Viime kuukausina generatiivisen tekoälyn kehittyminen on hidastunut selvästi. Koko viime vuoden kestänyt lähes viikottainen muutosvauhti näyttäisi nyt ainakin hetkeksi helpottaneen.
Siinä, missä vielä viime marraskuuhun asti uusia läpimurtoja tuli kuukausittain tai jopa viikoittain, lähtien kevään OpenAI:n GPT4-kielimallista, Midjourneyn fotorealistisesta 5. versiosta ja päättyen loppuvuoden Rabbitin ja Humanen tekoälyvimpaimiin ja GPT:n integroituun versioon, ovat tämän vuoden uudistukset koskeneet lähinnä sitä, kuinka kilpailukykyisiä Anthropicin, Inflectionin ja Googlen kielimallit ovat GPT4:n kanssa. Suurin alkuvuoden aikana tapahtunut generatiivisen tekoälyn läpimurto on Sunon itsessään erittäin vaikuttava musiikintekoalusta. Musiikki on kuitenkin ainakin toistaiseksi marginaalinen generatiivisen tekoälyn sovellusala verrattuna teksti- ja kuvaratkaisuihin.
Tämä hidastuminen on saanut monet tekoälykriitikot iloitsemaan. Onpa jopa puhuttu siitäkin, että viime vuonna toivottu kuuden kuukauden tauko tekoälyteknologian kehityksessä on sittenkin toteutunut, tosin tässä tapauksessa vain siksi, että teknologian kehittyminen on usein äkkiväärää ja yllättävää. Monet ovat myös rientäneet julistamaan koko generatiivisen tekoälyn kuplaksi. Missä ovat ne kymmenien prosenttien tuottavuushyödyt, joita viime vuoden tutkimuspaperit ovat lupailleet? Missä on tietotyön murros?
Tosi asiassa se, että joka viikko ei ole luvassa uutta lelua on tekoälyn käyttöönoton kannalta hyvä juttu.
Generatiivinen tekoäly, ja erityisesti suuriin kielimalleihin perustuvat ratkaisut, ei ole mikään taikaluoti, joka muuttaa kaiken yhdessä yössä. Siitä huolimatta kyseessä on läpimurtoteknologia, jonka jo nyt saatavilla olevat ratkaisut mahdollistavat sellaisia käyttötarkoituksia, jotka vielä pari vuotta sitten olisivat olleet tieteisfiktiota. Olisi oikeastaan ihan toivottavaa, että hypetys tekoälyn ympärillä helpottaisi hieman – jotta pääsisimme ihan normaalissa arjessa tutustumaan ja integroimaan näitä ratkaisuja osaksi työtämme.
Olennaisinta uusien työkalujen ja menetelmien käyttöönotossa on tunnistaa, mihin ne soveltuvat. Kuten Wharton-professori Ethan Mollick on kirjoittanut, tekoälyn käyttösovellukset sijoittuvat sahalaitaisen rajan molemmin puolin: joissain käyttötarkoituksissa tekoäly voi jopa heikentää työn tuloksia. Kielimallit eivät toimi hakukoneina, mutta ne ovat loistavia sparrailussa. Ne eivät ole luotettavia kvantitatiivisessa analyysissa, mutta kvalitatiivisessa analyysissa niistä voi olla paljon hyötyä. Kielimallien merkittävä vahvuus on erilaisten tekstien tiivistäminen ja muuntaminen. Kielimallin avulla voi tiivistää tieteellisen artikkelin pääkohdat ja pyytää opettamaan sen sisällön kuin 8-vuotiaalle. Sen avulla voi myös muuttaa esimerkiksi tieteellisen tekstin lähdeluettelon formaatin erilaiseksi – pelkästään tämä yksi ominaisuus säästää tutkijoiden työaikaa tuntikaupalla kuukaudessa.
Tavallaan tekoälyä koskeva hypetys on turhaa. Näissä vimpaimissa riittää ihmeteltävää jo sellaisina kuin ne nyt ovat.

