Innostuin vuodenvaihteen tienoilla tutkimaan työttömyystilastoja. Järkytyin löydöksistä. Viime jouluun asti olin luullut, että Suomen työllisyystilanne on surkea, ja pahentunut vain viime vuosien ajan. Kuten alkuvuoden blogipostauksessa kirjoitin, tosi asiassa suomalainen työttömyys on laskenut tasaisesti lamavuosista näihin päiviin asti.
Yleistyöttömyys on Suomessa melko matala. Syyskuussa Suomen työttömyysprosentti oli 7.6%. Nuorisotyöttömyyden kohdalla otsikointi on kuitenkin surullista luettavaa: nuorisotyöttömyysaste on lähes 25%. Ainoa ongelma on, että näillä kahdella luvulla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Nuorisotyöttömyysaste ei mittaa työttömien nuorten osuutta koko ikäryhmästä. Todellinen nuorison työttömyysprosentti – siis se luku, joka kertoo, kuinka iso osa kaikista nuorista on tällä hetkellä työttömänä – on noin kuusi. Tästä huolimatta käytännössä jokainen tuntemani ihminen, allekirjoittanut mukaan lukien, on elänyt siinä käsityksessä, että joka neljäs nuori on vailla työtä.
Selitystä harhaanjohtavalle otsikoinnille pohdin jo aiemmassa kirjoituksessani. Kyse on siitä, että kurjuus myy, kun taas työttömyysprosenttien laskusuunnasta on vaikeaa saada revittyä svengaavia otsikoita. Tämä mediatyöskentely on kuitenkin aivan päätöntä.
Jos nuoret valmistuvat ajattelemaan, että töitä ei yksinkertaisesti ole, ei niitä tule haettuakaan. Kun tähän vielä lyödään päälle täysin älyvapaa nykyinen työkeskustelu saavutettuine etuineen ja tutkintoa vastaavine työpaikkatoiveineen, on vyyhti valmis.
Oikean työn löytäminen ei tietenkään tapahdu kädenkäänteessä, vaan vaatii nykyaikana paljon oma-aloitteisuutta ja jopa itsetutkiskelua. Jos työnhaku kohdentuu ainoastaan omalle kapeasti rajatulle koulutusalalle, ei ole mikään ihme, ettei töitä meinaa löytyä.
Jos sen sijaan otat ohjat käsiisi ja tutkit omia intohimon kohteitasi ja työmarkkinoiden laajempaa tarjontaa, voi olla, että unelmiesi työpaikka odottaa nurkan takana. Töitä on kyllä tarjolla. Niitä ei vain löydy enää samalla tavoin kuin ennen vanhaan.
Ajattelun ammattilainen 
Lauri, nimenomaan asia on näin. Olet asian ytimessä. Media on aika kova ruokkimaan tietynlaisia mielikuvia. Onneksi itse pystyy tekemään valintoja mitä uutisia tai medioita seuraa ja suhtautumaan niihin kriittisesti. Blogit ja sosiaalinen media rules! Uutisissa yleensä vollotetaan kuinka monta irtisanotaan jne. Jokaista tällaista uutista kohtaa pitäisi olla yksi positiivinen uutinen kuinka eri yritykset kasvavat ja palkaavat lisää väkeä. Nyt kaikki journalistit vääristelemään tilastoja positiivisemmaksi ja luomaan yhteishenkeä menestyvästä suomesta. Olkaa mielipidevaikuttajia positiivisesti. Yhteishenkeä ja menestystarinoita me kaipaamme lisää täällä suomessa.
No tossa on vastaavasti valkopesua. Kuten aiemmin sanoin, näen sitä työttömyyttä ympärilläni ja tiedän, että monet opiskelee tai jää kotiin hoitamaan lapsia siksi, ettei oo duuniakaan. Sen takia mä en tiedä mikä olis ”se oikea tilasto”. Yrittäjistä monet on pakkoyrittäjiä ~ http://avoinespoo.fi/?p=94 ~ että tällä tavalla. Pikkasen meni nyt trivialisoinnin puolelle.
