Harjoitus tekee mestarin

Lahjakkuus määrittyy tarkalleen sen nojalla, mitä pystyt tekemään – ja tekemään opit harjoittelemalla. Tätä käsitystä tukevat myös lukuisat aivan viime vuosina saadut tutkimustulokset. Esimerkiksi korkeaa älykkyyttä edustavan Mensa-järjestön Mensa Research Journal -lehdessä julkaistiin hiljattain tutkimus, jonka mukaan harjoittelemalla on mahdollista kasvattaa merkittävästi sekä visuaalista älykkyyttä että työmuistin kokoa. Älykkääksi oppii siis harjoittelemalla.

Harjoittelu ei kuitenkaan tarkoita mitä vaan sutimista. Aika moni orastava maratoonari on juossut polvensa rikki kahdessa kuukaudessa ja jättänyt treenit siihen. Jos harjoittelun vaatimustaso ylittää reippaasti nykyisen taitotason, ei harjoittelusta tule mitään: tuloksena on turhautuminen. Olennaista tehokkaan harjoittelun kannalta onkin aloittaa riittävän kevyesti ja nostaa vastusta pikku hiljaa.

Maratonille mielivä voi ponkaista sohvalta aluksi kävelylenkeille joka toinen päivä ja aloittaa lenkkeilyn muutaman viikon kuluttua, kun jäsenet ovat tottuneet liikuntaan. Pianistin urasta haaveileva voi taas aloittaa asteikkoharjoittelusta ja etydeistä. Minuuttivalssiin kannattaa tarttua vasta muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Samalla tavoin analyyttisen älyn partaveitseksi oppii aloittamalla yksinkertaisista logiikan harjoituksista. Predikaattilogiikan ja joukko-opin koukeroihin kannattaa perehtyä sitten, kun lauselogiikan perusteet ovat hallussa. Keskeistä on, että aloitat harjoittelun siltä tasolta, millä juuri nyt pystyt toimimaan. Vastusta kannattaa nostaa sitä mukaa, kun taidot karttuvat.

[…]

Joka ikinen huipputasolla hääräävä superlahjakkuus on harjoitellut vähintään kymmenen tuhatta tuntia. Se tarkoittaa siis vähintään kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan! Se on aika paljon hääräämistä yhden asian parissa. Tällä hetkellä keskimääräinen länsimainen ihminen käyttää tämän verran aikaa päivittäin lähinnä televisiota katsellen.

Tästä syystä kutsumus on niin tärkeä juttu osaamisen kannalta. Se, mikä meissä on synnynnäistä on nimittäin temperamentti: ihmisen yksilöllinen tapa reagoida asioihin. Jokainen ihminen on jo syntyessään yksilöllinen ja tämä yksilöllisyys määrää hyvin varhaisessa vaiheessa kiinnostuksen kohteemme. Temperamentti ei määrää millään muotoa sitä, mitä voit tehdä. Mutta se sanelee pitkälti sen, mitä haluat tehdä.

Jokaisella meistä on jokin intohimo, tiesimme sitä tai emme. Joko pystyt selvittämään sen kutsumuskartan avulla – tai sitten sinun täytyy kokeilla kaikenlaista, jotta saat selville, mikä on juuri se juttu, jolle sydämesi sykkii. Mikä parasta, oman intohimon parissa harjoitteleminen on kaukana oppimastamme ajatuksesta harjoittelusta puurtamisena. Intohimo kannattelee toimintaa niin, että harjoitustunnit tulevat nakutettua kasaan kuin itsestään!

Mieti siis, mitä sinä haluat oikeasti tehdä. Ja kun keksit sen, ala harjoitella – mutta aloita riittävän kevyesti, jottei orastava matkasi kohti tähtihetkeäsi juutu alkumetreille.

Teksti on ote huomenna julkaistavasta esikoisteoksestani Tee itsestäsi mestariajattelija (ss. 201–203). Esittelen kirjan sisältöä tarkemmin keskiviikon blogikirjoituksessa.

Kuinka mielikuvituspossu pyydystetään?

Vietimme helmikuussa hiihtoloman maatilamatkaillen. Kävimme lasten kanssa Tampereen läheltä löytyvällä Ilolan maatilalla, jossa muksut pääsivät potkukelkkailemaan ja syöttämään lampaita talvipakkasilla. Illan mittaan lapset kiipesivät kerrossängyn yläsänkyyn ja alkoivat heitellä pehmoleluja. Palautin alas heitetyt lelut kaaressa takaisin muksuille, ja tästä kehkeytyi hauska leikki. Rouva Tikkinen ja Ossu-Possu saivat kyytiä.

Muksut ottivat helposti kopin kahdella kädellä, ja keksimmekin pian nostaa nelivuotiaan esikoisemme kanssa leikin vaikeustasoa: possun saikin napata kiinni vain yhdellä kädellä. Nyt heittelystä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Nelivuotiaan motoriikka ei vielä pelannut riittävän hyvin.

Lapsi alkoi jo turhautua, mutta sitten keksimme uuden näkökulman possun kiinnoton harjoitteluun. Aloin heittää esikoiselle mielikuvituspossuja. Tyttö istui kerrossängyssä silmät kiinni ja suu leveässä hymyssä – ja sai joka ikisen mielikuvituspossun kiinni muitta mutkitta ”yhdellä kädellä”. Lopulta vaihdoimme mielikuvituspossun takaisin Ossu-Possuun. Kuinka ollakaan, nyt kopit onnistuivat yhdelläkin kädellä.

