Kaikki ovat uskovaisia

Uskonnosta, politiikasta ja kännyköistä puhuttaessa käy ilmi ihmisten perustavanlaatuinen dogmaattisuus. Oma usko, puolue tai kapula on se ainoa oikea. Kun vastaväitteitä esiintyy, ne sivuutetaan epäuskottavina, koska niihin ei sisälly oman uskomusjärjestelämä peruslähtökohtaa: sitä, että oma usko, puoluekanta tai härpäke on parempi.

Me olemme kaikki uskovaisia.

Jotkut uskovat Jumalaan, toiset eivät. Sitoumus omaan uskomusjärjestelmään on kuitenkin yleensä ihan yhtä dogmaattinen, riippumatta siitä, mikä se on. Ateistin maailmankuvan lähtökohta on, ettei Jumalaa ole. Bible Beltin seitsemännen sukupolven maajussi lähtee puolestaan siitä, että maailmaa hallitsee partasuinen superolento. iPhone-fanboyn perususkomus on se, että iPhone on parempi kuin Android. Politiikasta en edes uskalla puhua tässä.

Muut uskomukset ripustetaan sitten näiden perususkomusten ympärille. Kun älykästä suunnittelua puolustava ID-teoreetikko julkaisee uuden menestysteoksen, ateistit tyrmäävät sen – senhän on kirjoittanut ID-teoreetikko! Ja kun Samsung julkaisee uuden Android-puhelimen, on selvää, että se ei ole paljoa mistään kotoisin. Eihän siinä pyöri iOS. Ei mikään ihme, jos keskustelut sitten tulehtuvat.

William James lainasi merkkiteoksessaan Pragmatismi italialaista filosofi Giovanni Papinia. Papini vertasi pragmatistista asennetta hotelliin: hotellin huoneissa yksi rukoilee Jumalaa, toinen kirjoittaa ateistista perusteosta; kolmas tekee kemiallisia kokeita ja neljäs tähyää tähtiin. Pragmatismi on puolestaan käytävä, joka yhdistää näitä kaikkia itsessään enemmän tai vähemmän toimivia tapoja tarkastella maailmaa.

Friedrich Nietzsche opetti puolestaan perspektivalismia: me näemme kaikki maailman vain yhdellä tavalla, yhdestä perspektiivistä. Mutta oppimalla ottamaan uusia näkökulmia, opimme näkemään maailman rikkaammin. Ja vaikkei kukaan voi kaikkia näkökulmia löytääkään, mitä useammalla tavalla asioita osaa tarkastella, sitä todempana maailman näkee.

Meillä kaikilla on omat dogmimme, ja olen aika varma, ettei arkielämä olisi edes mahdollista ilman niitä. Olemme kaikki uskovaisia, halusimme sitä tai emme. Mutta silloin kun nahistelu alkaa kärjistyä, voisi olla hyvä tulla ulos dogmaattisesta huoneesta hetkeksi käytävään tuulettumaan. Ei se vastapuolikaan lähes koskaan kategorisesti väärässä ole. Vasta luopumalla hetkeksi omista dogmeistamme voimme oppia eri tavalla ajattelevalta jotain aidosti uutta.

Miten piraatti selätetään?

Suomalainen tekijänoikeusrintama teki viime viikolla hämmästyttävän kömpelön liikkeen verkkopiratismia vastaan. Pitkän oikeustaistelun jälkeen tekijänoikeusjärjestöt saivat yhden suomalaisoperaattorin, Elisan, blokkaamaan tunnetun Pirate Bay -sivuston tilaajiltaan. Tämä onneton siirto kuvastaa hyvin, minkälainen sukupolvien kuilu tekijänoikeuskamppailussa vallitsee.