Toinen asia joka sulta musta jää huomiotta on se, että ku firmoissa ovi käy monet menettää hyvän työn ja joutuu ottamaan vastaan mitä sattuu saamaan. Voin sanoa, että omatkin kokemukset on siitä sellasia et jos joudun viel joskus semmoseen duuniin mitä oon joutunu ottaan vastaan irtisanomisen jälkeen ni voi olla että siinä vaiheessa heitän hanskat tiskiin ja ostan sen ongen.
Et yks ilmiö joka peittyy tässä numeroiden taakse on työntekijöiden valinnanvapauden katoaminen huonossa markkinatilanteessa, joka sekin aiheuttaa paljon ja vakavaa pahoinvointia.
Oon nähny tarpeeks monen luovuttavan näissä oloissa, että jaksaisin huojentua tästä blogista.
Ihmiset oman onnensa nojaan jättävä systeemi on joka tapauksessa epäinhimillinen.
Mistä olet alun perin saanut päähäsi, että monikaan tässä maailmassa voisi valita itselleen mieluisan työn? Ja jos sitä ei voi valita, sekö on syy jättäytyä muiden elätettäväksi?
No mä en pysty tekemään asioita joita vihaan tai toimimaan ympäristössä, jossa ihmisiä alistetaan ja/tai kohdellaan huonosti. On yhdentekevää mitä mieltä olet sen oikeutuksesta.
Ja nimenomaan sen takia työttömyysturva on niin keskeinen, että se mahdollistaa huonosta työstä kieltäytymisen.
Sun moraalilla ilmeisesti mikä vaan orjatyö kelpaa. Toivotan onnea valitsemallasi tiellä, mutta toivoakseni et kuvittele että kaikki ovat samanlaisia kuin sinä.
Mä maksan mielelläni korkeita veroja, jotta kaikilla on korkea työttömyyden turva. Maksaisin mielelläni paljon enemmänkin.
Etenkin pienyrittäjien asemaa pitäisi radikaalisti parantaa. Progressiivinen yritysverotus mahdollistaisi sen.
Ehdottamasi reitti johtanee siihen, että yhä nirsommaksi muuttuvat suomalaiset pitävät yhä harvempia töitä arvolleen sopivina.
Kuka niitä veroja lopulta maksaa, jos kaikki heittäytyvät yhtä valikoiviksi kuin sinä?
Minä ainakin olen toistaiseksi maksanut. Ihmettelen vaan tätä verotusta, kun ei tunnu missään.
Tosiasia on, että jos siedettäviä töitä ei löydy näen mielummin vaikka nälkää. Parempi kuolla siihen kuin elää orjana.
Kannattaisi muistaa, että esimerkiksi puhelinmyynnissä ei ole mitään pohjapalkkaa tai työehtosopimusta. Nuoret työllistyvät väliaikaisesti kyseiselle alalle, mutta palaavat sitten takaisin työttömäksi, kun palkka ei riitä edes vuokran maksuun.
Pitkäaikaistyöttömän nuoren on vaikea saada edes mitään matalapalkkatyötä.
TES:sittömät työt pitäisi kieltää kokonaan.
Faktojen korjaamiseksi:
FYI
– Susanna Kaukinen, tuttus luki vartiasen lafkan tietoja ja päätyi tulokseensa. (kävin tsekkaa lähteen) kerrankin virallisesti haluttiin käyttää työvoimatoimiston lukuja, ei kyselytutkimuksen. työvoimatoimistoon ilmoittautuneita on kaikkiaan reilu 500 000 (=20%) mutta nuoria vähän. miksi. no kun alle 24 vuotias ei saa euroakaan ellei ole ammattia. eikä saa jos opiskelee vaikka tunnin viikossa.
