Olin eilen kauppakeskus Jumbossa ostamassa matkalaukkua kokousmatkalle. Laukun löydettyäni harhailin takaisin Jumbon parkkipaikalle. Kuinka ollakaan, autoni ei ollutkaan siellä, mihin olin sen mielestäni jättänyt.
Muistin aivan selvästi, että olin parkkeerannut auton pääoven eteen. Sieltä sitä ei kuitenkaan löytynyt. Yritin järkeillä, mihin olisin voinut auton jättää. Kulkupeli ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen.
Lopulta päätin antaa motorisen muistini hoitaa homman.
Kävelin sisään kauppakeskukseen. Palasin sitten takaisin ulos, ja annoin jalkojen viedä minne veivät. Ei aikaakaan, kun valkoinen Prius kiinsi jo näköpiirissä, ja sain ostokseni lastattua auton takakonttiin. Kuinka ollakaan, olin kyllä jättänyt auton pääoven eteen. Se oli vain eri pääovi, kuin muistijälkeni kertoi.
Ihminen käsittelee tietoisesti parhaimmillaankin vain muutamia asioita kerrallaan. Tiedostamaton mieli käsittelee puolestaan satoja tuhansia asioita sekunnissa. Joskus tietoinen mieli kannattaa ripustaa narikkaan ja antaa tiedostamattoman hoitaa homma.
PS. Olen loppuviikon kokousmatkalla Ranskassa. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy keskiviikkona 1.6.
Jep, tämä on oiva konsti, olen tätä soveltanut kadonneiden tavaroiden kanssa. Joskus varhaisteininä jo tää metodi vaan loksahti mieleen. On vieläpä tehokas!