Douglas Adamsin romaanissa Linnunradan käsikirja liftareille avaruusmuukalaisten supertietokone Deep Thought selvitti elämän salaisuutta seitsemän ja puoli miljoonaa vuotta. Vastaukseksi se sai luvun 42.
1990-luvun alussa Cambridgen yliopiston astronomit alkoivat laskea niin sanottua Hubblen vakiota, jonka sanottiin olevan avain moniin maailmankaikkeutta koskeviin kysymyksiin. Kahden vuoden laskutoimitusten jälkeen tulos oli selvä. Huipputähtitieteilijät eivät kuitenkaan olleet uskoa tuloksiaan.
Vastaus oli 42.
Ajattelun ammattilainen 
Humoristinen sattuma? Edesmennyt Douglas itse ”väitti” keksineensä numeron sattumalta… mikä näiden todisteiden valossa ei enää vaikuta uskottavalta 😉
Tosin Hubblen vakio ei oikeastaan ole vakio, vaan muuttuu hiii-iiitaasti, tähtitieteilijät käyttävätkin siitä nimitystä ”Hubblen parametri”.
Hubblen vakio määriteltiin arvoon 42 vuonna 1996. Wikipedian mukaan ”nykyisin luotettavimpana pidetään vuoden 2003 WMAP satelliitin mittausten antamaa arvoa 71 ± 4 km/s/Mpc”
Arto,
Kiitos tarkennuksesta. Törmäsin itsekin asiaa kaivellessani tähän havaintoon, joka osoittaa hyvin sen, miten tiede korjaa itseään. Alkuperäinen tulos oli kuitenkin sen verran veikeä, että katsoin sen blogikirjoituksen arvoiseksi. 🙂
”Sä muistatko vielä sen virren” oli paras arvaus Kysymykseksi?
”Hämmentävä spektaakkeli”
Mitä ”elämän salaisuus” edes tarkoittaa? Voisiko joku täsmentää kysymyksen ennenkuin annetaan vastaus… 🙂
sitä ei paljasteta.jos sen tiedät eläessäsi se ei olisi enää salaisuus
kun kuolet tiedät elämän salaisuuden