Hurahdin joskus 12-vuotiaana ranskalaisen Jean-Michel Jarren musiikkiin. Haalin kaikki Jarren levyt ja katsoin uudestaan ja uudestaan videolta hänen megakonserttejaan. Yläasteella minulle selvisi, ettei syntikkafanitus ollut suuressa suosiossa. Olisi pitänyt tykätä Bon Jovista.
Aloinkin häpeillä idoliani ja piilotin hänen levynsä. Kirjastosta kopioin rokkilevyjä kasetille ja pidin reteästi Faith No Moren t-paitaa. Samalla päätin, että minähän en idoleita tarvitse.
Idolit ovat kuitenkin tärkeitä.
Ensinnäkin, idolit auttavat pysymään oikealla tavalla nöyränä. Nuorena miehenä ajattelin, että miksi minä idolisoisin ketään? Minähän olen vähintään yhtä taitava kuin kaikki maailman parhaat tekijät yhteensä! Samalla hukkasin kuitenkin ymmärryksen siitä, että taito on muutakin kuin itsevarmuutta.
Toisekseen, idolit ovat ennen kaikkea tärkeitä siksi, että he ovat tehneet jo kertaalleen jotain erinomaisesti. Jos et tunne sitä, mitä on jo tehty, päädyt helposti apinoimaan pinnallisesti maailman huippuja. Tutustumalla sen sijaan siihen, miten asiat on tehty erinomaisesti, voit lopulta rakentaa sen päälle.
Kolmanneksi, idolit ovat tärkeitä, koska he antavat toivoa. Maailman huiput da Vincistä Einsteiniin eivät ole suinkaan syntyneet kultalusikka suussa. Sen sijaan he ovat ponnistelleet tiensä huipulle uskomalla omaan sydämeensä – ja seuraamalla omia idoleitaan.
Minulle yksi tärkeä idoli on Thomas Edison, joka pystyi kokoamaan ympärilleen USA:n aikansa tieteen huiput ja tekemään huikeita läpimurtoja heidän kanssaan. Toinen tärkeä roolimalli on Steve Jobs, jonka intohimo ja käsittämätön kyky keskittyä olennaiseen tuottivat meille tämän hetken hienoimmat elektroniset härpäkkeet.
Tärkeä rooli on myös ollut lähi-idoleilla, eli opettajilla: väitöskirjani ohjaajalla Sami Pihlströmillä,joka on opettanut minulle enemmän kuin tietääkään, sekä Esa Saarisella, joka on nähdäkseni Suomen tärkein soveltavan filosofian suunnannäyttäjä.
Jarrenkin levyt uskalsin viimein kaivaa muutama vuosi sitten naftaliinista. Me seisomme kaikki jättiläisten hartioilla.
Ajattelun ammattilainen 
Lauri, hienoja idoleita sinulla sekä nuoruudessa että myöhemminkin. Ja hyvä pointti/termi tuo lähi-idolit: moni pystyy nimeämään helposti vaikutteistaan ne isot nimet, mutta harva tulee ajatelleeksi ihan sitä lähintä piiriään ja sen vaikutusta omiin tekemisiin, saati että uskaltaisi vielä suoraan antaa palautetta heille asiasta. Ihannoinnin ei aina tarvitse suuntautua merien taakse.
Juuriaan ja vaikutteitaan ei kannata koskaan kieltää tai unohtaa, ne ovat vahvuus ja rikkaus. Itse en tosin pysty palaamaan enää Jarren tuotantoon, sen verran monotoniselta ja juustoiselta äänimaisema tuntuu tänä päivänä 🙂
Tässä pohdin ja ehkä niillä on, joo, jonkinlainen motivoiva rooli. Ja tosiaan niitä arkipäivän idoleitakin on, etenkin joidenkin fasettien osalta: oppisinpa olemaan noin hienosti tavalla X mitä tuo Y osaa!
Ja oikeesti, Steve Jobs? Kaveri jota halveksun aivan avoimesti sen takia miten se kohteli muita ihmisiä. Can’t see beyond that.
Päivitysilmoitus: Inspiroivat ihmiset «