Mistä muutos johtuu?

Vain muutos on pysyvää, sanotaan. Tavallaan tämä on ihan totta – maailmahan on muuttunut aina. Samaan aikaan asia on kuitenkin mahdollista sivuuttaa. Monet meille keskeiset asiat kun pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen. Itse asiassa monet perustavanlaatuiset inhimilliset kysymykset ovat aivan samalla tolalla kuin tuhat vuotta sitten. Asian laita on niin kuin tulevaisuusvaliokuntaneuvos Olli Hietanen sen esitti vuonna 2017:

Ajatus siitä, että kaikki muuttuu, on hypeä. Mitä me teemme nyt sellaista, jota emme tehneet jo vuonna 1017? On varsin todennäköistä, että vuonna 3017 me syömme, rakastamme, nukumme, teemme töitä ja liikumme. Toisin sanoen, isolla aikajänteellä esille nousee enemmän pysyvyyksiä kuin muutoksia.

Maailma siis muuttuu mutta ei myöskään muutu. Muutos ei ole ongelma silloin, kun muutossykli eli muutosten esiintymistiheys on riittävän pitkä. Kun muutossykli mitataan vuosikymmenissä, muutoksiin on aikaa varautua eivätkä ne horjuta jo olemassa olevia rakenteita. Viime vuosina muutossykli on kuitenkin alkanut käydä yhä lyhyemmäksi. Siinä missä vielä 1900-luvulla mullistuksia tapahtui ehkä muutaman kerran vuosikymmenessä, nyt niitä tulee jo vuosittain – ellei peräti jo kuukausien välein.

Kiihtyvään muutokseen on karkeasti ottaen kolme syytä.

Ensimmäinen on jatkuva informaatioteknologian kehittyminen. Muutosta siivittävät keksinnöt ja oivallukset edellyttävät informaatiota. Jos informaatio on hidasta ja paikallista – kuten vielä parisataa vuotta sitten – myös keksintöjä syntyy harvemmin. Nyt elämme aikaa, jolloin informaatio on valonnopeaa ja hyperglobaalia. Voit saman tien jakaa verkossa kirjaa lukiessasi tai kuunnellessasi saamasi oivalluksen, ja se voi saavuttaa silmän­ räpäyksessä tuttavasi maapallon toiselta puolen.

Toinen syy muutokseen on globalisaatio. Siinä missä aiemmin keskeinen poliittinen yksikkö oli yksittäinen valtio, nyt politiikkaa tehdään globaalilla näyttämöllä. Kiinassa tehdyt päätökset heijastuvat amerikkalaiseen kauppapolitiikkaan, ja niiden vaikutus näkyy vaikkapa Pihtiputaan K-Marketin omenoiden hinnan vaihtelussa. Tämä puolestaan muuttaa tapaa, jolla Suomessa tehdään poliittisia päätöksiä, joilla voi olla taas oma vaikutuksensa vaikkapa Viroon ja Ruotsiin – ja niin edelleen.

Kolmas syy muutokseen ovat mustat joutsenet. Tämä filosofi Nassim Talebin tunnetuksi tekemä käsite tarkoittaa tapahtumia, jotka ovat määritelmällisesti ennustamattomia mutta joilla on välittömiä ja valtavia globaaleja seurauksia. Mustat joutsenet seuraavat itse asiassa edellä mainituista ilmiöistä ja niiden keskinäisistä takaisinkytkennöistä.

Kun yksi muutos tapahtuu informaatioteknologiassa – vaikkapa nyt viime vuosina kuohuttanut generatiivinen tekoäly – se vaikuttaa myös globaaliin geopolitiikkaan, esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasuhteisiin ja mikrosirujen sääntelyyn. Tällaiset takaisinkytkennät puolestaan johtavat yhä useammin siihen, että jopa erittäin epätodennäköiset ilmiöt toteutuvat. Tällaisia äkkivääriä käänteitä ovat historiassa olleet esimerkiksi kotitietokoneen keksiminen, internet ja viimeisimpänä generatiivinen tekoäly. Tai näkökulmasta riippuen myös vuosien 2007–2009 finanssikriisi, koronapandemia ja vuoden 2022 energian hintakriisi. Myös mustilla joutsenilla on takaisinkytkentöjä toisiinsa, ja tämä johtaa siihen, että sitä mukaa kuin epävarmuus lisääntyy, se myös ruokkii itse itseään.

