1980-luvulla italialaiset tiedemiehet mittasivat apinoiden aivotoimintaa EEG-laitteilla. Kerran kokeiden välissä tiedemies kävi laboratoriossa katsomassa, että kaikki oli järjestyksessä. Hän sattui mussuttamaan samalla banaania. Apinat kuolasivat tietysti banaania kuonot kiinni kaltereissa. Mutta tiedemies koki elämänsä yllätyksen, kun hän vilkaisi EEG-tulostetta: sen mukaan myös apinat söivät banaania!
Aluksi tiedemiehet luulivat, että aivosähkökäyrän mittauslaite oli mennyt epäkuntoon. Testausten jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että laitteet olivat kunnossa: apinoiden aivoissa tapahtui tosiaan samanlaisia muutoksia sekä silloin, kun ne söivät, että kun ne ajattelivat syömistä.
Tästä sai alkunsa niin sanottu peilisoluteoria. Sen mukaan aivot peilaavat tapahtumia, joita ihminen (tai apina) havaitsee tai kuvittelee. Toisin sanoen jonkin toimen ajatteleminen toimii sen harjoitteena.
Peilisoluihin perustuu myös mielikuvaharjoittelun teho.
Kun kuvittelet tekeväsi jotain, aktivoit aivoissasi samoja hermoverkkoja, joita tarvitset itse asiaa tehdessäsi. Kun lisäksi kuvittelet, että tapahtuma menee putkeen parhaalla mahdollisella tavalla, putsaat pöydältä itseluottamusta nakertavia ajatusprosesseja ja nostat merkittävästi onnistumisen mahdollisuuksia.
Mielikuvaharjoittelua on käytetty urheilussa iät ajat. Siitä on suunnatonta hyötyä myös tietotyöläiselle. Jos sinulla on huomenna edessä tärkeä tapaaminen, luento tai powerpoint-rumba, käytä tänä iltana muutama minuutti tapahtuman mielikuvaharjoittelemiseen. Kaada lasi hyvää viiniä tai yrttiteetä ja istu mukavaan nojatuoliin.
Sulje silmäsi ja mieti, mitä tapahtuu kun huominen tähtihetkesi koittaa. Käytä rikkaasti kaikkia aistejasi: kuvittele, miltä tilanteessa näyttää, miltä siellä kuulostaa, miltä siellä tuoksuu. Mieti, miten palaverikumppaniesi ilmeet muuttuvat, kun kerrot asiasi, tai miten kätesi liikkuvat kun vedät läpi kalvosulkeisia. Muodosta rikas mielikuva tapahtumasta ja pyri löytämään rintakehääsi lämmin ja miellyttävä flow-tunne.
Mielikuvaharjoittelu ei tietenkään takaa täysin onnistumista. Mutta se nostaa merkittävästi onnistumisen mahdollisuutta. Kuten Henry Ford on aikanaan todennut: jos ajattelet, että pystyt, tai ajattelet, että et pysty – olet todennäköisesti oikeassa.
Ajattelun ammattilainen 
Ei pelkästään urheilu tai esiintymistilanteetn vaan ruoan nautiskelu, kauniit paikat, muut mielihyvät, vain katselemalla/kuvittelemalla saadaan aikaan oksitosiinin ja muiden hyvien hormonien erittymistä.
Muistan kätilöopistolla aikoinaan kätilö opasti ’lypsykonetta’ yrittäessäni käyttää kuvittelemaan lapseni syliini ja kaapin seinään oli teipatuna rintaa imevän lapsen kuva. (No, kerrottaneen tässä että ei ihan mennyt niinkuin strömssössä) Yritys hyvä kuitenkin, siis kätilöopistonpuolelta.
Voisin jopa kuvitella (e-he-heh), että mielikuvittelemalla itseni terveeksi, ollessani sairas, voisin tuohon tilaan päästä.
Kuvittele itsesi paratiisiin.
