9 vinkkiä Richard Bransonilta, osa 1/2

Miljardööri ja filantrooppi Richard Branson julkaisi muutama vuosi sitten loistoteoksen Screw It, Let’s Do It. Siinä Branson linjaa näkemyksensä niistä keskeisistä tekijöistä, jotka johtivat hänen menestykseensä. Kirja on noin sata sivua pitkä, ja sen lukaisee parissa illassa. Suosittelen lämpimästi. Tämän viikon blogipostauksissa esittelen kirjan yhdeksän periaatetta.

1. Toimi

Aivan liian usein jäämme märehtimään ja pohtimaan vaihtoehtoja erehdyksen pelossa. Jos kukaan ei toimi, ei mitään tapahdukaan. Keskeistä on asettaa itselleen tavoitteita ja elää täysillä. Ja kun ryhdyt toimeen, kannattaa viedä hankkeet loppuun asti. Jos menee mönkään, voi sitten katsoa, mitä ensi kerralla kannattaa tehdä paremmin. Bransonin motto onkin todella ”screw it, let’s do it”.

2. Pidä hauskaa

Branson kysyy usein itseltään, tekeekö hänen työnsä hänet oikeasti onnelliseksi. Jos jokin mättää, hän miettii, mitä asialle voi tehdä. Tilaisuuden tullen siihen kannattaa myös tarttua, eikä jäädä miettimään vaihtoehtoja. Elämää kannattaa tarkastella positiivisesti: aina on uusia mahdollisuuksia, kun asioita tarkastelee riittävän laaja-alaisesti. Ja jos työ lakkaa olemasta kivaa, on aika siirtyä eteenpäin.

3. Ole rohkea

Rohkeus ei tarkoita tyhmänrohkeutta. Branson teroittaa, että on tärkeää hahmottaa riskit – ja sitten ottaa niitä. Tässä tärkeää on myös uskoa itseensä. Ei kannata alkaa epäröimään siinä vaiheessa, kun olet juuri ponnistamassa rotkon yli. Tärkeää on myös se, ettet jää murehtimaan menneitä: virheistä kannattaa oppia, mutta niillä ei kannata rankaista itseään loputtomasti.

4. Haasta itsesi

Tähtää aina korkealle. Jokainen tarvitsee elämäänsä haasteita – tämä tekee meistä inhimillisiä. Branson hakee haasteita kahdella tavalla: ensinnäkin, hän pyrkii tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla; ja toiseksi, hän etsii aina uusia seikkailuja. Kannattaa siis yhtäältä kokeilla aina uusia juttuja, etsiä uusia harrastuksia ja tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta kannattaa myös hioa tärkeimpiä taitoja ja pitää hyvää huolta läheisimmistä ihimsistä. Ja kun tilaisuus tarjoutuu, pyri ylittämään itsesi.

5. Seiso omilla jaloillasi

”Jos haluat maitoa, ei kannata istua pallilla keskellä peltoa ja odottaa, että lehmä törmää sinuun”, sanoo Branson. Luota siihen, että sinä itse pystyt vaikuttamaan omaan elämääsi. Seuraa unelmiasi, mutta älä elä niissä: pidä silti jalat tiukasti maan pinnalla. Ja tee töitä toisten ihmisten kanssa – kukaan meistä ei ole elämäänsä rakentanut yksin. Me seisomme kaikki jättiläisten hartioilla. Usko itseesi; käsiin, joilla teet työtä; aivoihin, joilla ajattelet; sydämeen, jolla rakastat.

7 thoughts on “9 vinkkiä Richard Bransonilta, osa 1/2

  1. Hyviä neuvoja olet taas löytänyt Lauri. Kiitos näistä.

    Kun ne lukee, ne eivät vaikuta kovin kummoisilta. Kuitenkin ne ovat hyviä ja toimivia – yksinkertaiset, itse koetut ja testatut neuvot ja ohjeet toimivat. Olen todella pitkään ihmetellyt ja pohtinut, miten voi olla mahdollista, että me ihmiset emme osa käyttää näitä yksinkertaisia neuvoja. Asiat eivät ole uusia – niistä on puhuttu ja kirjoitettu jo tuhansia vuosia, tuhansissa ja taas tuhansissa kirjoissa. Ja kuitenkaan niitä ei osata käyttää – saati sitten, että ne olivat yleistä viisautta – hei elämme vuotta 2012 – erään ajattelijan syntymän jälken – miten tämä on mahdollista?

    Jokaisen sukupolven suurin löytö on se, että ihminen voi muuttaa omaa elämäänsä muuttamalla omaa asennoitumistaa.

  2. Päivitysilmoitus: 9 vinkkiä Richard Bransonilta, osa 2/2 | Ajattelun ammattilainen

  3. Tämän rinnalla voi olla hyvä lukea Johanna Korhosen kolumni huipulle pyrkimisen haittapuolista:
    http://www.hs.fi/kulttuuri/Huipulle+pyrkiminen+vain+lis%C3%A4%C3%A4+luusereiden+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4/a1305560123356?ref=fb-share

    Bransonin vinkit ovat ihan hyviä ja toisessa postauksessa tulee esiin myös hänen humaanimpi puolensa. Siltikin hänen vinkkinsä tuntuvat edustavan huipulle pyrkimisen ideologiaa. Kannattaa miettiä onko se kaikissa tilanteissa paras mahdollinen ideologia?

    • Minulle jäi vähän kaksipiippuinen tunne tuosta Korhosen kolumnista. Yhtäältä hän on täysin oikeassa siinä, että tämä huippusitä ja huipputätä -kohkaaminen on tuhoisaa. Toisaalta siitä vedetty johtopäätös siitä, että keskinkertaisuus on jees ei mielestäni pidä paikkaansa.

