Olipa kerran kylä. Kylässä oli kaksi kauppaa, jotka myivät omenoita: Teknor ja Huuma. Pieni suuripäinen poika halusi omenan. Teknor sijaitsi keskellä kylää paraatipaikalla, kun taas Huumaan oli otettava muutama lisäaskel. Poika käveli siis Teknoriin ja osti omenan. 

Ovesta ulos kävellessään hänen mieleensä tuli tyhmä kysymys. Poika palasi kauppaan. Kysymyksen esitettyään hän tajusi ostaneensa vääränlaisen omenan. Tyhmälle kysymykselle tirskuneet myyntitykit katsoivat kuitenkin, ettei kyseessä ollut heidän ongelmansa: kauppahan oli jo tehty. Pieni suuripäinen poika poistui väärän omenan kanssa kotiinsa pettyneenä.

Myöhemmin pieni suuripäinen poika halusi ostaa uuden omenan. Edellinen kokemus kirveli yhä muistissa. Niinpä hän ryhdistäytyi ja otti muutaman ylimääräisen askeleen kilpailevaan omenakauppaan. Huuman myyjät pitivät pientä suuripäistä poikaa kuin kukkaa kämmenellään. Tyhmiin kysymyksiin vastattiin ylenkatsomatta. Pojasta tuntui hyvältä, kun häntä kuunneltiin. Hän käveli omenakaupasta kotiin leveä hymy kasvoillaan, tällä kertaa prikulleen oikeanlainen omena kädessään.

Tulevaisuudessa pieni suuripäinen poika sai sekä Teknorilta että Huumalta vaihtelevasti hyvää ja huonoa palvelua. Siitä huolimatta aina isoja omenahankintoja tehdessään hän otti suosiolla lisäaskeleet ja asioi Huumassa. Yksi ainoa ylimielinen asiakaspalvelija oli riittänyt leimaamaan Teknorin. Ja yksi ainoa ystävällinen asiakaspalvelija oli synnyttänyt myönteisen mielikuvan Huumasta. Enempää ei tarvittu.