineenvaihdunnalle, jonka toiminnan kannalta on olennaista erityisesti nauttia oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Onnen soturi syökin paljon kalaa.

Lisäksi on hyvästä välttää liiallista hiilihydraattien nauttimista: sokerit ja valkea jauho synnyttävät sokeripiikin, joka jarruttaa aivotoimintaa. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan jopa vanhemmiten yleistyvät muistihäiriöt voivat johtua pitkälti liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta. Herkuttelun kohtuullisuus ei siis vaikuta myönteisesti vain vyötärölinjaan, vaan tekee ihmeitä myös mielialoille.

3. Työkuorma

Hyvääkin voi joskus saada liikaa. Vaikka tekisit tarkalleen sitä, mitä haluat, saatat silti jäädä työkuorman jalkoihin, jos työtä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä ovat todistusaineistona lukuisat kutsumukselliset taiteilijat ja tiedemiehet, jotka ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä – ja lopulta palaneet itsekin loppuun.

Siksi on tärkeää, että asetat asiat tärkeysjärjestykseen ja rakenteistat toimintasi tehokkaasti. Tärkeysjärjestys löytyy esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Voit myös listata elämäsi keskeiset asiat ja miettiä, mikä niistä tulee ensin, mikä viimeksi. Ei kaikkea tarvitse tehdä. Toiminnan rakenteeseen saat puolestaan puhtia ajattelunhallinnan avulla. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman Ajattelunhallinnan oppaan täältä.

4. Tekemisen merkitys

Aristoteleen tärkeä maksiimi kuuluu näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Nähdäkseni tämän yhtälön ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Rohkenisin väittää, että sellainen ihminen on onnellinen, joka tekee 24 tuntia vuorokaudessa enimmäkseen asioita, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Olennaista on siis löytää juuri ne tekemisen muodot, jotka synnyttävät sellaisia tuloksia, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.

Tässä auttaa ydintoimien lista. Selvittämällä ensin omat ydintoimesi – mitä juuri sinä haluat tehdä – ja suuntaamalla ne sitten niin, että puuhastelustasi on myös hyötyä muille, synnytät lopulta myös riittävät resurssit elääksesi tarkalleen niin kuin haluat.

Onnellisuuden avaimet löytyvätkin siis Delfoin Apollon temppeliin yli kaksi tuhatta vuotta sitten kirjatuista ohjennuorista: ”Tunne itsesi. Kaikkea kohtuudella.” Kun tiedät mitä haluat, etkä tee mitään turhaa, olet onnellinen. Siinäpä se.

PS. Filosofian Akatemia järjestää kesällä 12.6. kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Kuusituntisessa seminaarissa käsitellään laajasti ja käytännönläheisesti onnellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.