Suhteemme tietoon voi olla neljänlaista.

Jos tiedämme vastauksen, se on tunnettu. Jos emme tiedä vastausta, mutta tiedämme mitä kysyä – vaikkapa tieteellisessä tutkimusprojektissa – asia on tuntematon. Jos sen sijaan emme tiedä edes kysymystä, asia on tuntematon tuntematon. Esimerkiksi kysymys ”Miten suuret kielimallit vaikuttavat tietotyön työmarkkinarakenteisiin?” olisi ollut vielä vuonna 2020 käytännössä vailla merkitystä, eikä sellaista kukaan osannut kysyä. Nyt olemme siirtyneet aikaan, jossa suurten kielimallien – eli nykytekoälyratkaisujen – työmarkkinavaikutuksia voidaan jo mitata ja tarkastella, eli kysymys on mielekäs. Vastaus kuitenkin on ainakin vielä osin tuntematon. Lopuksi on myös joukko seikkoja, joista ei voida muotoilla yksiselitteistä kysymys-vastaus-paria. Esimerkiksi uskonnolliset tai esteettiset kysymykset ovat sellaisia, ettei niihin ole tietoteoreettisesti mahdollista vastata, samaten tietyt matematiikan ja logiikan itseviittaavat kysymykset.

Alati nopeammin muuttuvassa maailmassa keskeisintä on ymmärtää, että tuntemattomien tuntemattomien seikkojen määrä kasvaa jatkuvasti. Tästä syystä emme enää voi kovinkaan suurella varmuudella sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi keskeiseksi avaintaidoksi onkin nyt noussut muutoskyvykkyys – kyky reagoida äkillisiin muutoksiin ja kenties myös hyödyntää niitä.

Teksti on ote keskiviikkona julkaistavasta uutuuskirjastani Myrskyhevonen – Kuinka lakkaat huolehtimasta ja opit syleilemään muutosta? Kirjassa käsittelen alati kiihtyvän muutoksen juurisyitä ja esittelen monipuolisen menetelmäjoukon muutoksessa joustamiseen ja sen hyödyntämiseen. Tutustu kirjaan tarkemmin täältä.

Näin selviät mustista joutsenista

Elämme maailmassa, jota on yhä vaikeampi ennustaa. Määritellysti ennustamattomia mutta valtavan vaikuttavia tapahtumia – mustia joutsenia – tapahtuu yhä useammin. Samalla mustat joutsenet myös luovat kiihtyvän muutoskierteen. Muutos yhdellä alalla – vaikkapa tekoälyn kehityksessä – voi sekoittaa kokonaisen toimialan ihan toisaalla – esimerkiksi visuaalisen mainossuunnittelun.

Miten siis toimia maailmassa, jossa ennustaminen ei ole enää usein mahdollista?

Ensimmäinen johtopäätös on, että etenkin suuryrityksissä suosittu skenaariotyö on yhä useammin hyödytöntä, joskus jopa vaarallista. Jos omaan toimialaan kohdistuu musta joutsen, ei sitä löydy varmasti yhdestäkään ennakkoskenaariosta. Sen sijaan skenaarioilla voi myös olla lannistava vaikutus. Usein skenaariot laaditaan optimistisesti, neutraalisti ja pessimistisesti. Nyt kun yhteiskunnallinen keskustelu on lähinnä mollivoittoista, iso osa työntekijöistä saattaa kiinnittää huomion pessimistiseen skenaarioon, jolloin siitä voi jopa tulla itseään toteuttava profetia.

Negatiivisen tulevaisuuskuvan sijaan tarvitaankin toiveikkuutta. Yksi tapa lisätä toivoa tulevasta on käyttää aikaa sen pohtimiseen, mikä voisi olla paras mahdollinen tulos toiminnallemme vaikkapa viiden vuoden päästä – huomioiden samalla kaikki inhorealistiset haasteet, jotka juuri nyt tunnistamme. Miten voidaan laatia realistinen mutta myös aidosti innostava toivekuva siitä, mitä tekemisestämme voi parhaassa tapauksessa seurata? Kun katse on positiivisessa päämäärässä, monet esteet voivat jopa jäädä sivuun ja muutokset kääntyä mahdollisuuksiksi.

