Sarjakuvia pidettiin vielä muutama vuosikymmen sitten lähinnä lapsille suunnattuna ajanvietteenä. Suurin piirtein 1980-luvulta alkaen Frank Millerin‚ Alan Mooren ja Neil Gaimanin kaltaiset visionäärit ovat kuitenkin raivanneet tietä myös aikuisemmalle sarjakuvalle. Nykysarjakuvaa onkin verrattu parhaimmillaan kirjallisuusklassikoihin, ja Mooren Watchmen-klassikko tai Gaimanin huikea Sandman-sarja ovat niittäneet myös perinteiselle kirjallisuudelle suunnattuja palkintoja.

Sarjakuvat siivittävät myös ajattelua. Tässä siis viisi loistosarjista ajattelun ammattilaiselle. Jokaisen tässä mainitun sarjakuvan voit ladata heti tablettitietokoneelle Comixology-ohjelmalla.

1. Return of the Dapper Men

Jim McCannin ja Janet Leen huikea taidesarjis käsittelee aikaan ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Leen erikoislaatuisella tekniikalla toteuttama naivistinen kuvitus vangitsee ensi sivulta lähtien ja saa palaamaan kirjan pariin yhä uudestaan.

Tarina kertoo pienestä Ayden-pojasta ja hänen ystävästään, robottityttö Zoesta. Anorev-kaupungin aika on pysähtynyt ja yhteiskunta jakaantunut maan alla eläviin lapsiin ja maan pinnalla vaikuttaviin robotteihin. Eräänä päivänä taivas täyttyy Magritte-tyylisistä knallipäisistä miekkosista, ja aika pyörähtää taas käyntiin.

McCannin kynäilemä tarina on samalla tavalla monitasoinen ja -tahoinen kuin Leen taidekin. Return of the Dapper Men onkin monella tapaa aivan ainutlaatuinen sarja, joka herättää ja ravistelee ajatuksia yhä uudelleen.

2. Gingerbread Girl

Paul Tobinin psykologisesti syväluotaava sarja kertoo Annah-tytöstä, joka uskoo, että hänen isänsä on aikanaan luonut hänelle kaksoisiskon hänen somatosensorisesta aivokuorestaan, niin sanotusta Penfieldin pikku-ukosta. Tämän johdosta Annah ei tunne juuri mitään. Paitsi ajoittain, kun hän arvelee salaisen kaksoissiskon olevan lähellä.

Kirjan aikana Annah joutuu erilaisiin arjen tilanteisiin, joissa lukija joutuu miettimään, tunteeko hän mitään vai ei; ja minkälaista olisi elää, jos koko tunneskaala olisi tosiaan poistettu. Vai onko Annah sittenkin vain ihan tavallinen parikymppinen nuori nainen?

3. Malinky Robot

Singaporelaisen Sonny Liewin mestariteos kertoo Atari ja Oliver -pojista, jotka viettävät aikaa katsoen jättiläisrobottielokuvia ja varastelemalla polkupyöriä epämääräisessä hieman dystooppisessa tulevaisuudessa.

Sarjakuva on hidastempoinen eikä pakota lukijaa tulkintoihin. Samalla se tarjoaa kuitenkin rikkaan maaperän, jonka pariin voi palata yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka sarja onkin voittanut science fiction -palkintoja, jäävät sci-fi -elementit taustalle, ja pääroolissa on kahden pikkupojan arkinen sielunelämä.

4. Mage: The Hero Discovered

Matt Wagnerin osin omaelämänkerrallinen sarja on tällä listalla ainoa hieman vanhempi teos. Muut mainitut ovat aivan viime vuosilta; Wagnerin klassikko on peräisin 1980-luvulta. Kyseessä on varsin epätavallinen supersankarisarja, joka yhdistelee elementtejä 1980-luvun seikkailuelokuvista ja supersankarisarjoista, mutta  jotenkin tuoreella ja piristävällä tavalla.

Sarjan päähenkilö Kevin Matchstick törmää mystiseen maailmanmaagiin ja saa tämän seurauksena supervoimat. Matchstick huomaa pian elävänsä maailmassa, jossa satuolennot ja kummitukset ovatkin arkipäivää. Sarjan ilmapiiri on hyvin samantapainen kuin myöhemmin esimerkiksi Neil Gaimanin sarjakuvissa ja kirjoissa, joissa tavallinen pulliainen huomaakin elävänsä satumaailmassa.

5. Saga

Tässä kohtaa otan pienen riskin: Saga on uunituore sarja, jota on ilmestynyt vasta kolme numeroa. Sen kirjoittaja on fantastiset Y: The Last Man ja Ex Machina -sarjat kynäillyt Brian K. Vaughan. Taiteesta vastaa puolestaan esimerkiksi Mystery Society -sarjan parissa loistanut Fiona Staples.

Laitan Sagan tälle listalle siksi, että en ole varma, onko mikään sarjakuva – tai edes mikään kirja – tehnyt niin voimakasta ensivaikutelmaa kuin Saga. Sarja yhdistelee elementtejä klassisista Tähtien sota -elokuvista, Game of Thrones -tyyppisestä fantasiasta sekä lukuisista science fictionin ja fantasian klassikoista. Yhdistelmä ei kuitenkaan haiskahda lainatulta, vaan onnistuu luomaan aivan uudenlaisen ja tuoreen tieteisfantasiamaailman.

Muistan, kun katsoin lapsena haavi auki Imperiumin vastaisku -elokuvan alussa kohtausta, jossa kerrostalon kokoiset AT AT -kävelijät ilmestyvät horisonttiin. Olin aika varma, ettei sellaista 12-vuotiaan hämmästystä enää tapahtuisi. Sagan ensimmäinen numero onnistui kuitenkin vetämään maton alta samalla tavalla. Ja toistaiseksi taso ei ole kolmen numeron aikana juuri kyykännyt.

Vaughan on osoittanut jo kaksi kertaa kykenevänsä kirjoittamaan huikean 60-osaisen sarjan. Jos tässä taso pysyy edes puolessa siitä, millä sarja on lähtenyt käyntiin, on tiedossa lähivuosiksi huikeaa tieteissarjakuvaa. Harmi vaan, että näitä tulee vain yksi kuukaudessa.