Tulevaisuuden työmarkkinamurrokset edellyttävät muutoskyvykkyyden vahvistamista

Suomen toimintaympäristö muuttuu yhä ennakoimattomammin teknologisten, geopoliittisen ja taloudellisten murrosten seurauksena. Työmarkkinoiden murroksiin varautuminen edellyttää vahvaa ymmärrystä siitä, että epävarmuus on pysyvä olosuhde, ei poikkeus. Yhteiskunnan keskeisin tulevaisuusvalmius on siis kyky sopeutua muutoksiin ja hyödyntää niitä.

Teknologiamurrokset – erityisesti generatiivinen tekoäly – muuttavat työelämän rakenteita nopeasti. Muutokset kohdistuvat yksittäisiin työtehtäviin, mikä tekee osaamistarpeiden ennakoinnista vaikeaa. Samalla suurten vaikutusten ennakoimattomat tai epätodennäköiset tapahtumat (mustat ja harmaat joutsenet) näyttävät tihentyvän. Tämä korostaa tarvetta lisätä rakenteellista muutoskyvykkyyttä.

Suomen resilienssi on kansainvälisesti vahva, mutta antifragiliteettia – kykyä hyödyntää sokkeja ja muutoksia uusien mahdollisuuksien luomiseen – voidaan vahvistaa merkittävästi. Tähän voidaan vaikuttaa erityisesti:

  • varmistamalla kaikkien pääsy jatkuvaan oppimiseen,
  • nopeuttamalla nousevien teknologioiden käyttöönottoa,
  • tukemalla yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa, ja
  • lisäämällä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan joustavuutta.

Keskeinen suositus on siirtää tulevaisuuspolitiikan painopiste muutoskyvykkyyden vahvistamiseen. Kun yhteiskunnalliset rakenteet tukevat jatkuvaa oppimista, nopeaa sopeutumista ja innovaatioita, Suomi ei ainoastaan selviydy tulevista murroksista, vaan voi myös hyödyntää ne uuden kasvun ja kilpailukyvyn lähteinä.

Ongelman ydin on siinä, ettei kukaan osaa ennalta määritellä, mitkä osaamisalueet ovat tarkkaan ottaen disruptiouhan alaisia. Itse asiassa niin sanottujen mustien ja harmaiden joutsenten – eli ennustamattomien tai erittäin epätodennäköisten suurten vaikutusten tapahtumien – esiintymissykli näyttää myös kiihtyvän. Jo nyt 2000-luvun aikana tällaisia murrostapahtumia on esiintynyt lähes yhtä paljon kuin koko 1900-luvulla yhteensä.

Aiempia mustia ja harmaita joutsenia ovat muun muassa sosiaalisen median nousu, koronapandemia ja generatiivinen tekoäly. On luultavaa, että seuraava tällainen suurten vaikutusten tapahtuma tapahtuu 1–3 vuoden sisällä. Koska musta joutsen -tapahtumia ei voida ennustaa ja harmaa joutsen -tapahtumienkin toteutuminen on erittäin epätodennäköistä, on selvää, ettei kaikkiin tällaisiin skenaarioihin voidaan valmistautua.

Lisäksi on myös näkyvillä olevia potentiaalisia kriisejä, vaikkapa yleistekoälyn (AGI) kehittäminen tai USA-Kiina -suhteiden eskalaatio, joihin suhteessa yhteiskunnallinen valmiutemme on melko heikko. Onnistuessaan esimerkiksi yleistekoäly saattaisi käytännössä keskittää lähes kaiken asiantuntijatyön arvon pääasiassa palveluntuottajayrityksille, ja sen vaikutus työmarkkinarakenteisiin ulottuisi kaikkeen tietotyöhön. Jotkut asiantuntijat arvioivat tällaisten ratkaisujen olevan mahdollisia jo 5 vuoden sisällä.

