Kaikki ovat oikeasti vähän outoja.
Ongelmana on, että kun suorimme ovesta ulos, alamme esittää normaalia.
Tämän seurauksena luulemme, että kaikki muut ihmiset ovat keskimäärin järkeviä ja harkitsevia, suuttuvat harvoin, puhumattakaan siitä, että päähän pälkähtäisi toisinaan kaikenlaisia kummallisia ajatuksia. Sehän on hullua!
Keskimäärin muut ihmiset tuntuvat toimivan tilanteissa aika rationaalisesti. Kun yhteiskuntaa vielä johdetaan olettamalla, että ihminen on rationaalinen eläin, on sekasotku valmis.
Meidän kykymme vaikuttaa ajatteluumme ja toimintaamme on paljon vähäisempi kuin luulemme. Ja samalla paradoksaalisesti paljon suurempi.
Et voi estää itseäsi ajattelemasta. Yritä vaikka. Edes parhaat zen-munkit eivät tähän pysty. Päähän siis pälkähtää mitä pälkähtää. Itse asiassa mitä enemmän pistät hanttiin, sitä hanakammaksi ajatus kiihtyy.
Samaten mieleen alkaa tunkevaa mielitekoa, sanotaanko vaikka suklaapatukkaa kohtaan, ei saa käskemällä hiljaiseksi. Halulta siipien katkominen on tavattoman vaikeaa. Muutoinhan kaikki olisivat mallin mitoissa.
Ja silti me oletamme, että ne ihmiset, jotka pystyvät pysyttelemään kondiksessa tai pitävät pään kylmänä kriisitilanteissa vaan ikään kuin päättäisivät jokaisen suklaahimon kohdalla, että en syö.
Tosi asiassa me olemme kaikki vähän outoja. Ehkä tekisikin hyvää esittää normaalia vähän vähemmän, niin että näkisimme miten normaalia on oikeastaan olla vähän outo. Että se on itse asiassa ihan okei.
Sinä et ole kuitenkaan sama asia kuin ajatuksesi. Itse asiassa voit vaikuttaa paljonkin siihen, miten ajattelet. Et siihen, mitä päähäsi pälkähtää. Mutta siihen, mitä sitten tapahtuu.
Vaikkei ajattelun käskeminen ole kauhean fiksua, on meillä käytössämme valtavat voimavarat vaikuttaa ajatteluumme. Ajatuksia ei voi komentaa. Mutta niitä voi ohjata. Kunhan ensin tajuamme, ettei se tapahdu sillä tavoin kuin normaalisti luulemme.
Ajatukset ovat kuin joenjuoksuja. Väliin hyppääminen aiheuttaa pärskeitä. Mutta kaivamalla kärsivällisesti uutta uomaa voi ajattelua muuttaa.
Outoa ajattelu tulee olemaan aina, ainakin vähän. Mutta uusia uria uurtamalla päivä päivältä palkitsevampaa.
Ajattelun ammattilainen 
Reblogged this on Jari65 Blog.
Pakko linkata tämä tähän. ” On mustikanpoiminta mukavaa toimintaa, voi ajatella useita asioita, kerrankin huolella.”
Lisäyksenä vielä Laurin tekstiin wanha viisaus: ”Itsehillintä erottaa tavallisen mielipuolesta.”
Nyt täytyy olla hyvin tarkkana; ollaan ajattelun ammattilaisen kotikentällä.
Lauri on tuttavallisen tavalliseen tapaansa asian ytimessä. Kaikki ovat jossain määrin oudon erilaisia, ja siksi heitä on niin hankala suvaita. Jo ennen kuin näille antaa ohjeita ajatteluun, täytyisi jokainen saada ruotuun ja paremmin ymmärrettäväksi. Vaatiako olemaan ja käyttäytymään kuten muutkin vai täysin päinvastaista: kaiken uhalla neuvoa olemaan ihan vain oma itsensä?
Pää on tästä vielä sekaisin, ja jo sinne pälkähtää taas mielenjohde, ajatus tai varsinainen älynväläys. Niitä ei voi todellakaan hallita, eikä siis myöskään estää. Mutta sille voi paljonkin, miten niihin suhtautuu. Ottaako kaikki ajatukset todesta ja vakavasti, hellien niitä tai taistellen vastaan? Vai kannattaisiko tehdä kuten enemmän näitä taitoja harjoittaneet zen-munkit. Noteeraa ajatukset tyynesti, arvostelematta ja hyväksyvän ystävällisesti. Hyvien ajatusten seurassa tietysti kannattaa viihtyä vähän pitempään – helliä ja ottaa ne tarkempaan ajatteluprosessiin. Huonoon ajatukseen kannattaa yrittää suhtautua olankohautuksella: kaikkea kanssa! Kun kehno ajatus ei saa kaipaamaansa huomiota, nolona se kokee tulleensa mitätöidyksi ja pikapuolin häipyy vähin äänin.
Jotkut joutuvat valitsemaan ja päättämään joka päivä tietoisesti ajatellen, että tätä en nyt juo tai syö. Vähän outoja kun ollaan. Toiset kummalliset eivät näitä omissa ajatuksissa tehtyjä päätöksiä tietenkään kuule, ja monet kuvittelevatkin, että noilta se vain kaikki sujuu itsestään hyvän perimän ja onnekkuuden avustuksella. Toista se on itsellä, kun jo luut painavat puolet enemmän. Eli 4,5 kg tavanomaisen 3 kg:n sijaan…