Käytimme treenaamiseen mielikuvaharjoittelua.

Oikea possun heittely johti vain turhautumiseen. Kymmenet epäonnistumiset synnyttivät mielikuvan omasta kyvyttömyydestä ja harjaannuttivat sellaisia hermoratoja, joilla ei ollut mitään tekemistä onnistumisen kanssa. Kun toimintaan syntyi varmuus mielikuvaharjoittelun avulla, alkoivat onnistumisen kannalta tärkeät hermoradat vahvistua, ja käden koordinaatio parani merkittävästi.

Mielikuvaharjoittelu on erityisesti urheilijoiden salainen ase. Siitä on kuitenkin hurjasti apua myös ajattelun parissa työskentelevälle. Mutta siitä lisää keskiviikon kirjoituksessa.

Mitä tekemistä Talent-finaalilla on lahjakkuuden kanssa?

Katsoin lauantai-iltana vaimon ja anopin kanssa Puolan Talent-kilpailun finaalin. Finaaliin osallistui kymmenen puolalaislahjakkuutta. Lavalla nähtiin muun muassa laulajia, akrobaatteja, miimikoita ja tanssijoita. Kilpailun voitti, oikeutetusti, huippulahjakas harmonikansoittaja Marcin Wyrostek.*

Kykykilpailut Talentista Idolsiin ovat tarkkaan rakennettuja ja dramatisoituja kokonaisuuksia. Ei ole sattumaa, että Puolan finaalin aloitti epävireisesti laulava mustalaistyttönen. Ei myöskään se, että tasokkaampien esiintyjien väliin mahtuu aina yksi tai kaksi keskinkertaista esitystä. Eikä liioin kilpailun ykköstähden esiintyminen viimeistä edeltävänä. Jo Aristoteles tiesi kertoa runousopissaan, että kliimaksin jälkeen kannattaa tarjota vielä pieni loppukaneetti.

Jos jokainen Talent-finalisti olisi huipputaitava, olisi lopputulos puuduttavaa katsottavaa. Tosi-TV-velho Simon Cowellin suunnitteleman Talent-kilpailun finaali on sen sijaan huippukoukuttava kokonaisuus, joka vangitsee kahdeksi tunniksi jännittämään varttituntisten mainoskatkojen ylitse. Kyseessä ei suinkaan ole reilu kilpailu taitavimman esiintyjän löytämiseksi. Kyseessä on nykyaikaisen TV-draaman mestariteos. Finalistien tasoerot luovat kontrasteja, jotka taitavammat esiintyjät nostattavat elämyksiksi. Samalla heikkotasoisemmat esiintyjät laajentavat ohjelman samaistumispinnan koskettamaan koko kansaa. Tässä onkin Talent-formaatin suurin tenho.

Minäkin saatan olla oikeasti lahjakas – kunhan vain pääsen näyttämään kynteni televisioon!

Formaattia kannattava ajatus on kiusallinen. Se nimittäin sisältää otaksuman, että lahjakkuus on jotain, joka putkahtaa jonakin kauniina päivänä esiin lottovoiton tavoin. Ehkäpä olemmekin kaikki nupullaan olevia tulppaaneja, ja jonain päivänä puhkeamme kukkaan kuin varkain. Jokaisessa meistä saattaakin asua pieni Susan Boyle.

Ajatus on koukuttava siksi, että  se on puoliksi totta. Jokaisella tosiaan on oma kutsumus, johon keskittymällä voi tulla alansa huipuksi. Mutta käsitys siitä, että osaaminen putkahtaisi eräänä kauniina päivänä varoittamatta valmiina pintaan on puhdasta humpuukia. Lahjakkuus on intohimon ja harjoittelun tulosta. Ei yksin riitä, että tiedät, mitä haluat tehdä. Sinun täytyy myös tehdä se.

Lahjakkuuden kukkimisen odottelun sijaan kannattaakin siis tutkiskella sitä, mikä puhuttelee sinua. Mieti, mitä oikeasti haluat tehdä päivät pitkät. Tarkastele, mitä teet silloin, kun sinun ei ole pakko tehdä mitään. Mieti, mikä kiehtoo sinua eniten maailmassa. Mihin käytät vapaa-aikasi? Ja kun löydät viimein kutsumuksesi, ala harjoitella. Kymmenen vuoden päästä tulet varmasti pääsemään alasi huipulle, television avulla tai ilman.

Puolan Talent-voittaja Wyrostek oli valovuoden kanssakilpailijoitaan edellä. Tämä ei ole mikään ihme: kirkkaassa flow-tilassa harmonikastaan huikeita sävyjä loihtinut huippumuusikko on harjaantunut instrumenttinsa mestariksi yli kaksikymmentä vuotta. Kontrasti flow-tilassa virtaavan muusikon ja mieliharrastuksensa parissa puuhastelevien kanssakilpailijoiden välillä oli kouriintuntuva; Wyrostekin taidokkuus oli suorastaan taianomaista. Puolalaisyleisö tunnistikin todellisen lahjakkuuden ja äänesti virtuoosin voittoon.

* Katso täältä Wyrostekin huikea Piazzolla-tulkinta.