Tehdään Suomesta maa, jossa kaikki rakastavat oppimista

Elämme haastavia aikoja.

Vaikka viime aikoina on puhuttu paljon lamasta tai taantumasta, ei tämä kuvaa nykytilaa oikein. Nyt ei ole kyse siitä, että talous olisi jämähtänyt paikalleen jonkin yksittäisen makrotason tekijän, kuten energiakriisin, valuuttakriisin tai finanssikriisin, takia.

Talous ei kasva, koska kokonaiset toimialat sukeltavat alati kiivaammin muuttuvassa globaalissa markkinassa. CD-levyt ja VHS-nauhat ovat jo historiaa. Pian sitä ovat myös paperiteollisuus ja taksitolpat. Vähän myöhemmin muutoksen jalkoihin jäävät älykännykät ja taulutelevisiot, vähittäistavarakauppa ja pienesineteollisuus. Ne korvataan virtuaalilaitteilla, robottilennokeilla ja 3D-printtereillä.

Moni ennen paikallinen ilmiö on nyt globaali, puhutaan sitten kilpailusta, työelämästä, tiedon saatavuudesta tai vaikkapa tasa-arvosta tai eriarvoisuudesta. Työelämä on murroksessa: keskiluokkainen työ vähenee, ja paine itsensä työllistämisen lisääntyy.

Teknologinen kehitys ja digitalisaatio muuttavat ja haastavat kiihtyvässä tahdissa sekä työtä että koulutusta – ajatellaanpa nyt sitten robotisaatiota, oppimateriaalien muotoja, tiedon jakamisen mahdollisuuksia ja oppimispaikkoja. Maailma monimutkaistuu ja moniarvoistuu. Mutkistunut maailma tekee päätöksenteosta vaikeampaa. Systeeminen ajattelu nostaa päätään.

Nämä muutokset tapahtuvat seuraavan 15 vuoden aikana. Ne ovat kaikki kivuliaita murroksia yhteiskunnallemme. Niiden seurauksena on täysin mahdollista, että suurin osa nykyaikana keskeisestä ammattitaidosta muuttuu täysin hyödyttömäksi. Ainoa tapa selviytyä alati nopeammin muuttuvassa maailmassa on oppia oppimaan.

Uuden koulutuksen yhteinen visio

Kun maailma ja yhteiskunta muuttuvat, on koulutuksenkin muututtava. Jotta koulutuksen muutos ei ole vain sopeutumista ympäristön muutokseen, on muutoksella oltava suunta ja tahtotila. Koulutus tarvitsee vision.

Uusi koulutus -foorumi muotoili suomalaisen koulutuksen vision näin: tehdään Suomesta maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.

Visiomme taustalla on ajatus koulutuksesta, joka auttaa ja tukee jokaista omien vahvuuksiensa löytämisessä. Maassa, jossa kaikki rakastavat oppimista, jokainen oppii ja kehittyy läpi elämän. Rakkaus oppimiseen on halua kehittyä. Se on sisäistä yrittäjyyttä ja kykyä valjastaa oma osaaminen myös työelämän käyttöön. Ilman oppimishalua ei voi syntyä uutta, ja yhteiskunnallisella tasolla rakkaus oppimiseen tuokin hyvinvointia ja kilpailukykyä.

Maassa, jossa kaikki rakastavat oppimista, opettajat ovat valmentajia ja ohjaajia. Opettajia ja mentoreita löytyy myös opettajakunnan ulkopuolelta. Oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen osallistuvat kaikki – puhutaan sitten yksilöistä tai instituutiosta.

Oppiminen nousee opettamisen ohi keskiöön. Oppimisympäristö laajenee koulun ja oppilaitosten seinien ulkopuolelle. Oppiminen tapahtuu entistä enemmän ilmiöpohjaisesti todellisissa ympäristöissä. Paikallisella tasolla tämä voi näkyä vaikkapa oppimiskylinä ja tiivistyneenä yhteistyönä, jossa yrittäjät, erilaiset kuntapalvelut, järjestöt, taitelijat ja oppilaitokset kohtaavat. Oppimisesta tulee kokeilevaa. Oppiminen on yhteisöllistä ja avointa.

