Harjoitus tekee mestarin

Lahjakkuus määrittyy tarkalleen sen nojalla, mitä pystyt tekemään – ja tekemään opit harjoittelemalla. Tätä käsitystä tukevat myös lukuisat aivan viime vuosina saadut tutkimustulokset. Esimerkiksi korkeaa älykkyyttä edustavan Mensa-järjestön Mensa Research Journal -lehdessä julkaistiin hiljattain tutkimus, jonka mukaan harjoittelemalla on mahdollista kasvattaa merkittävästi sekä visuaalista älykkyyttä että työmuistin kokoa. Älykkääksi oppii siis harjoittelemalla.

Harjoittelu ei kuitenkaan tarkoita mitä vaan sutimista. Aika moni orastava maratoonari on juossut polvensa rikki kahdessa kuukaudessa ja jättänyt treenit siihen. Jos harjoittelun vaatimustaso ylittää reippaasti nykyisen taitotason, ei harjoittelusta tule mitään: tuloksena on turhautuminen. Olennaista tehokkaan harjoittelun kannalta onkin aloittaa riittävän kevyesti ja nostaa vastusta pikku hiljaa.

Maratonille mielivä voi ponkaista sohvalta aluksi kävelylenkeille joka toinen päivä ja aloittaa lenkkeilyn muutaman viikon kuluttua, kun jäsenet ovat tottuneet liikuntaan. Pianistin urasta haaveileva voi taas aloittaa asteikkoharjoittelusta ja etydeistä. Minuuttivalssiin kannattaa tarttua vasta muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Samalla tavoin analyyttisen älyn partaveitseksi oppii aloittamalla yksinkertaisista logiikan harjoituksista. Predikaattilogiikan ja joukko-opin koukeroihin kannattaa perehtyä sitten, kun lauselogiikan perusteet ovat hallussa. Keskeistä on, että aloitat harjoittelun siltä tasolta, millä juuri nyt pystyt toimimaan. Vastusta kannattaa nostaa sitä mukaa, kun taidot karttuvat.

[…]

Joka ikinen huipputasolla hääräävä superlahjakkuus on harjoitellut vähintään kymmenen tuhatta tuntia. Se tarkoittaa siis vähintään kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan! Se on aika paljon hääräämistä yhden asian parissa. Tällä hetkellä keskimääräinen länsimainen ihminen käyttää tämän verran aikaa päivittäin lähinnä televisiota katsellen.

Tästä syystä kutsumus on niin tärkeä juttu osaamisen kannalta. Se, mikä meissä on synnynnäistä on nimittäin temperamentti: ihmisen yksilöllinen tapa reagoida asioihin. Jokainen ihminen on jo syntyessään yksilöllinen ja tämä yksilöllisyys määrää hyvin varhaisessa vaiheessa kiinnostuksen kohteemme. Temperamentti ei määrää millään muotoa sitä, mitä voit tehdä. Mutta se sanelee pitkälti sen, mitä haluat tehdä.

Jokaisella meistä on jokin intohimo, tiesimme sitä tai emme. Joko pystyt selvittämään sen kutsumuskartan avulla – tai sitten sinun täytyy kokeilla kaikenlaista, jotta saat selville, mikä on juuri se juttu, jolle sydämesi sykkii. Mikä parasta, oman intohimon parissa harjoitteleminen on kaukana oppimastamme ajatuksesta harjoittelusta puurtamisena. Intohimo kannattelee toimintaa niin, että harjoitustunnit tulevat nakutettua kasaan kuin itsestään!

Mieti siis, mitä sinä haluat oikeasti tehdä. Ja kun keksit sen, ala harjoitella – mutta aloita riittävän kevyesti, jottei orastava matkasi kohti tähtihetkeäsi juutu alkumetreille.

Teksti on ote huomenna julkaistavasta esikoisteoksestani Tee itsestäsi mestariajattelija (ss. 201–203). Esittelen kirjan sisältöä tarkemmin keskiviikon blogikirjoituksessa.