Pitkä ja kallis yhden verkko-osoitteen kaatamiseksi pystytetty oikeusjuttu kertoo nähdäkseni siitä, ettei tekijänoikeuksia puolustavilla tahoilla ole lainkaan realistista käsitystä siitä, miten verkko toimii. Elisan blokin kierto vaatii nimittäin muutaman sekunnin. Konstit löytyvät googlaamalla. Blokilla ei ole edes symboliarvoa: päin vastoin, tällaiset temput toimivat ilmaisena mainoksena piraattisivustolle.

Piratismi on kuitenkin merkittävä ongelma aineettomien tuotteiden
tekijöille.

Viime kädessä kaikkien etua palvelee löytää ratkaisu aineettoman pääoman lailliseen digitaaliseen jakeluun – myös piraattien. Jos kukaan ei maksa muusikolle tai filmintekijälle palkkaa, ei mitään piratoitavaakaan liiku aalloilla. Hämmentävää tilanteessa on kuitenkin se, että samalla kun tekijänoikeusjärjestöt käyvät toivotonta sotaansa tuulimyllyjä vastaan, on ratkaisu jo olemassa.

Ratkaisu on simppeli, ja se on sama, jota kaikki verkkotoiminnasta jotain tietävät ovat rummuttaneet jo vuosia: toimivan kaupallisen palvelun kehittäminen. Ihmiset maksavat mielellään sellaisesta palvelusta, johon he luottavat ja jota on mukava ja helppo käyttää.

Apple on tehnyt tällä alalla pioneerin työtä jo vuosia. Onkin hämmentävää, että samalla kun tekijänoikeusjärjestöt RIAA ja IFPI kaatavat miljoonia täysin yhdentekeviin oikeusjuttuihin, kuittaa Apple 4 miljardin dollarin vuosivoitot myymällä aineetonta pääomaa digitaalisesti. Samalla Applen iTunes- ja App Store -verkkokaupat tuottavat oikeudenomistajille hulppeat 8 miljardin dollarin vuosituotot – ja kasvukäyrä on vielä jyrkässä nousussa. iTunesin kasvu oli viime vuonna yli 30%. Ja Applen ohjelmistokauppa App Storen vuosikasvu oli alustavien arvioiden mukaan viime vuonna lähes 400%, ponkaisten $1.5 miljardista yli $7 miljardiin. Tässä ei ole kyse enää nappikaupasta.

Googlen Android-verkkokauppa on myös onnistunut kopioimaan Applen konseptin menestyksekkäästi ja tuottaa vielä noin neljänneksen lisää liikevaihtoa markkinoille. Lisäksi Spotify, Voddler, Comixology, Youtube, Hulu, Netflix ja lukuisat muut palveluntarjojat raivaavat tietä aineettomien tuotteiden lailliselle jakelulle. Silti, esimerkiksi Suomessa on yhä mahdotonta vuokrata haluamansa elokuva tai seurata reaaliaikaisesti amerikkalaisia TV-sarjoja laillisesti verkon kautta. Samalla kun tekijänoikeusjärjestöt jahtaavat kuviteltuja taloudellisia menetyksiään, heidän oikeudenomistajansa menettävät ihan oikeita miljardeja niiden vuokraamattomien ja ostamattomien filmien muodossa, jotka toimiva globaali mediajakelu toisi kuluttajien ulottuville.

Piraattia ei selätetä pystyttämällä estoja tai jahtaamalla tiedostonjakajia. Piraatti selätetään tarjoamalla halukkaille asiakkaille toimiva tapa maksaa tuotteistaan. Kuten Apple, Google ja muut ovat osoittaneet, tätä taistelua ei voiteta keskittymällä ongelmaan – vaan keksimällä uusia ratkaisuja. Viime kädessä on yksi lysti, kuinka moni luukuttaa musiikkinsa Pirate Baysta, kunhan riittävän moni on valmis maksamaan siitä. Silloin kun tarjolla on toimiva palvelu, jota on helppo ja hauska käyttää, ihmiset maksavat mielellään. Mutta tästä lisää keskiviikon kirjoituksessa.