Luonnontilassa elävät kirput osaavat hypätä valtavan pitkälle. Väitetään, että koulutetut kirput oppivat pysymään kurissa niin, että ne laitetaan ensin kannelliseen laatikkoon. Hakattuaan kirjaimellisesti riittävän pitkään päätään seinään kirput antavat periksi ja säätävät hyppykorkeutensa niin, ettei pää kolahda kattoon.
Kun kansi sitten poistetaan, yksikään kirppu ei hyppää ulos laatikosta takaisin vapauteen. Ne ovat oppineet, ettei tätä korkeammalle kannata hypätä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.
Ajattelun ammattilainen 
Kun ihmisen luovuutta rajoitetaan tarpeeksi pitkään, niin hän oppii sopeuttamaan sen vallitsevaan ympäristöön eli luomaan triviaaliratkaisuja. Ne ovat hyödyllisempiä organisaatiolle kuin todellinen luovuus ja jalostetut ideat.
Näin saadaan hiukan suuremmassa mittakaavassa oma kirppusirkus, jossa kukaan ei haasta sen sirkuksen tirehtööriä. Ja kaikki ovat onnellisia, vai ovatko?
Kari…
Kirput oppivat, eli mallintavat maailmaansa. Sen seurauksena ne oppivat, että heidän maailmansa loppuu kattoon – eikä tämä oppi poistu siitä, että kansi poistetaan, kerran opittu säilyy muistissa.
Aivan samalla tavalla ihminen oppii ja mallintaa maailmaansa. Pienellä lapsella ei ole rajoituksia mutta hyvin nopeasti ympäristö opettaa niitä. Laittaa lapseen laatikkoon, jossa vain tietyt asiat ja teot ovat mahdollisia, onnistuvat. Tällä oppimismekanismilla syntyy meille esimerkiksi itsetunto. Oma käsitys siitä millainen on ja mihin pystyy.
Kun sitten aikuisena laatikko puretaan ja ihminen lähtee maailmalle, hänellä kirppujen tavoin säilyy uskomus, malli siitä, että samat rajat ovat yhä voimassa. Kirpuista en tiedä, mutta meillä ihmisillä on mahdollisuus muuttaa uskomuksiamme, mallejamme. Meille on opetettu liian paljon sitä, että itsetunto, luonne, tapa toimia, tapa ajatella, vaikka mikä on pysyvää – ja niin me pysymme kuvitellussa laatikossamme, vaikka maailma ulkopuolella on avoin myös meille.
Ihminen on kirpun tavoin biologisesti rakentunut niin, että opittu säilyy kunnes tulee tarve, pakko muuttaa opittua. Opitun säilymisen mekanismi on vain niin voimakas, että kirpun tavoin, emme ota vastaa opitusta poikkeavaa informaatiota, emme havaitse, emme hyväksy sitä lainkaan – siksi emme muuta mallejamme. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa nämä hyvin toimineet ikivanhat taidot ovat vaikeuksissa.
Malleja saa ja voi muuttaa, vaikkei se siltä tunnu.
Tämä kirppusirkus on hyvä oivallus. Kuinka paljon sitä käytetäänkään kasvatuksessa, jopa koulutuksessa. Kun ihminen pitäisi vapauttaa ajattelemaan ja luomaan, hänet sidotaan sovinnaisuuksiin ja rajoituksiin. Kun pitäisi kannustaa ja rohkaista, masennetaan kiinnittämällä huomio vain epäolennaisuuksiin. Tuloksena on typistetty elämä, josta ympäristökin kärsii.
Suomalaisessa kasvatuksessa tämä on laajasti käytetty menetelmä. Sen huomaa myös työelämässä, jossa parhaiten menestyy urallaan se, joka toimii työnantajan toiveiden mukaan. Mutta työelämässä ei juuri ole valinnan varaa, jos haluaa säilyttää työpaikkansa. Kierre on valmis.
Suomessa on paljon mielenterveyden häiriöitä ja itsemurhia, varsinkin nuorten parissa. Se johtunee suureksi osaksi lapsuuden ja nuoruuden latistetusta itsetunnosta ja kielletyistä tunteista. Siitä laatikosta on vaikea, jos ei mahdotonta, päästä ulos.
Muuten, linnuilla olen havainnut samanlaista käyttäytymistä. Kun lintuja pidetään lasitetulla parvekkeella, ne oppivat, että ikkunan läpi ei voi lentää. Kun ikkuna myöhemmin avataan ehkä vahingossa, ne eivät lennä tiehensä.
Päivitysilmoitus: Kirppusirkusta | Karin blogi
Päivitysilmoitus: Sammakko, kirppu ja iso loikka | Seitsemäs elämä
Päivitysilmoitus: Kirppusirkusta | Sekalaista höpinää
suomessa ainakin yksi kontikaislaji nimeltä hopeaseppä joka on toiminut vedonlyöntihyönteisenä,kuka hyppää korkeimmalta.