On siis lähes varmaa, että lähitulevaisuudessa kohtaamme jälleen suuren kriisin tai disruption, johon emme ole ennalta varautuneet. Mustat joutsenet eivät ole enää vain villejä kortteja, vaan ne ovat normaali osa nykyistä toimintaympäristöä. Kuten Peter Hinssen totesi Nordic Business Forumissa 2025, maailma ei ole enää “new normal”, vaan olemme siirtyneet aikakauteen, jonka määritelmä on “never normal”.

Johtuen markkinoiden ja työmarkkinoiden ennakoimattomasta kehittymisestä parhaiten erilaisiin tulevaisuusskenaarioihin valmistaudumme erityisesti lisäämällä yhteiskunnan resilienssiä ja antifragiliteetia. Tämä onnistuu panostamalla sellaisiin yhteiskuntarakenteisiin ja käytäntöihin, jotka lisäävät jatkuvaa oppimista, uusien teknologioiden nopeaa käyttöönottoa, innovaatiokyvykkyyttä ja työmarkkinoiden dynaamisuutta.

Luultavasti mikään tulevaisuuteen kohdistuva ennustuksemme ei sellaisenaan toteudu. Sen sijaan tulevaisuudenkestävää yhteiskuntaa rakennetaan vahvistamalla kansallista muutoskyvykkyyttämme – siis taitoja ja kyvykkyyksiä joiden avulla emme vain selviä muutoksista vaan voimme myös kääntää ne uuden kasvun ja kehityksen mahdollisuuksiksi.

Teksti on ote marraskuussa 2025 sivistysvaliokunnalle kirjoittamastani lausunnosta koskien valiokunnan tulevaisuusselontekoa. Lue koko lausunto täältä.

Näin selviät mustista joutsenista

Elämme maailmassa, jota on yhä vaikeampi ennustaa. Määritellysti ennustamattomia mutta valtavan vaikuttavia tapahtumia – mustia joutsenia – tapahtuu yhä useammin. Samalla mustat joutsenet myös luovat kiihtyvän muutoskierteen. Muutos yhdellä alalla – vaikkapa tekoälyn kehityksessä – voi sekoittaa kokonaisen toimialan ihan toisaalla – esimerkiksi visuaalisen mainossuunnittelun.

Miten siis toimia maailmassa, jossa ennustaminen ei ole enää usein mahdollista?

Ensimmäinen johtopäätös on, että etenkin suuryrityksissä suosittu skenaariotyö on yhä useammin hyödytöntä, joskus jopa vaarallista. Jos omaan toimialaan kohdistuu musta joutsen, ei sitä löydy varmasti yhdestäkään ennakkoskenaariosta. Sen sijaan skenaarioilla voi myös olla lannistava vaikutus. Usein skenaariot laaditaan optimistisesti, neutraalisti ja pessimistisesti. Nyt kun yhteiskunnallinen keskustelu on lähinnä mollivoittoista, iso osa työntekijöistä saattaa kiinnittää huomion pessimistiseen skenaarioon, jolloin siitä voi jopa tulla itseään toteuttava profetia.

Negatiivisen tulevaisuuskuvan sijaan tarvitaankin toiveikkuutta. Yksi tapa lisätä toivoa tulevasta on käyttää aikaa sen pohtimiseen, mikä voisi olla paras mahdollinen tulos toiminnallemme vaikkapa viiden vuoden päästä – huomioiden samalla kaikki inhorealistiset haasteet, jotka juuri nyt tunnistamme. Miten voidaan laatia realistinen mutta myös aidosti innostava toivekuva siitä, mitä tekemisestämme voi parhaassa tapauksessa seurata? Kun katse on positiivisessa päämäärässä, monet esteet voivat jopa jäädä sivuun ja muutokset kääntyä mahdollisuuksiksi.

Muutosta voi myös hyödyntää vahvistamalla omaa ja organisaation antifragiliteettia. Antifragiliteetti tarkoittaa sitä, että kun maailmassa tapahtuu muutos, et pelkästään selviä siitä – vaan peräti hyödyt siitä.