      Minusta Bransonilla korostuu ennen kaikkea pyrkimys siihen, että elämä on *merkityksellistä*. Hänen temperamenttinsa tapauksessa se on vienyt myös ”huipulle” – mutta hänen kirjoituksistaan paistaa läpi voimakkaasti se, ettei tämä ole ollut pääasia. Kyse ei ole ollut kilpailun voittamisesta – vaan itsensä ylittämisestä. Ja tämä on nähdäkseni aika yleisinhimillisen tarpeellista hyvinvoinnille. Vai voiko ihminen, joka ei kasva lainkaan voida hyvin?

      Oma positioni, jota yritän näillä Branson-vinkeilläkin valottaa, on se, että jokaisen pitäisi pyrkiä löytämään itselleen paras mahdollinen paikka elää, vaikuttaa ja kasvaa. Mutta ei jokaisen tarvitse olla ”huipulla” – itse asiassa, jos jokainen tekisi juuri sitä, mitä haluaa, ei tällaisilla komparatiivisilla arvioinneilla varmaankaan olisi enää juuri painoarvoa.

      Summaten: kutsumuksellinen trukkikuski on tasan yhtä hyvä juttu kuin kutsumuksellinen Richard Branson. Mutta ongelmalliseksi tilanne muuttuu, jos trukkikuski haluaisi sydämessään tehdä jotain ihan muuta – mutta tyytyy esimerkiksi Korhosen kolumnien tyyppisen argumentaation takia nykytilaansa.

  4. En siis ole lukenut Bransonin kirjaa, joten en osaa arvioida hänen ajatuksiaan kuin noiden listaamiesi kohtien perusteella. Voi siis olla, että Bransonilla kirjassa korostuu enemmän tuo merkityksellisyys sekä itsensä ylittäminen, ja nousu Britannian neljänneksi rikkaimmaksi on vain noiden motiivien sivutuote.

    Olen samaa mieltä kanssasi, että päämäärä on löytää ”paras mahdollinen paikka elää, vaikuttaa ja kasvaa.” Ja sanot hyvin, että Bransonin temperamentilla varustetulle henkilölle tuo paikka löytyy sellaisesta toimesta, jossa on isoja riskejä, isoja haasteita ja isoja voittoja. Toisenlaisella temperamentilla varustetulle henkilölle tuo paikka löytyy siitä, että on vakituinen työpaikka tukkuliikkeen myyntiosastolla,beigeväreillä sisustettu kaksio Lintuvaarassa, kultainen pystykorvannoutaja ja vähän ryyppäävä puoliso.

    Vaara vaanii siis kahdessa suunnassa: Ensinnäkin jonkun elämänunelmat voivat jäädä saavuttamatta, koska hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta lähteä niitä tavoittelemaan. Tätä varten on tärkeätä, että rohkaisemme ja tuemme ihmisiä, autamme heitä tulemaan siksi mitä he parhaimmillaan voisivat olla.

    Mutta toiseksi joku voi olla löytänyt sen oman paikkansa elämästään. Se ei ehkä ulospäin näytä kummoiselta, mutta henkilölle itselleen se on täysin tyydyttävä. Kun hänet laitetaan vertaamaan elämäänsä Bransoniin tai muuhun supermenestyjään ja rummutetaan, että sinusta voi tulla huippu, niin hän voi alkaa tuntea alemmuudentunnetta tai jopa syyllisyyttä omasta vaatimattomammasta elämästään. Eli voimme onnistua tekemään onnellisesta ihmisestä onnettoman asettamalla hyvälle elämälle standardeja, joita hän ei täytä.

    Siksi on tärkeää sekä rohkaista ja kertoa sankaritarinoita että muistuttaa siitä, että ’tavallinen’ elämä voi olla täysin hyvä elämä. Voi tehdä jotakin kutsumuksellista – esimerkiksi tekstiilitaidetta -, ilman että tarvitsee olla siinä mikään huippu.

  5. Itse koen että ”huipulle” pyrkiminen on symbolinen tavoite. Mitä huippu sitten kenellekin edustaa? Jos huipulle pyrkimisen ajatus perustuu eri yksilöiden keskinäiseen vertailuun ja ”lopullisen” tavoitten saavuttamiseen ajatus tuntuu hurjalta. Itsensä jatkuva vertaileminen syö varmasti motivaatiota ja visio omasta tekemisestä taatusti sumentuu. Mielestäni Korhosen kolumni käsittelee huipulle pyrkimistä juuri tästä näkökulmasta.

    Sensijaan jos huipulle pyrkimisen nähdään henkilön omana kehityspolkuna, omine tavoiteinaan, voi tämä huipulle pyrkiminen olla draiveri itsensä kehittämiseen sekä taloudelliseen menestykseen. Tästä mielestäni on tämän postauksen sisällössä ja Brandsonien refereroinnista kyse. Matkaamisen tavasta, ei tavoitteen saavuttamisesta.

    Itse näet markkinatalouden ja henkilökohtaisen kehittymisen parina. Jos henkilö haluaa kehittyä ja kasvaa työssään, johtaa se mielestäni helposti suurempaan lisäarvoon. Se taas johtaa parempaan asetelmaan palkkaneuvotteluissa tai suurempaan firman tulokseen, jos on yrittäjä. Talous on toki vain yksi mittari, mutta työelämässä kuitenkin olennainen.

    Jos ihmisillä ei ole omia tavoitteita ja halua kehittyä ihminen taantuu. Oppiminen on etuoikeus ja kokemukset elämän suola. Moniko meistä ymmärtää, että työssä oppiminen on erinomainen tilaisuus?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s