– mitä helvettiä varten ilmoittautuu työttömäksi ellei saa mitään. niitäkin hulluja on 6%.
– eli tossa saadaan valikoivalla tilastojen käytöllä. siis käyttämällä sitä tilastoa joka vähiten kertoo totuudesta ja on pienin, hyvä arvo.
– yli 24 v työttömyyttä taas mitataan tutkimuksella joka antaa noin yhden kolmanneksen työttömien todellisesta määrästä johtuen kysymyksen asettelusta. työtön on vain jos on viikon sisään käynyt kerjäämässä ovella töitä eikä ole tehnyt minuttiakaan työtä. mun elämään ei tollasia viikkoja ole sattunut yhtään koska en kerjää ja lämmitän saunan uunin päivittäin.
– noinhan se vähän tahtoo olla… Ja melkeen luulen että suurin syy miksi noita prosenttilukuja pyritään tilastoissa saamaan mahdollisimman alas on, että hallitus näyttäisi hyvältä? Saanee Katainenkin enemmän ääniä kun toteaa että esim. tämä nuorisotyöttömyys on (hänen ansiostaan) ”vain” 6% eikä 26% niinkuin oikeasti…
kyllä työtä tekevälle löytyy, mutta tekevä ei kaikkea paska duunia ole valmis tekemään.
Eilen minulla oli mahdollisuus kuunnella neljän työssä olevan ihmisen keskustelua työstä, jokainen mainitsi rahan ja vaan rahan syyksi tehdä työtä, minä itse mainitsin intohimon. mielestäni intohimo ja rakkaus työhön on asioita joita meidän pitäisi kuulluttaa kansalle. Orjuuttavat työt isoissa matalapalkan yrityksissä ovat juuri tätä, ihmiset ovat kuin muurahaisia ja kuin koodattu tekemään töitä jonkun yrityksen johdon mukaan, puhun nyt kaupoista, esim siwat, prismat jne. ihmiset joutuvat työskentelemään epäinhimillisissä työajoissa esim klo 23 kaupankassalla, miksi? vain rahan takia, kukaan sitä tee intohimosta, paitsi johto käyttää intohimoisesti ihmisiä hyväkseen.
omavarainen maailmankatsomus olisi myös hieno asia tähän maailmaan, se että jokainen voisi viljellä tai kasvattaa itselleen ravintoa, ilman että kaikki pitäisi hakea klo 22.50 siwasta. omavaraisuus tulisi olla jokaisen ihmisen elämisenehto.
mielestäni ansiosidonnainen on loistava mahdollisuus elää omien intohimojen mukaan ja raha ei ole huono minka siitä saa. Ansiosidonnainen on kuitenkin ansaittava ensin työnteolla se ei ole niin helppoa rahaa kuin sossun ja kelan rahat. mielestäni tukiverkkoja on aivan liikaa ja nuoret monesti jäävät verkkoihin kiinni kuin pienet hyönteiset hämähäkinseittiin. tukimuotoja tulisi poistaa ja valtion ei tulisi tukea niin paljon.
Afrikaa ollaan tuettu, monta vuosikymmentä? mitä on tapahtunut? ei mitään, edelleen näytetään kuvaa lapsesta lusikka kädessä kun pyydetään ihmisiä laittamaan Afrikaan rahaa. Afrikka ei koskaan parane jos valtiot eivät muuta politiikka. Suomessa plan, Unicef, punainenristi vosi laittaa rahaa vaikka suomalaisiin sillon tällön ja meilllä vosi olla vaikka konsertteja suomalaisten työttömien hyväksi. olisiko tämä se oikea tie myös suomessa, no ei koska ei se auta afrikkakaan.
kyllä se meistä jokaisesta itsestä lähtee!
Päivitysilmoitus: Lauri Järvilehto – Ajattelunammattilainen Työttömyysotsikoinnin tilastoharha | Ekonomin polulla