Hanna,
Joo, on aika harmi, miten paljon tätä ihmismielen kyvykkyyttä on jätetty huomiotta 1900-lukulaisessa tieteessä. Onneksi viime vuosikymmenen ajan myös tiede on herännyt tutkimaan sitä, mitä kaikkea mielellä voi saada aikaan. Perästä kuuluu. 🙂
Luin kokeesta, jossa testattiin keinoja parantaa heittotaitoa koripallossa.
Kaksi ryhmää saivat aluksi yhtä hyvän heittoprosentin vapaaheitoissa. Tämän jälkeen toinen ryhmistä harjoitteli ainoastaan fyysistä heittämistä, kun taas toinen ryhmä teki saman ajan mielikuvaharjoituksia. Molempien tulokset paranivat, mutta jälkimmäisellä ryhmällä selvästi enemmän.
Antti,
Kiitos kommentistasi! Mielikuvaharjoittelu on nähdäkseni juuri se merkittävä ero silloin, kun kyvyt ovat muuten suurin piirtein linjassa. Hyvänä esimerkkinä on Tonin perjantain postaukseen linkittämä pistooliampuja Linda Holm.
Olen käyttänyt mielikuvaharjoittelua paljonkin – jo ennen kuin tiesin ilmiön olemassa olosta. Ajoin aikoinaan reilun tunnin työmatkaa – rauhallista, ruuhkatonta reittiä. Töihin mennessä kävin aina tulevan päivän tapahtumat läpi. Mitä tarkemmalle tasolle ko. prosessin vein (ts. sitten otan ne valokopiot ja sen jälkeen käyn kahvilla..), sitä sujuvammin päivä aina eteni. Opin kääpiöiden kuoron ”ain laulain työtäs tee” lurituksen syvällisen merkityksen.
Vaikka työmatka on nykyisin enää murto-osa entisestä, olen säilyttänyt tavan tulevan mielikuvittelemisesta etenkin haasteellisia tilanteita silmällä pitäen. Treffeilekin voi treenata omassa nojatuolissa – vaikka sitten sen viinilasin kanssa 😉
Kirsi,
Kiitos kommentistasi! Itse olen myös huomannut, miten valtava ero on työpäivän onnistumiselle, kun ajaa etukäteen läpi päivän tapahtumat. Ilman tällaista ”visiointia” on huomattavasti vaikeampi säilyttää napakka ote erityisesti, jos päivään sisältyy vaativia tehtäviä (esiintymisiä, neuvotteluita jne.).
Peilisolut /-neuronit ovat syypää myös siihen, että me kopioimme ihmisten asentoja ja asenteita. Vastapäätä kaveri seisoo kädet puuskassa tai ristii jalkansa ja yhtäkkiä moni muu tekee saman. Me olemme huomanneet, että jotensakin sama ilmiö pätee tunnepuolella eli vaikkapa opettaja helposti lähtee peilaamaan oppilaidensa tunteita kun taas fiksu opettaja antaa oman hyvän mielensä heijastua oppilaisiinsa.
Jani,
Näin on. Riitta Hari on tutkinut Aallolla paljon tätä peilisolujen vaikutusta sosiaalisuuteen. Peilaamme kyllä todella vahvasti toistemme käyttäytymistä.
Päivitysilmoitus: Pieniä ajatuksia kesää kohden | Ajattelun ammattilainen
Moi,
Löysin tämän artikkelin googlettamalla luettuani ensin Der Spiegelistä artikkelia, jossa sivuttiin kanadalaista Roots of Empathy-ohjelmaa ja aivotutkija Vilayanyr Ramachandranin löydöstä ”Dalai Lama-neuroneista”, joiden vaikutuksesta itsen ja Toisen rajat katoavat. Itse käsitän ilmiön jonkinlaisena egon katoamisena.
Länsimaisen filosofian näkökulmasta ilmiö on kiinnostava ainakin Levinaksen ja Naessin ajattelun kannalta. Haluaisinkin kysyä mielipidettäsi neurotutkimuksen ja Levinaksen subjektiteorioiden suhteesta?