Mustien joutsenten kanssa ei siis tule painia. Niiden kanssa kannattaa tanssia.

Teoriat ja skenaariot toimivat hyvin kun maailma on stabiili – mutta yhä useammin se ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede ja teoriat tulisi heittää roskiin ja jokaisen ”tehdä oma tutkimuksensa”. Sen sijaan teorioita kannattaa hyödyntää dynaamisesti. Hyvin laaditut teoriat pitävät normaalisti aivan hyvin paikkansa – paitsi kunnes eivät pidä. Tutustu siis syvällisesti oman alasi keskeisimpiin teorioihin ja seuraa niitä niin pitkään kun ne toimivat – mutta säilytä valmius myös muuttaa suuntaa, jos maailman tapahtumat osuvatkin teoreettisen ennusteen ulkopuolelle.

Antifragiliteetin yksi keskeinen tekijä on vaihtoehtoisuus. Jos toimivia reittejä on vain yksi ja se menee tukkoon, toiminta loppuu siihen. Yksi erinomainen keino lisätä vaihtoehtoisuutta on jatkuva oppiminen. Laajenna osaamistasi nykyisen toimialasi ulkopuolelle opiskelemalla laajasti uusia asioita kiinnostustesi mukaan. Tässä erinomaisesti toimii niin sanottu T-malli. Pidä huoli siitä, että sinulla on vähintään yksi toimiala, jolla osaamisesi on riittävän syvällistä arvon tuottamiseen tämänhetkisessä työmarkkinassa – mutta laajenna osaamistasi monipuolisesti myös muille alueille. Jos työmarkkina sukeltaakin avainalallasi, sinulla on näin heti valmiudet laajentaa osaamista uusille aloille, jotka eivät ennen olleet mahdollisia.

Yksi yleisimpiä antifragiliteettia lisääviä tekniikoita on niin sanottu punttistrategia. Sen avainajatus on keskitien ratkaisujen välttämäinen. Sen sijaan kannattaa yhdistellä sekä erittäin varmoja että erittäin riskialttiita ratkaisuja. Näitä kannattaa toteuttaa esimerkiksi suhteessa 80/20 tai 90/10. Älä siis lopeta päivätyötäsi, vaan tee siitä työelämän kivijalka – mutta ala sen ohella vaikkapa iltaisin tai viikonloppuisin kokeilemaan erilaisia sivutoimisia ratkaisuja, jotka onnistuessaan voivat johtaa ihan uudenlaiseen menestykseen. Opettele kokeilemaan nopeasti uusia ratkaisuja. Tee vaikkapa tekoälyn avulla verkkosivut sivutoimiselle osaamisellesi, jaa ne sosiaaliseen mediaan ja katso, mitä tapahtuu. Opiskele verkkomainontaa – tai paina vaikkapa paperisia esitteitä osaamisestasi.

Lopuksi, muuttuvassa maailmassa erityisen voimallista on opetella hyödyntämään erehdyksiä. Jos lisäät riskialttiimpia aktiviteetteja elämässäsi tai kasvatat kokeilujen määrää, on varmaa, että osa aloitteista menee mönkään. Ensi alkuun ehkä jopa suurin osa. Tässä paras tapa mukautua muuttuvaan maailman myllerrykseen on tehdä jokaisesta erehdyksestä pieni analyysi ja pohtia mikä meni pieleen, ja mitä teet ensi kerralla eri tavoin. Kun et anna yhdenkään erehdyksen mennä hukkaan, synnytät jatkuvaa kasvua ja kehitystä, muuttui maailma miten tahansa.

Muutos on uusi normaali, eikä se siitä puhumalla muuksi muutu.

