Joitakin vuosia sitten arvovaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa nimeltä British Medical Journal julkaistiin meta-analyysi otsikolla: ”Parachute use to prevent death and major trauma related to gravitational challenge: systematic review of randomised controlled trials”. (Tutustu tutkimukseen tarkemmin täällä.)
Tutkimuksen tulokset olivat yksiselitteiset: laskuvarjon käytön henkiinjäämistä lisääville ominaisuuksille ei ole kerta kaikkiaan mitään tieteellistä näyttöä.
Kunnollisten kaksoissokkokokeiden puutteessa laskuvarjot pitäisi siis poistaa käytöstä, kunnes tiede on osoittanut niiden terveysvaikutusten todellisuuden. Kaksoissokkokokeessa verrataan väitetyn menetelmän vaikutusta verrokkiryhmään, jolla tätä menetelmää ei ole käytössään. Tulokset tilastoidaan, ja jos tilastollinen ero on merkittävä, voidaan menetelmän käyttöön ottoa suositella.
Kuten lääketieteessä yleensä, tulisi artikkelin kirjoittajien mukaan näin yleisessä käytössä olevalle menetelmälle olla selkeä tieteellinen näyttö. Erityisesti tämä on keskeistä silloin, kun tuotteella väitetään olevan niin voimakkaita terveyttä edistäviä vaikutuksia kuin laskuvarjolla.
Toisin sanoen, ennen kuin olemme pudottaneet riittävän määrän ihmisiä lentokoneesta niin, että yhdellä ryhmällä on varjo selässään ja toisella ei, emme voi tietää tieteellisesti, onko laskuvarjolla todella väitettyjä terveysvaikutuksia.
PS. Ajattelun ammattilainen hiihtolomailee. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy keskiviikkona 2.3. Aurinkoisia hiihtosäitä kaikille!
Ajattelun ammattilainen 
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Laskuvarjon terveysvaikutuksia ei ole todistettu tieteellisesti | Ajattelun ammattilainen -- Topsy.com
Kun nyt lääketieteestä on kyse, olettaisin, että koettavat eläimillä ensin..
Hyvä pointti. Tosin minkälainen ceteris paribus -klausuuli tarvitaan ehkäisemään, ettei kukaan sivullinen saa possusta päähänsä? 😛
Mua mietityttää, kenen agendaa toi sinänsä vitsikäs artikkeli edistää, tieten tahtoen tai vahingossa. Esim. psykiatrian historia lienee hyvä, jos karmivahko, esimerkki siitä, miksi Evidence Based Medicine kannattaa ottaa kohtuullisen vakavasti ja oikeastaan aika hyvänä kehitysaskeleena.
Yksi hyötyjä näissä EBM vastaan näppituntuma -kamppailuissa tuntuisi olevan Big Pharma, joka tekee kaikkensa peittääkseen huijaustensa jäljet (ettei testattaisi uudelleen, vrt. Prozac). Aika monet noista kriittisistä kommenteista nousee myös siitä, että EBM kolhii suhteellisen tehokkaasti lääkäriprofession kaikkitietävyys- ja voipaisuusfantasioita alleviivatessaan sitä, kuinka vähän me oikeastaan tiedetään ihmiseliön toiminnasta.
Lauri: edellisessä argumentoit sen puolesta, ettei lääketiede ole niin varmaa kuin se esittää olevansa, tässä taas komppaat päinvastaista. Kumpaa kantaa nyt oikeastaan puolustat? 😉
Markus, kommentoit: ”Kumpaa kantaa nyt oikeastaan puolustat?”
Vaikka siis johdonmukaisuutta pidetään yleisesti hyveenä, niin minusta on aivan yhtä tärkeää osata ottaa erilaisia näkökulmia asioihin. Eli määrätty paletin rikkominen mielestäni tuottaa uutta ymmärystä ja on sinänsä itsessään arvokasta.