Maassa, jossa kaikki rakastavat oppimista, koulutus ei tapahdu putkessa. Nykyisen kaltaiset raja-aidat oppiaineiden, ikäluokkien, koulutusasteiden, oppimisen tapojen ja ammattien välillä eivät raamita oppimispolkua.

Koulutus hengittää monimutkaista maailmaa. Se on osa suurempaa systeemiä. Koulutuksen tulee paitsi sopeutua, myös ottaa koppia muuttuneista osaamistarpeista. Se hyödyntää uusia ratkaisuja, muuttaa muotoaan joustavasti ja osallistuttaa uuden rakentamiseen. Uusi koulutus rakentaa tulevaisuuden tekijöitä.

Matka alkaa nyt

Foorumilla kuulluissa asiantuntijapuheenvuoroissa on tullut esille, että koulutusjärjestelmä uudistuu hitaasti. Matkaa on taitettavana paljon.

Etenkin suomalainen hallinto rakentuu ajatukselle ennustettavasta maailmasta, jossa asiat ja olosuhteet ovat tiedossa, ja ratkaisumallit kehitettävissä tiedon pohjalta. Monimutkaisessa maailmassa, jossa jo elämme, vanhat toimintamallit eivät enää riitä, eivätkä totutut ratkaisumallit toimi. Nyt pitää kokeilla – ja keskittyä siihen, mikä toimii! Aloitetaan nyt. Päämääränä maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.

Kuvittele, että luokkahuoneissa on normaalia kun kolmekymmenpäinen oppilasjoukko nojautuu eteenpäin silmät loistaen innostavan opettajan ohjauksessa. Keski-ikäinen insinööri opettelee uutta kieltä tai uutta oppialaa puistonpenkillä mobiilipelin avulla. Alakouluikäiset kokoontuvat työpajahalleihin rakentamaan pienryhmissä Lego-palikoista itseohjautuvia robotteja.

Kaikki tämä on jo nyt mahdollista. Kaikki tämä on jo nyt todellista: uutta oppimista tapahtuu jo nyt ympäri maailmaa pienissä keskittymissä. Nyt meidän pitää jakaa uusi oppiminen tasaisesti koko yhteiskuntaamme.

Eric Hoffer sanoi: ”Muutoksen maailmassa oppijat perivät maan, samalla kun oppineet huomaavat olevansa täydellisesti valmistautuneet maailmaan, jota ei ole enää olemassa”.

Jos haluamme selvitä alati nopeammin muuttuvassa maailmassa, meidän on opittava oppimaan. Ja koska oppiminen on kovaa työtä, meidän pitää päästä käsiksi aidosti innostavaan ja kannustavaan oppimiseen.

Meidän pitää tehdä Suomesta maa, jossa kaikki rakastavat oppimista. Muuten meidän käy hullusti.

Uusi koulutus-foorumi loi kevään 2015 aikana vision suomalaiselle koulutukselle: ”Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.” Se jakautuu kolmeen teemaan: 1) Uusi koulutus tunnistaa jokaisen vahvuudet; 2) Uusi koulutus luo tulevaisuuden mahdollisuuksia; 3) Uusi koulutus uudistuu yhdessä rakentaen.

Foorumin lopputuotokset esitellään yleisölle Rakkaudesta oppimiseen -tapahtumassa Tiedekeskus Heurekassa 4.6.2015. Tilaisuuteen voi osallistua myös verkon välityksellä.

Kirjoitin tekstin Milma Arolan kanssa koko Uusi koulutus -foorumin puolesta. Teksti on alun perin julkaistu Sitran Uusi koulutus -blogissa.

