Pasi ja Pena ryhtyivät rakentamaan tahoillaan taloa. Kumpikin kaivoi aluksi maahan ison kuopan valaakseen talolleen perustan. Pasi kaatoi betonit kuoppaan ja alkoi lyödä tiiltä toisen perään. Pena oli kuitenkin tarkka mies, joka tiesi, kuinka monta asiaa voi mennä vikaan taloa rakentaessa.

Aluksi Pena rakensi suuren katoksen työmaan ylle siltä varalta, että sade yllättää. Näin työt voisivat jatkua säästä riippumatta. Sitten Pena rakensi kuoppaan vahvikkeet maanjäristysten varalta. Vaikkei järistyksiä ollut tiettävästi ollut vuosisatoihin, ei koskaan voi olla liian varma.

Pena rakensi talotyömaan ympärille myös korkean muurin. Vaikka naapurusto nyt olikin periaatteessa rehtiä väkeä, ei koskaan voi tietää, jos joku päättäisikin vohkia esimerkiksi kottikärryllisen tiiliä. Samaten Pena rakensi rakennustarvikkeille säänkestävän vajan. Eihän rakentamisesta nyt tulisi mitään, jos tiilet ja laasti lojuisivat taivasalla alttiina ties minkä taifuunin oikuille.

Ja niin Pena kävi läpi pitkää listaansa ja suojautui yhdeltä toisensa jälkeen mahdolliselta uhalta tai ongelmalta, jotka saattaisivat estää talohanketta toteutumasta. Puolen vuoden kuluttua Penalla olikin edessään talotyömaa, jossa lähes mikä tahansa ajateltavissa oleva uhka oli ennalta ehkäisty.

Pasin harjannostajaiset olivat olleet kolme viikkoa sitten. Pasi istui olohuoneessaan grillaamassa takassa makkaraa. Samalla Penan rakennustyömaalla ammotti yhä vain iso kuoppa.