Susanna, tottahan tuo. Oikeastaan filosofin ammattitaitoon kuuluu juurikin kyky kiikaroida asiaa kaukaa ja läheltä ja eri kulmista. Ehkä aavistuksen provosoin tahallisesti kysymykselläni… 😉
Markus, Susanna,
Tarkoitukseni on juurikin valottaa tätä sinänsä aika monisyistä ongelmakenttää erilaisista näkökulmista. En koe kuuluvani sen enempää medikalisti- kuin hippileiriinkään: kummassakin on paljon hyvää, ja vastapainoksi myös paljon ihan puhdasta hölmöilyä. Nähdäkseni kummallakin leirillä on kuitenkin paljon hyvää annettavana ihmisten hyvinvoinnille – siksi olisi hyvä avartaa hieman keskustelun horisonttia puolin toisin.
Peruskysymykseksi nouseekin, että millä kriteereillä pystymme arvioimaan toimivia ratkaisuja, jos esimerkiksi tieteen kivijalka osoittautuu käytössä kestämättömäksi. Tähän kysymykseen olisi mielenkiintoista löytää toimiva ratkaisu.
Hyvä kirjoitus! Loistava esimerkki siitä, miten joskus itsestäänselviä asioita ei oikeastaan ole ollenkaan pakko tutkia kaksoissokkotutkimuksilla.
Itse olen miettinyt samantapaisia viimepäivinä liittyen joihinkin kansanparannusjuttuihin. Vaikka niissä ihan varmasti on paljon humpuukia, niin voisiko kuitenkin olla, että vuosisatojen aikana oltaisiin jotain ihan oikeasti toimiviakin juttuja onnistuttu löytämään, vaikka niitä ei ole välttämättä ”tieteellisesti todistettu”?
”vuosisatojen aikana oltaisiin jotain ihan oikeasti toimiviakin juttuja onnistuttu löytämään”.
Päivittäinen lääkärintyön on täynnä toimia ja käytäntöjä, joita ei ole RCT:llä osoitettu. Esim. haavareunojen yhteenliittäminen ompeleella, murtuneen raajan tai nivelen repositio, kallonporaus aivokalvonalaisen verenvuodon poistamiseksi, tulehduspesäkkeen saneeraus (leikkaus), sitrushedelmien syöttäminen merimiehille (C-vitamiini ehkäisee keripukkia, Britannian kuninkaallisen laivaston laivakirurgin James Lindin vuonna 1747 osoitti tämän), isorokkorokotus lehmärokolla muutamia mainitakseni.
Suurin ongelma on kuitenkin että on sellaisiakin asioita joita ON tutkittu kaksoissokkotutkimuksilla, ja kuitenkin tulokset eivät kelpaa hipeille. Esim NLP, homeopatia, telepatia. On tutkittu ja tutkittu ja tutkittu ja tulos on nolla. Ja sitten hipit viittaavat tähän laskuvarjojuttuun puolustaakseen omaa huuhaataan.
Marke,
Eiköhän se koko jutun pointti ole siinä, että kaksoissokkokoe on vain yksi tutkimusinstrumentti muiden joukossa. Se ei ole erehtymätön eikä kaikenkattava. Viime kädessä se, mikä ratkaisee jonkin hoidon toimivuuden on se, *toimiiko* se.
Nähdäkseni kriittinen pragmaattinen kanta on, että vaikka jokin hoito olisi osoitettu kaksoissokolla tehottomaksi, jos siitä on käytännössä hyötyä, kannattaa se sisällyttää hoitovalikoimaan. Näin esimerkiksi homeopatian tapauksessa: oli sen vaikutus sitten placeboa tai jotain, jota emme vielä aivan ymmärrä, if it works, don’t fix it.
Ranskassa homeopaattiset lääkkeet istuvat ihan kiltisti apteekissa perinteisen lääkkeen vieressä. Jos ne olisivat vallan tehottomia, tuskin niiden kaupallinen menekki olisi järin häävi – sanoi kaksoissokko mitä tahansa. NLP:stä tai telepatiasta en osaa sanoa juuta enkä jaata.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi hippiriemuissaan sännätä joka ikisen vaihtoehtopuoskarin pakeille. Nähdäkseni länsitiede on edelleen yksi vaikuttavimpia työkaluja, joita meillä on käytössämme. Se vain ei ole ainoa työkalu.