Muutos on kuitenkin myös oikein tarkasteltuna valtava mahdollisuus, jonka nojalla voimme jopa rakentaa ihmiskeskeisempää ja innostavampaa tulevaisuutta. Keskeisessä roolissa muutoksen ja mustien joutsenten kanssa elämisessä on vahvistaa omaa muutoskyvykkyyttä ja erityisesti luoda antifragiileja käytäntöjä ja rakenteita, joissa muutoksen yllättäessä voimme jopa hyötyä siitä.

Mitä muutoskyvykkyys on ja miten sitä voi lisätä työelämässä?

Muutos on usein pelottavaa ja lähes aina haastavaa. Muutos on kuitenkin tullut yhteiskuntaamme ja työelämäämme jäädäkseen. Työelämä muuttuu alati kiihtyvää tahtia etenkin teknologian kehityksen ja yhteiskunnallisten murrosten siivittämänä. Millään alalla ei ole enää sellaista selkeää osaamispakettia, jolla voisi työnsä tehdä vuodesta toiseen. Mikä siis avuksi?

Muutoskyvykkyys tarkoittaa kykyä toimia ja onnistua silloin kun asiat eivät enää toimi kuten ennen. 

Yhteiskuntamme perustuu edelleen ajatukselle siitä, että maailma pysyy suurin piirtein muuttumattomana vuodesta toiseen ja voimme tehdä asiat samalla tavoin samojen tulosten toivossa. Koulussa opitaan tarvittavat taidot ja niitä sitten sovelletaan työelämässä. Keväällä kylvetään, syksyllä niitetään. Mutta mitäs sitten tehdään, kun ilmasto lämpiää, eikä kaura enää kasva? Siirrytäänkö oliiveihin?

Muutoskyvykkyyden voi jakaa kahteen alakategoriaan: muutoksenkestävyyteen eli resilienssiin ja muutoksesta hyötymiseen eli antifragiliteettiin.

Resilienssi tarkoittaa kykyä mukautua muutokseen, ikään kuin tanssia siinä mukana. Antifragiliteetti puolestaan tarkoittaa kykyä hyötyä muutoksesta. Sanahirviö on peräisin Nassim Talebin vuonna 2012 julkaisemasta kirjasta Antifragile. Se tarkoittaa karkeasti suomeksi epäsärkyvyyttä. Kirjan alaotsikko on: ”asiat, jotka hyötyvät epäjärjestyksestä”.

Resilienssin ytimessä ovat psykologinen turva ja sisäinen motivaatio. Psykologinen turva tarkoittaa sitä, voit tehdä että työtä ilman pelkoa kasvojen tai maineen menettämisestä vaikka uskaltaisitkin ottaa riskiä. Se tarkoittaa sitä, että tulet hyväksytyksi työyhteisössä omana itsenäsi eikä töissä tarvitse vetää roolia. Psykologinen turva ei tarkoita sitä, että mitään ikäviä asioita ei tarvitse käsitellä tai että töissä pitäisi olla aina kivaa. Päin vastoin, psykologisesti turvallisessa työyhteisössä myös vaikeita asioita kyetään käsittelemään tarvittaessa – mutta niin, ettei niitä yksilöidä syyllistäen työntekijöitä, tiimejä tai yksiköitä.

Sisäinen motivaatio, johon liittyy läheisesti mediassa usein päin prinkkalaa käsitelty itseohjautuvuuden käsite, tarkoittaa ihmisen kykyä ohjautua oma-aloitteisesti kohti kiinnostavia työtehtäviä. Alan johtava teoria on Richard Ryanin ja Edward Decin kehittämä itsemääräytymisteoria. Sen mukaan sisäinen motivaatio syntyy psykologisten perustarpeiden tyydyttymisestä. Nämä ovat autonomia, aikaansaaminen ja autenttinen yhteenkuuluvuus. Autonomia tarkoittaa esimerkiksi, että pystyt vaikuttamaan työntekotapaan, -paikkaan tai -aikaan. Korkea autonomia mahdollistaa nopeamman reagoinnin muuttuviin tilanteisiin. Aikaansaaminen tarkoittaa osaamisen ja onnistumisen kokemuksia ja se edellyttää selkeää tavoitteenasettelua ja päämäärätietoisuutta. Autenttinen yhteenkuuluvuus taas lähtee erilaisuuden kunnoituksesta ja jopa sen ihailusta. Sen keskiössä on yhteisön kehittäminen sellaiseksi, jossa jokainen saa olla oma itsensä.

