Tag Archives: strategia

Näin selviät mustista joutsenista

29/04/2025

2 kommenttia

Elämme maailmassa, jota on yhä vaikeampi ennustaa. Määritellysti ennustamattomia mutta valtavan vaikuttavia tapahtumia – mustia joutsenia – tapahtuu yhä useammin. Samalla mustat joutsenet myös luovat kiihtyvän muutoskierteen. Muutos yhdellä alalla – vaikkapa tekoälyn kehityksessä – voi sekoittaa kokonaisen toimialan ihan toisaalla – esimerkiksi visuaalisen mainossuunnittelun.

Miten siis toimia maailmassa, jossa ennustaminen ei ole enää usein mahdollista?

Ensimmäinen johtopäätös on, että etenkin suuryrityksissä suosittu skenaariotyö on yhä useammin hyödytöntä, joskus jopa vaarallista. Jos omaan toimialaan kohdistuu musta joutsen, ei sitä löydy varmasti yhdestäkään ennakkoskenaariosta. Sen sijaan skenaarioilla voi myös olla lannistava vaikutus. Usein skenaariot laaditaan optimistisesti, neutraalisti ja pessimistisesti. Nyt kun yhteiskunnallinen keskustelu on lähinnä mollivoittoista, iso osa työntekijöistä saattaa kiinnittää huomion pessimistiseen skenaarioon, jolloin siitä voi jopa tulla itseään toteuttava profetia.

Negatiivisen tulevaisuuskuvan sijaan tarvitaankin toiveikkuutta. Yksi tapa lisätä toivoa tulevasta on käyttää aikaa sen pohtimiseen, mikä voisi olla paras mahdollinen tulos toiminnallemme vaikkapa viiden vuoden päästä – huomioiden samalla kaikki inhorealistiset haasteet, jotka juuri nyt tunnistamme. Miten voidaan laatia realistinen mutta myös aidosti innostava toivekuva siitä, mitä tekemisestämme voi parhaassa tapauksessa seurata? Kun katse on positiivisessa päämäärässä, monet esteet voivat jopa jäädä sivuun ja muutokset kääntyä mahdollisuuksiksi.

Muutosta voi myös hyödyntää vahvistamalla omaa ja organisaation antifragiliteettia. Antifragiliteetti tarkoittaa sitä, että kun maailmassa tapahtuu muutos, et pelkästään selviä siitä – vaan peräti hyödyt siitä.

Mustien joutsenten kanssa ei siis tule painia. Niiden kanssa kannattaa tanssia.

Teoriat ja skenaariot toimivat hyvin kun maailma on stabiili – mutta yhä useammin se ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede ja teoriat tulisi heittää roskiin ja jokaisen ”tehdä oma tutkimuksensa”. Sen sijaan teorioita kannattaa hyödyntää dynaamisesti. Hyvin laaditut teoriat pitävät normaalisti aivan hyvin paikkansa – paitsi kunnes eivät pidä. Tutustu siis syvällisesti oman alasi keskeisimpiin teorioihin ja seuraa niitä niin pitkään kun ne toimivat – mutta säilytä valmius myös muuttaa suuntaa, jos maailman tapahtumat osuvatkin teoreettisen ennusteen ulkopuolelle.

Antifragiliteetin yksi keskeinen tekijä on vaihtoehtoisuus. Jos toimivia reittejä on vain yksi ja se menee tukkoon, toiminta loppuu siihen. Yksi erinomainen keino lisätä vaihtoehtoisuutta on jatkuva oppiminen. Laajenna osaamistasi nykyisen toimialasi ulkopuolelle opiskelemalla laajasti uusia asioita kiinnostustesi mukaan. Tässä erinomaisesti toimii niin sanottu T-malli. Pidä huoli siitä, että sinulla on vähintään yksi toimiala, jolla osaamisesi on riittävän syvällistä arvon tuottamiseen tämänhetkisessä työmarkkinassa – mutta laajenna osaamistasi monipuolisesti myös muille alueille. Jos työmarkkina sukeltaakin avainalallasi, sinulla on näin heti valmiudet laajentaa osaamista uusille aloille, jotka eivät ennen olleet mahdollisia.

Yksi yleisimpiä antifragiliteettia lisääviä tekniikoita on niin sanottu punttistrategia. Sen avainajatus on keskitien ratkaisujen välttämäinen. Sen sijaan kannattaa yhdistellä sekä erittäin varmoja että erittäin riskialttiita ratkaisuja. Näitä kannattaa toteuttaa esimerkiksi suhteessa 80/20 tai 90/10. Älä siis lopeta päivätyötäsi, vaan tee siitä työelämän kivijalka – mutta ala sen ohella vaikkapa iltaisin tai viikonloppuisin kokeilemaan erilaisia sivutoimisia ratkaisuja, jotka onnistuessaan voivat johtaa ihan uudenlaiseen menestykseen. Opettele kokeilemaan nopeasti uusia ratkaisuja. Tee vaikkapa tekoälyn avulla verkkosivut sivutoimiselle osaamisellesi, jaa ne sosiaaliseen mediaan ja katso, mitä tapahtuu. Opiskele verkkomainontaa – tai paina vaikkapa paperisia esitteitä osaamisestasi.

