Kun olin neljävuotias, Matti-ukki tuli käymään kylässä. Ukilla oli uusi kello ja siinä sohvalla istuessamme ihmettelimme kellotaulun logiikkaa. Ukki selitti minulle, mitä minuutti- ja tuntiviisari toimivat, aivan niin kuin olisi kertonut uuden työvälineen toiminnasta kollegalleen. Olin haltioissani.
Sama toistui lukemattomia kertoja. Jo alle kouluikäisenä tajusin, että Matti-ukin tavassa keskustella oli jotain ihmeellistä. Käytännössä joka ikinen muu ihminen joka kylässä kävi kun heltyi ovesta sisään tullessaan lässyttämään: ”Hellanlettas kun sinä olet jo kasvanut”, tai pahimmillaan: ”Häivy siitä häiritsemästä.” Suurimmalle osalle aikuisista olin joko puutarhatonttu tai riesa. Matti-ukille olin kokonainen ihminen.
Usein on vaikea nähdä arvoa toisella tavalla ajattelevassa, eri ikäisessä tai eri näköisessä ihmisessä. Jokaisen ihmisen arvo on kuitenkin vakio: ihmisarvo ei vaihtele sen mukaan, mitä teemme, mitä olemme, mitä ajattelemme tai mitä saamme elämässämme aikaiseksi. Minulle Matti-ukin esimerkki oli tässä yksi elämäni tärkeimpiä oppitunteja.
Kohdellaan toisiamme vertaisinamme. Iästä, ihonväristä, uskonnosta tai poliittisesta kannasta riippumatta.
Ajattelun ammattilainen 
Itselle tulee samanlainen ajatus mieleen omasta isästäni. En muista, että hän olisi ikinä lässyttänyt kuin lapselle, vaan olen aina saanut selvän ja ikäkauteen sopivan selityksen asioille. Ja ehkä se on opettanut ottamaan asioista selvää ja kertomaan niistä omille lapsille samalla tavalla.
Valitettavasti molemmat vanhempani ovat edesmmenneitä, eivätkä he voi enään jakaa viisauttaan omille lapsenlapsilleen. Mutta ehkä itse saan näyttää välähdyksen siitä mitä itse olen saanut ja nähnyt.
Kari…
P.S. Toinen tärkeä asia kotikasvatuksessa oli se, että ihmiset ovat tasa-arvoisia koulutuksesta riippumatta. Eli koulutus ei tee ihmisestä sen arvokkaampaa. Vaan kunnioitus pitää ansaita omalla käytöksellä.
Hyvä kirjoitus!
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lapsille pitäisi lässyttää. Varmasti lapsetkin arvostavat enemmän sitä, että heille puhutaan niin kuin ihmiselle puhutaan.
Kiitos tästä kauniista, rakkaudellisesta kertomuksesta. Matti-ukille pusullinen rutistus sinne, missä onkin – – –
Minua on siunattu Matti-ukin kaltaisilla vanhemmilla, isovanhemmilla ja muilla läheisillä. Eron kyllä huomasi puutarhatonttu/riesasuhtautumisen. Onneksi olivat ja ovat edelleen harvassa he elämässäni.
Miksi kaikilla on ihmisarvo?
Nähdäkseni tässä on ainakin kolme tekijää.
Ensinnäkin, pääsääntöisesti jokainen terve ihminen kokee itsensä enemmän tai vähemmän arvokkaaksi. Terve ihminen ei halua heittää elämäänsä menemään.
Toisekseen, vaikka ihmisten tämänhetkinen panos yhteiseen hyvään vaihtelee, on jokaisella ihmisellä rajaton potentiaali tehdä hienoja juttuja. Jos lukitsemme ihmisen (utilitaristisen) arvon nykyhetkeen, emme välttämättä koskaan pääse realisoimaan tätä potentiaalia.
Kolmanneksi, ja ehkä kaikkein tärkeimpänä, jokaisella ihmisellä on täysin uniikki ja sitä kautta mittaamattoman arvokas näkökulma maailmankaikkeuteen.
Itse asiassa jokainen ihminen *on* maailmankaikkeus. Kaikki se, mitä sinä pidät maailmankaikkeutena tulkitaan osaksi oman elämänkokemuksesi ja historiasi kautta. Prikulleen tällainen maailmankaikkeus on siis olemassa ainoassa omassa elämänpiirissäsi.
Entä jos ihminen ei koe elämäänsä arvokkaaksi? Kai tällaiseen voi olla muitakin syitä kuin sairaus, vaikkei terve ihminen haluakaan heittää elämäänsä menemään. Tai entä jos ihminen kokee olevansa niin arvokas, että on oikein sortaa muita?
Mitä nämä ”hienot jutut” ovat? Kuka sen määrittelee mikä on hienoa? Jonkun toisen hieno juttu voi olla toisen kauhistus. Kaikilla ei koskaan ole potentiaalia tuottaa itse mitään. Ovatko he arvokkaita? Tai vaikkapa jonkin onnettomuuden tai sairauden seurauksena ihminen voi menettää potentiaalinsa tuottaa hyviä juttuja, joten menettääkö ihminen tässä ihmisarvonsa?
Tästä nousi mieleeni kysymys myös abortista. Sikiössä on melkoisesti potentiaalia moniin hienoihin juttuihin (kerro tämä potentiaali noin 10 000 vuosittain), mutta kuitenkin abortointi ns. sosiaalisin syin on sallittua. Mitä ajattelet tästä?
Viimeisestä kohdasta haluaisin kysyä vielä sen, että miksi uniikki näkökulma on arvokasta?
Kiitos jos jaksat vastata pohdintoihini. Tämä viesti on tavattoman huonosti kirjoitettu, anteeksi, mutta olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla lisää ihmisarvoa koskevaa pohdintaasi.
”Jokaisen ihmisarvo on vakio” sen kun me kaikki aina muistaisimme elämässä.
Liian harvoin ”Matti-ukkeja” on tullut vastaan mutta kun sellaisen kohtaa, niin kyllä hänet ikuisesti muistaa.