Tyhmyys on suhteellista

Richard Branson kärsi nuorena pahasta lukihäiriöstä. Teini-ikäiselle Bransonille kotiläksyt olivat ylitsepääsemättömän vaikeita, ja mielenkiinto kohdistuikin lähinnä urheiluharrastuksiin. Ihmisten kanssa Branson tuli kyllä loistavasti juttuun. Harmi vaan, ettei siitä saanut numeroita. Opettajien mielestä Branson oli tyhmä kuin saapas.

Lopulta ongelmat kärjistyivät niin, että nuori Branson joutui keskeyttämään koulunkäynnin.  17-vuotiaana hän perusti ystävänsä Jonny Gemsin kanssa ensimmäisen liikeyrityksensä, Student-lehden. Alkupääomaa oli äidiltä saadut neljä puntaa postimerkkeihin ja kirjekuoriin. Lehti menestyi, ja sen seurauksena yritteliäs Branson siirtyi seuraavaksi levyjen myyntiin. Musiikkibisnes veti syvemmälle, ja syntyi levy-yhtiö Virgin Records.

Virginin ensimmäinen kiinnitys oli tuntematon parikymppinen Mike Oldfield. Hänen debyyttilevynsä, kahdesta puolen tunnin pituisesta kappaleesta koostunut äkkiväärä Tubular Bells myi miljoonia. Loppu on historiaa.

Sir Richard Branson on yksi Britannian kaikkien aikojen menestyneimmistä liikemiehistä ja filantroopeista. Tyhmyys on suhteellista.

9 thoughts on “Tyhmyys on suhteellista

  1. Surullista miten yhteiskunnassa onnella on kuitenkin niin paljon tekemistä kaiken kanssa. Ties kuinka monta mestari ajattelijaa on menetetty jatkuvaan oravanpyörään kun eivät ole päässeet toteuttamaan itseään! Onneksi näitä muutamia Bransonin kaltaisia on.

  2. Alla sanottiin että synnynnäistä lahjakkuutta ei ole olemassa. Ilmeisesti ei myöskään synnynnäistä tyhmyyttä…

  3. Tyhmyys on voisi olla sitä, että ei tajua vaikka kuinka monta kertaa jonkun asian sanoisi, ei ymmärrä yhteyksiä tai osaa muodostaa niitä. Lahjakkuus yksinkään ei riitä. Pitää olla tahdonvoimaa, sitkeyttä ja lujaa uskoa omaan asiaansa, halua murtautua ulos muotista, ympäristön ja yhteiskunnan aiheuttamista paineista ja viedä omaa asiaansa eteenpäin. Epäiljiöitä ja latistajiahan on maailma täynnä, kannustavia ihmisiä vähemmän ja siinä on pakko uskoa itseensä, jos aikoo saada jotain aikaiseksi. Ilman kipinää ei ole mitään. Isot yritykset usein ovat aloittaneet autotallista, pienestä ajatuksesta, kipinästä ”tämä on hyvä juttu”. Lahjakkuutta on niin monenlaista, missä menee raja? Voihan autovaraskin tavallaan olla lahjakas, hankittua lahjakuutta miten autoon murtaudutaan. Olisiko kuitenkin kyse siitä, että tahto on voimakas ja kova halu panee miettimään ja raivaamaan miettimällä oman asiansa eteenpäinviemisen esteitä pois tieltä? Jos ei tähän kykene, olisiko sitten tyhmä?

  4. Tästä aiheesta kirjoitti NYT jokin aika sitten hienon jutun:
    http://www.nytimes.com/2011/10/23/opinion/sunday/will-dropouts-save-america.html?pagewanted=all

    Jutussa luetellaan iso liuta koulunsa keskenjättäneitä henkilöitä, jotka ovat mullistaneet maailman: Steve Job, Bill Gates, Paul Allen, Jack Dorsey, Evan Williams, Biz Stone, Mark Zuckerberg, Dustin Moskovitz jne…

    Samassa rytmissä etenevästä opiskelusta kärsivät niin lahjakkaat kuin heikotkin oppilaat. Monesti ”armovitosen” saavat oppilaat ovat lahjakkaita ja pärjäisivät kyllä, jos heille tarjottaisiin dynaamisempi tapa opiskella.

    Täytyy muistaa myös se, että vaikka suomalaiset lapset pärjäävät Pisa-testeissä, on kouluviihtyvyys meillä Euroopan alhaisinta. Asia koskettaa siis myös meitä.

  5. Pisaa on arvosteltu rankastikin, mitä se mittaa. http://miikkasalavuo.fi/2010/05/26/pisa-tutkimus-mita-se-mittaa-mihin-se-ohjaa

    Mutta tuo on totta, että koulussa pitäisi olla enemmän ohjausta yksilöllisempään suuntaan, jolla haettaisiin lapsen ja nuoren vahvuuksia esille, joista voisi löytyä se suunta, mikä kiinnostaa ja jossa pärjää jon senkin takia, että se kiinnostaa. Huomio pitää kiinnitää keskitason alapuolella oleviin, koska yleensä se, joka pärjää hyvin koulussa, luultavasti saa jatkokoulutuspaikan ja päätyy työelämäänkin ”normaalissa” ajassa. Pienellä panostuksella voisi saada isoja säästöjä syrjäytymisen ehkäisyssä, nopeassa siirtymisessä työelämään tai pienemmissä koulun lopettamisprosentissa.

    Tiedetään, että oppimista on erilaista ja osa tosiaan oppii tekemällä, taustalla voi olla erilaisia syitä ja niitä syitä ei pitäisi aliarvioida tai sanoa, että kun et pysty toimimaan näin, olet tyhmä tms. Olen huomannut, että pitkä koulutus ja monet yliopistotutkinnotkaan eivät takaa käytännön osaamista, pikemminkin johtaa tekemisen teoreettiseen suuntaan ja sitten työpaikalla, jossa vaaditaan käytäntöjä, voikin olla vaikea sopeutua. Kaikista ei tule tutkijoita tai opettajia.

    En oikein jaksa uskoa, että pelkällä onnella pärjää, vilunkipelillä jonkin aikaa, kyllä menestyminen vaatii lujaa työtä ja pitkäaikaista asioihin perehtymistä.

  6. Lukihäiriö on oppimisvaikeutena melko ”lievä”, ja onneksi siitä nykyään tiedetään paljon. Ainakaan Suomessa opettajat eivät (enää) ajattele lukihäiriöisen olevan tyhmä. Onneksi. He saavat kuntoutusta ja apuvälineitä opiskeluunsa.

  7. Lukihäiriö on oppimisvaikeutena melko ”lievä”, ja onneksi siitä nykyään tiedetään paljon. Ainakaan Suomessa opettajat eivät (enää) ajattele lukihäiriöisen olevan tyhmä. Onneksi. He saavat kuntoutusta ja apuvälineitä opiskeluunsa.

  8. Päivitysilmoitus: 10 lyhyttä ajatusta | Ajattelun ammattilainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s