Muutosta voi myös hyödyntää vahvistamalla omaa ja organisaation antifragiliteettia. Antifragiliteetti tarkoittaa sitä, että kun maailmassa tapahtuu muutos, et pelkästään selviä siitä – vaan peräti hyödyt siitä.

Mustien joutsenten kanssa ei siis tule painia. Niiden kanssa kannattaa tanssia.

Teoriat ja skenaariot toimivat hyvin kun maailma on stabiili – mutta yhä useammin se ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede ja teoriat tulisi heittää roskiin ja jokaisen ”tehdä oma tutkimuksensa”. Sen sijaan teorioita kannattaa hyödyntää dynaamisesti. Hyvin laaditut teoriat pitävät normaalisti aivan hyvin paikkansa – paitsi kunnes eivät pidä. Tutustu siis syvällisesti oman alasi keskeisimpiin teorioihin ja seuraa niitä niin pitkään kun ne toimivat – mutta säilytä valmius myös muuttaa suuntaa, jos maailman tapahtumat osuvatkin teoreettisen ennusteen ulkopuolelle.

Antifragiliteetin yksi keskeinen tekijä on vaihtoehtoisuus. Jos toimivia reittejä on vain yksi ja se menee tukkoon, toiminta loppuu siihen. Yksi erinomainen keino lisätä vaihtoehtoisuutta on jatkuva oppiminen. Laajenna osaamistasi nykyisen toimialasi ulkopuolelle opiskelemalla laajasti uusia asioita kiinnostustesi mukaan. Tässä erinomaisesti toimii niin sanottu T-malli. Pidä huoli siitä, että sinulla on vähintään yksi toimiala, jolla osaamisesi on riittävän syvällistä arvon tuottamiseen tämänhetkisessä työmarkkinassa – mutta laajenna osaamistasi monipuolisesti myös muille alueille. Jos työmarkkina sukeltaakin avainalallasi, sinulla on näin heti valmiudet laajentaa osaamista uusille aloille, jotka eivät ennen olleet mahdollisia.

Yksi yleisimpiä antifragiliteettia lisääviä tekniikoita on niin sanottu punttistrategia. Sen avainajatus on keskitien ratkaisujen välttämäinen. Sen sijaan kannattaa yhdistellä sekä erittäin varmoja että erittäin riskialttiita ratkaisuja. Näitä kannattaa toteuttaa esimerkiksi suhteessa 80/20 tai 90/10. Älä siis lopeta päivätyötäsi, vaan tee siitä työelämän kivijalka – mutta ala sen ohella vaikkapa iltaisin tai viikonloppuisin kokeilemaan erilaisia sivutoimisia ratkaisuja, jotka onnistuessaan voivat johtaa ihan uudenlaiseen menestykseen. Opettele kokeilemaan nopeasti uusia ratkaisuja. Tee vaikkapa tekoälyn avulla verkkosivut sivutoimiselle osaamisellesi, jaa ne sosiaaliseen mediaan ja katso, mitä tapahtuu. Opiskele verkkomainontaa – tai paina vaikkapa paperisia esitteitä osaamisestasi.

Lopuksi, muuttuvassa maailmassa erityisen voimallista on opetella hyödyntämään erehdyksiä. Jos lisäät riskialttiimpia aktiviteetteja elämässäsi tai kasvatat kokeilujen määrää, on varmaa, että osa aloitteista menee mönkään. Ensi alkuun ehkä jopa suurin osa. Tässä paras tapa mukautua muuttuvaan maailman myllerrykseen on tehdä jokaisesta erehdyksestä pieni analyysi ja pohtia mikä meni pieleen, ja mitä teet ensi kerralla eri tavoin. Kun et anna yhdenkään erehdyksen mennä hukkaan, synnytät jatkuvaa kasvua ja kehitystä, muuttui maailma miten tahansa.

Muutos on uusi normaali, eikä se siitä puhumalla muuksi muutu.

Muutos on kuitenkin myös oikein tarkasteltuna valtava mahdollisuus, jonka nojalla voimme jopa rakentaa ihmiskeskeisempää ja innostavampaa tulevaisuutta. Keskeisessä roolissa muutoksen ja mustien joutsenten kanssa elämisessä on vahvistaa omaa muutoskyvykkyyttä ja erityisesti luoda antifragiileja käytäntöjä ja rakenteita, joissa muutoksen yllättäessä voimme jopa hyötyä siitä.