Antifragiliteetti tarkoittaa sitä, että emme ainoastaan pärjää muutoksessa, vaan suorastaan hyödymme siitä.

Emme siis vain tanssi – vaan hyppäämme lavalle jammailemaan orkesterin kanssa. Nassim Taleb käyttää esimerkkeinä antifragiliteetista rokotteita ja voimaharjoittelua. Kummassakin ihminen altistetaan pienelle negatiiviselle ärsykkeelle – heikennetylle virukselle, lihaskuormitukselle – ja lopputuloksena on vahvempi ja terveempi ihminen. Antifragiliteetti edellyttää työyhteisöissä riittävää tilaa kokeiluille, itsensä kehittämiselle ja jatkuvalle oppimiselle – sekä itsensä haastamiselle itseään kiinnostavalla tavalla. Yksilöiden ja yhteisöjen kannattaakin nykytyössä kaivaa tilaa ihan konkreettisesti kalentereihin sellaiselle työajalle, joka ei kulu arjen touhottamiseen. Kalenteriin voi varata vaikkapa päivän kuukaudessa osaamisen kehittämiselle tai ihan vaan kiinnostavien asioiden kanssa touhuamiselle, vaikkeivät ne suoraan omaan työnkuvaan liittyisikään. Sitten kun maailma keikahtaa uuteen asentoon, voi tällaisella osaamisella olla yllättäen valtava lisäarvo myös työnantajaorganisaatiolle.

Google tuli aikanaan tunnetuksi käytännöstä, jossa insinöörit saivat käyttää 20% ajastaan – siis yhden työpäivän viikossa – asioihin, jotka heitä kiinnostivat. Tämä lisäsi tietysti jo lähtökohtaisesti sisäistä motivaatiota, mutta johti myös moniin teknologisiin läpimurtoihin kuten Gmail-sähköpostisovellukseen. Taleb esittelee puolestaan ”punttistrategian” – sijoitusmaailmasta tutun tekniikan, jossa valtaosa osakkeista sijoitetaan turvallisiin kohteisiin mutta pieni osa suuren riskin ja suuren mahdollisen hyödyn osakkeisiin. Samalla tavoin voimme ”sijoittaa” suurimman osan työpäivistämme työhön, joka tuottaa tehtävämme kannalta keskeisiä tuloksia – mutta osan sellaiseen tekemiseen, joka kumpuaa ensisijaisesti omasta kiinnostuksestamme.

Teknologia muuttaa tällä hetkellä etenkin tietointensiivisiä aloja ennennäkemättömällä tavalla. Uudet tekoälyteknologiat mahdollistavat monien tietotyötehtävien ulkoistuksen vekottimelle ja ne toimivat myös eräänlaisina ”lisäaivoina”, joiden avulla vaikkapa ideointitehtävät saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Tämän seurauksena meillä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus kehittää entistä muutoskyvykkäämpää työelämää, jossa ihmiset voivat yhä useammin keskittää huomionsa niihin tehtäviin, jotka ovat kiinnostavimpia ja joissa ihminen on parhaimmillaan samalla kun kone hoitaa loput.

Tässä on myös avain muutoskyvykkyyden lisäämiseen läpi koko yhteiskunnan. Rakentamalla resilientimpää ja antifragiilimpaa Suomea maailmaa ravistavat muutokset eivät ole enää uhka – vaan mahdollisuus tanssia ja jammailla alati kiinnostavampien uusien rytmien tahtiin.