Lopuksi, muuttuvassa maailmassa erityisen voimallista on opetella hyödyntämään erehdyksiä. Jos lisäät riskialttiimpia aktiviteetteja elämässäsi tai kasvatat kokeilujen määrää, on varmaa, että osa aloitteista menee mönkään. Ensi alkuun ehkä jopa suurin osa. Tässä paras tapa mukautua muuttuvaan maailman myllerrykseen on tehdä jokaisesta erehdyksestä pieni analyysi ja pohtia mikä meni pieleen, ja mitä teet ensi kerralla eri tavoin. Kun et anna yhdenkään erehdyksen mennä hukkaan, synnytät jatkuvaa kasvua ja kehitystä, muuttui maailma miten tahansa.

Muutos on uusi normaali, eikä se siitä puhumalla muuksi muutu.

Muutos on kuitenkin myös oikein tarkasteltuna valtava mahdollisuus, jonka nojalla voimme jopa rakentaa ihmiskeskeisempää ja innostavampaa tulevaisuutta. Keskeisessä roolissa muutoksen ja mustien joutsenten kanssa elämisessä on vahvistaa omaa muutoskyvykkyyttä ja erityisesti luoda antifragiileja käytäntöjä ja rakenteita, joissa muutoksen yllättäessä voimme jopa hyötyä siitä.

Miten toimit maailmassa, jota ei voida enää ennustaa?

22/04/2025

2 kommenttia

Musta joutsen on Nassim Talebin vuonna 2007 samannimisessä kirjassaan esittelemä käsite. Se kuvaa äkkinäistä muutosta, jota on mahdotonta ennustaa ja jolla on mittavat maailmanlaajuiset seuraukset. Tarkastelutavasta riippuen näitä ovat esimerkiksi kotitietokoneen keksiminen, internet ja tekoälyn läpimurto – tai sitten finanssikriisi, koronapandemia ja populismin nousu.

Nyky-yhteiskunta perustuu edelleen ajatukselle siitä, että tulevaisuutta voidaan ennustaa. Ajatuksena on, että pystymme riittävässä määrin kuvailemaan, miten talous, ympäristö, tutkimus, teknologia tai yhteiskunta toimivat vaikkapa viiden vuoden päästä, jotta voimme valmistautua siihen. Suurin osa ilmiöistä onkin yhä ennustettavissa; ne nimittäin toimivat jatkossa aivan kuten nytkin. Ongelmana on, että yhä suurempi joukko ilmiöitä on kuitenkin pudonnut tällaisen ennustettavuuden ulkopuolelle.

Siis vaikka suurin osa asioista voidaan ennustaa, yhä useampia ei voida. Nämä ovat juuri niitä mustia joutsenia.

Mustien joutsenien esiintymistiheys on alkanut viime vuosina kiihtyä merkittävästi. Siinä, missä vielä 1800-1900 -luvuilla tällaisia murroksia nähtiin vuosikymmenten välein, viimeisten 15 vuoden aikana mustien joutsenten esiintymistä on alkanut tapahtua vain muutaman vuoden välein, viime aikoina jopa useammin. Koronakriisi 2020, Ukrainan sota keväällä 2022, energiakriisi syksyllä 2022, generatiivinen tekoäly syksyllä 2022, Trumpin uudelleenvalinta syksyllä 2024, kauppasota keväällä 2025 ja niin edelleen. Näissä kaikissa on kyse ilmiöistä, joita vielä jopa muutamia kuukausia aiemmin asiantuntijat ovat pitäneet tilastollisesti mahdottomina. Ja sitä ne ovatkin olleet. Kun maailman muutokset vaikuttavat toisiinsa yhä syvemmin ja kun näitä muutoksia tapahtuu nopeammin, yhä useampi todellinen mullistus onkin tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköinen.

Tiede operoi todennäköisyyksillä. Toisin sanoen, tieteellisellä menetelmällä voi olla järkevää sanottavaa vain ilmiöistä, jotka jäävät jonkin teorian puitteissa todennäköisimmiksi. Ääri-ilmiöitä ei voida koskaan kuvata teoreettisesti riittävällä tarkkuudella, koska niitä on käytännössä lukematon määrä. Tiede kuitenkin myös toimii useimmiten hyvin ihan samasta syystä – se pystyy kertomaan suurimman osan aikaa, miten asiat toimivat. Paitsi kunnes se ei pysty. Ja tämä on siis maailma, jota kohti olemme kovaa vauhtia siirtymässä.