6 thoughts on “Tehdään Suomesta maa, jossa kaikki rakastavat oppimista

  1. Täyttä asiaa. Monenlaista oppimista ja myös poisoppimista tarvitaan.

    Yksi kansakuntamme tämän ajan oppimishaasteista liittyy siihen kuinka opitaan lähtemään liikkeelle juuttuneista asetelmista. Olisi tärkeätä oppia löytämään keinoja, kuinka hajallaan ja formaalien rakenteiden ulkopuolella olevat oppijat löydetään ja saadaan osallistumaan uusiin asioihin ja kontaktoitumaan toisten oppijoiden kanssa. Luottamuksellisten kontaktien syntyminen on usein edellytys sille, että tietoja halutaan jakaa. Vaikka internet tarjoaakin huikeita keinoja verkostoitumiseen, jäävät siellä syntyvät kontaktit useimmiten lähinnä pinnallisiksi ja ohikiitäviksi kohtaamisiksi. Useilla foorumeilla monet hyvätkin avaukset ja keskustelut tyrehtyvät luottamuksen puutteeseen. Suomalaisten keskustelutaidoistakin saattaisi löytyä vielä oppimisen haasteita. Summa Summarum: kansakunnassamme henkisessä pääomassa on hirvittävästi hyödyntämätöntä potentiaalia, jota ei ole opittu ottamaan käyttöön. Toivottavasti huomen on tässä suhteessa eilistä hieman valoisampi.

  2. Poisoppiminen valtapeliriippuvuudesta! Kouluttajagurut kehittäkää metodi ja perustakaa vertaistukiryhmiä kaikkiin verkostoihin ja instituutioihin!!!

    Toivorikkaana uskoin itsekin, että kun vaalit ovat ohi, niin voidaan oikeasti tehdä jotain. Eikun mäkätys ja pälätys on vain lisääntynyt. Tiedotusvälineet juoksevat kilvan opposition kanssa repimässä jokaisen versovan idun maasta?

  3. Olen todellakin päätynyt tulokseen, että valtapeliriippuvuus on ihmiskunnan tuhoisin riippuvuus. On alueita, joissa jotkin pelaajat ovat saavuttaneet lähes monopoliaseman. Tällaisia ovat mm. finanssi ja rahoitusmarkkinapelurit, tiedustelupalvelut ja oikeuslaitokset. Kun kerran tiedämme varmasti, että ehdoton valta turmelee ehdottomasti, niin olemme todella ajautuneet tukalaan tilantteeseen koko pallukallamme???

  4. Alla lainaus Wikistä:
    ”Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l’Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. De l’Esprit des Lois on laaja teos, jossa käsitellään monia lainsäädännön aloja ja vertaillaan eri maissa eri aikakausina voimassa olleita lain säännöksiä. Teos tunnetaan kuitenkin parhaiten siitä, että siinä Montesquieu esittelee vallan kolmijako-oppinsa, jolla on ollut hyvin suuri merkitys länsimaisten demokratioiden hallitusmuotojen kehitykselle. Montesquieu piti vallan keskittymistä pahimpana kansalaisten vapautta uhkaavana asiana. Hänen esittämänsä ratkaisu tähän uhkaan on vallan kolmijako-oppi, jonka mukaan lainsäädäntövallan, päätäntävallan ja tuomiovallan piti olla eri ihmisten käsissä.”

    Nyt oppi on betonisoitunut niin pyhäksi, että sen varjolla jotkin tahot ovat pelanneet itselleen täysin kontrollien ulkopuolella olevan vallan.
    Miksiköhän esim. kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen on lähes täysin romahtanut? Olisiko sillä, että eri oikeusasteet voivat huolettomasti antaa samasta asiasta päinvastaisia äänestyspäätöksiä, vaikutusta tilanteeseen? Monikohan järkevä kansalainen uskaltaa nykyisin nostaa kanteen siviiliriidassa???
    Vain ne jolla on roimasti pätäkkää tallessa!!!

  5. Loputtomat valtapelit ja niiden turmelemat instituutiot ovat tappaneet luottamuksenkin, jota Juntunen kaipaa pohdiskelujen etenemiseen.

  6. Sosialisen pääoman käsite on noussut moniin keskusteluihin eri alueilla. Entinen vasemmistolainen huippupoliitikko tohtori Jouko Kajanoja on mm. tuonut monipuolisesti esiin ko. käsitteen selitysvoimaa eri yhteiskunnallisissa ilmiöissä. Sosiaalisen pääoman tärkein ilmaisija on yhteiöissä vallitseva luottamus toisiin yksilöihin ja instituutioihin. Pohjoismaat ovat näihin saakka sijoittuneet tällä mittarilla huipulle. Miten tästedes?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s