Mustat joutsenet eivät nimittäin vain esiinny yhä useammin – ne myös ruokkivat toisiaan. Korona avasi Venäjälle mahdollisuuden edetä Ukrainan suunnitelmiensa kanssa. Venäjän pakotteet puolestaan aiheuttivat valtavan energian hintapiikin. Tämä puolestaan kiihdyttää inflaatiota, joka ruokkii tyytymättömyyttä, joka sai yhä useamman äänestämään Trumpia, jonka hedelmiä nyt sitten keräilemme. Ja seuraava tällainen käänne odottaa jo nurkan takana.

Seuraava musta joutsen on jo tulossa, mutta se ei ole mikään aiemmin mainituista. Kuten käsite on määritelty, kukaan ei pysty sanomaan, mikä seuraava tällainen murros todellisuudessa on.

Mikä siis auttaa silloin kun maailma muuttuu yhä ennustamattomammaksi ja hämmentävämmäksi? Ei ainakaan muuttumattomattomuuden toiveeseen takertuminen, kuten toimivat nyt monessa paikassa valtaan nousseet populistit ja uuskonservatiivit. Maailmaa ei voi enää peruuttaa 1980-luvulle vaikka tekisi mitä. Jokaisella vaikutuksella on vastavaikutus, ja populismin esiin nousu onkin itse asiassa itsessäänkin vain jälleen yksi muutosvoima maailmassa.

Taleb luki 2007 kirjassaan muutoksen madonluvut. Hän tarjoaa kuitenkin vuonna 2012 julkaistussa teoksessaan Antifragile myös toivon kipinän. On nimittäin olemassa menetelmiä ja strategioita, joiden avulla muutoksessa on mahdollista pärjätä – ja ehkä jopa hyötyäkin siitä.

Perinteisempi muutoskyvykkyys, resilienssi, tarkoittaa kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin. Se edellyttää oikeanlaisia psykologisia tekniikoita ja kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Taleb tarjoaa kuitenkin myös toisenlaisen ratkaisun. Antifragiliteetti tarkoittaa muutoskyvykkyyttä, jossa luodaan toimintamalleja ja rakenteita, jotka itse asiassa hyötyvät siitä, kun muutos iskee. Antifragiliteettiin perustuvat muun muassa lihaskuntoharjoittelu, jossa pienet lihasvauriot johtavat vahvistuneeseen lihakseen ja rokotukset, jossa heikennetty virus parantaa puolustuskykyä.

Samalla tavoin antifragiilit yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunnat hyötyvät siitä, kun niitä koetellaan. Antifragiilissa toimintamallissa perusajatus on, että muutos nähdäänkin nimenomaan hyvänä asiana. Yrityksen ja erehdyksen kautta on mahdollista jatkuvasti kehittää omaa osaamista. Panostamalla kokeiluihin ja uuden kehittelyyn on mahdollista luoda ratkaisuja, joita kukaan ei edes osaa vielä kysyä. Altistus jatkuville pienille haasteille, jotka eivät johda ihmisen tai organisaation kuolemaan, vahvistaa myös pärjäämään suurempien haasteiden äärellä.

Antifragiliteetin kehittäminen ja vahvistaminen onkin yksi voimallisimpia lähestymistapoja muutoksessa myllertävässä maailmassa pärjäämiseen. Tähän on myös olemassa lukuisia konkreettisia menetelmiä, esimerkiksi teorioiden dynaaminen hyödyntäminen, jatkuva osaamisen päivitäminen ja kokeilujen lisääminen. Näihin palaan tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessa.

Neljä askelta tekoälyn strategiseen käyttöönottoon

01/04/2025

3 kommenttia

Uudet tekoälyratkaisut ovat ihmeellisiä silloin kun ne toimivat – kunnes ne eivät toimi. Vaikka uusilla ratkaisuilla, esimerkiksi ChatGPT:llä tai Co-Pilotilla voi tehdä toinen toistaan hämmentävämpiä asioita, usein tekoälyratkaisut tuottavat myös virheellisiä tuloksia. Monesti ne eivät myöskään vain toimi sillä tavalla kuin luulisi.

Tekoälyn käytössä keskeisessä roolissa onkin kyky tunnistaa oman toimialasi tekoälyn sahalaitainen raja.

Se tarkoittaa epätarkkaa rajaa sen välillä, mihin tekoälyä kannattaa juuri sinun työssäsi käyttää ja missä ei. Yleensä hyviä käyttötapoja ovat esimerkiksi suunnittelu ja ideointi. Huonoja puolestaan tiedonhaku ja päättely. Kuitenkin viime aikoina esimerkiksi Deep Research -mallit ovat ensimmäistä kertaa tehneet tekoälyratkaisuista riittävän luotettavia, että niitä voi myös käyttää joillakin toimialoilla tiedon kartoittamiseen. Samaten päättelytekoälyt pystyvät jo ajoittain hyvinkin taitavaan järkeilyyn – paitsi silloin kun eivät pysty.

Tekoälyratkaisujen sahalaitainen raja.

Tekoälyratkaisuille on jo nyt osoitettu lukuissisa tutkimuksissa kymmenien prosenttien hyötyjä tuottavuudessa, luovuudessa ja jopa työhyvinvoinnissa. Kuitenkin esimerikiksi Upworkin viimesyksyisessä kyselyssä 2500 vastaajasta 77% koki, että tekoälyn käyttöönotto on laskenut kokonaistuottavuutta. Aikaa tuhrautuu uusien ratkaisujen opiskeluun ja tekoälyn virheiden korjailuun.

Pahimmillaan tämä on organisaatioissa, joissa on vaan lätkäisty päälle Co-Pilot tai Google Workspace AI -tilaus ja pidetään sitten peukkuja, että kaikki sujuu hyvin. Usein ei suju.

Yksilötasolla tekoälyn käyttöä voi harjoitella vaikkapa Tekoälyn pikaoppaan ohjeiden mukaan. Organisaatiotasolla tekoälyn sujuva käyttöönotto edellyttää kuitenkin taitavaa strategista ajattelua.

Ensiksi, organisaation johdon täytyy tutustua riittävän yksityiskohtaisesti uusimpiin ratkaisuihin ja opetella ymmärtämään, miten nämä vimpaimet oikeasti toimivat. Tekoäly ei ole taikarobotti, joka korvaa ihmisen – vaan tilastollinen järjestelmä, joka oikein käytettynä voi laajentaa merkittävästi ihmisen ajattelu- ja toimintakapasiteettia.

Toiseksi, tekoälyn käyttöönotto ei kuulu IT-osastolle – vaan toimivalle johdolle. Johdon täytyy ensin määritellä ne strategiset tavoitteet, joihin tekoälyltä toivotaan lisätukea. Halutaanko esimerkiksi markkinointia tehostaa teksti- ja kuvatekoälyillä? Halutaanko asiakasrajapintaan uusia bottiratkaisuja? Halutaanko tiimien työn suunnittelua tukea päättelytekoälyillä? Halutaanko yrityksen markkinatilannetta seurata tutkimustekoälyillä?

Kolmanneksi, kun tekoälyn tukemat strategiset tavoitteet on määritelty, täytyy valita oikeat tekoälyratkaisut tukemaan tavoitteita. Esimerkiksi Microsoftin ja Googlen toimistotekoälyt voivat tukea merkittävästi tekstin tuottamista tai presentaatioiden laatimista – mutta luovassa sparrailussa tai suunnittelussa ne jäävät johtavien kielimallibottien jalkoihin. Kuvanluonnissa on puolestaan käynnissä jatkuva kilpajuoksu erityisesti OpenAI:n ja Midjourneyn välillä, puhumattakaan videoista, musiikista ja äänestä.

Neljänneksi, tekoälyn käyttöönotto kannattaa tehdä organisaatiossa hallitusti ja systemaattisesti. Uudet ratkaisut kannattaa aluksi testata pienemmillä pilottiryhmillä. Samalla kun uudet ratkaisut siirtyvät käyttöön, kannattaa käyttöönottoa tukea järjestämällä esimerkiksi kuukausittain tai kvartaaleittain ”best practices” -tilaisuuksia. Näissä työntekijät voivat verrata positiivisia ja negatiivisia kokemuksiaan toimialakohtaisesti ja jakaa parhaita vinkkejä tekoälyn hyödyntämiseen. Tätä osaamisen jakamista voi myös tukea arjessa järjestämällä parhaille vinkeille – ja pahimmille sudenkuopille – vaikkapa oman Teams- tai Slack-kanavan.

Oikein käytettynä uudet tekoälyratkaisut mahdollistavat merkittäviä tuottavuusloikkia ja ne voivat myös lisätä työhyvinvointia. Se, mitä oikein käyttäminen kussakin organisaatiossa tai kullakin toimialalla tarkoittaa selviää kuitenkin vain yhdistämällä rohkeat kokeilut kriittiseen arviointiin.

Tekoälyn strateginen käyttöönotto edellyttää siis ymmärrystä siitä, mihin vimpainta oikeasti tarvitaan; siitä, mitkä ratkaisut parhaiten soveltuvat mihinkin tehtävään; ja siitä, miten oman organisaation työntekijät todellisuudessa pääsevät uusista ratkaisuista hyötymään.